Seinien tasoitus aloitettu

Torstaina 11.12 selkävaivat estivät raksailun minun kohdallani. Kävin apteekissa noutamassa jo pari viikkoa sitten tohtorin määräämät tulehduskipulääkkeet ja vietin illan vaaka-asennossa. Sanna edusti meidän perhettä raksalla jo siksikin, että Sannan auton kyydissä oli ikkunapellit, jotka hän oli noutanut Tuusulan Peltikeskuksesta - ikkunapellit oli saatava työmaalle. Illan ohjelmaan sisältyi yläkerran kylppärin seinien ensimmäisen vedeneristyskerroksen levittäminen.

Julkisivutimpurit olivat saaneet pitkän seinän loppuun asti paneloitua. Seinän yläosaan, avoräystään kattotuolien päiden väliin, olivat keksineet kiinnittää "listan". Kuvissa tätä ei esitetty, mutta olivat tuumanneet, että päädyissä vastaavaa kohtaa ei saa paneloitua riittävän siistiksi ilman tuollaista listaa - päädyissä kun kattotuolien poikaset ovat katon lappeen kanssa suorassa kulmassa, mikä aiheuttaa hankalaa loveamista vaakasuuntaisessa panelissa. Yhtenäisyyden vuoksi lista laitettiin kiertämään koko talo. "Lista" on ylijäänyttä otsalautaa, jota kauan kauan sitten (toukokuussa, muistaakseni) maalasimme, joten se oli valmista asennettavaksi. Julkisivutimpureiden ratkaisu oli oikein onnistunut - lista täydentää avoräystästä oikein mukavasti.

Perjantaina 12.12 selkä ei vieläkään olisi sallinut raksailua, mutta julkisivutimpurit olivat pätkineet smyygilautaa hirveät määrät ja ne olisi maalattava seuraavaksi päiväksi, jotta niitä päästäisiin asentamaan. Sannalla oli firman pikkujoulut, joten peilistä löytyi ainoa maalarikandidaatti. Smyygilautoja oli noin 35-40 kappaletta eli ei mitään aivan mahdotonta määrää, mutta niiden maalaamisessa sai aikaa kulumaan. Aukkojen yläreunojen lautoihin oli jyrsitty tuuletusraot, joiden töpöttelyyn meni yllättävän paljon aikaa. Kun sain laudat maalattua, odottelin hetken niiden kuivumista ja vetelin päälle toisen kerroksen. Vinha on kyllä siitä vinha tuote, että se mahdollistaa nopean toisen käsittelykerran - kuivumisaika ensimmäiselle kerrokselle on vain kaksi tuntia. Kotiin ehdin juuri, kun velipoika tyttärineen saapui Pohjanmaalta.

Lauantaina 13.12 tontilla tehtiin ennätys yhtäaikaa työtä tekevien henkilöiden lukumäärässä, kun peräti seitsemän (7) työmiestä ja -naista huhkivat raksalla. Julkisivutimpurit (2 kpl) olivat saaneet seurakseen peltisepän ikkunapeltejä asentamaan. Sisällä häärivät Sannan ja minun lisäkseni velipoika ja äiti. Julkisivutimpurit työstivät kadunpuoleista päätyä, joka päivän mittaan tulikin valmiiksi ja alkoivat päivän päätteeksi siirrellä telineitä lounais-länsipuolen seinustalle. Julkisivun nurkkalaudat olivat vielä maalaamatta, joten siitä tehtiin äidille tehtävä. Ensin alakerta oli raivattava, jotta nuo mahdottoman pitkät (6,5 metriä?) laudat saatiin mahdutettua maalausasemalle. Sitten laudat oli kaivettava esiin muun puutavaran alta ja kannettava sisälle. Äiti ja Sanna ryhtyivät maalailemaan lautoja ja me aloimme velipojan kanssa asentamaan korkean tilan kattokipsilevyjä. Levyt (n. 40 kpl) piti tietysti ensin kantaa sisälle, mutta ne tuntuivat suorastaan keveiltä EK-levyihin tottuneelle. Kannoimme ne samantien ylös asti, alakertaan jätimme vain kymmenen levyä korkean tilan levytystä varten.

Velipojan kanssa levytys sujui loppujen lopuksi hienosti - paljon ripeämmin ja kivuttomammin, kun uskalsin toivoa. Sanna piipahti urakan alkuvaiheessa avustamassa levyjen kannattelussa, kun tarvittiin kolmas käsipari. Kun saimme ensimmäisen levyrivin paikoilleen, alkoi katossa olemaan jo sen verran korkeutta, että voitiin ottaa levyhissi käyttöön. Ulkoseinällä korkeutta on vajaa 5 metriä, joten levyhissi ei mahtunut katon ja reilut 3 metriä korkean tellinkimme väliin. Katon n. 16,5 asteen nousulla tilanne parani, kun ensimmäinen 1,2 metriä leveä levyrivi saatiin ladottua. Sen jälkeen homma helpottui, vaikka ihan lapsen leikkiä se ei ollut levyhissinkään kanssa. Vakavemmilta turmilta vältyttiin tässä ennakkoon vaikeaksi arvatussa hommassa, mutta velipoika teloi sormensa levyhissin kanssa. Hissin lukon vapauttaminen päästää levykelkan täysin estoitta putoamaan, joten kaikki mausteet sormiensa vauroittamiseen olivat olemassa. Velipoika jatkoi urhoollisesti päivän loppuun asti, vaikka sormesta roiskunneen veren määrä luultavasti oltaisiin mitattu litroissa. Illalla velipoika jopa hoiteli kahta hommaa samanaikaisesti: avusti minua levytyksessä sekä maalaili Sannan ja äidin vain kertaalleen maalaamia lautoja. Illan päätteeksi korkean tilan sisäkatto oli levytetty ja alakerta täynnä kahteen kertaan maalattua nurkka- ja parvekekattojen aluslautaa.

Sunnuntaina 14.12 hommat lähtivät tahmeasti liikkeelle. Edellisen päivän maalareiden tuotokset taaplattiin ja velipoika maalasi muutaman laudan lisää. Sanna kävi läpi ikkunat ja pyyhki niiden lasien väliin kertyneen kosteuden pois. Äiti siivoili julkisivutyön synnyttämää roskaa ulkona. Minä levytin yläkerran viimeiset levytykset eli päämakuuhuoneen oviaukkojen (vaatehuone, aula) ympärystät. Enää seinälevyä tarvitaan yläkerrassa muutamissa koteloissa. Sanna maalaili velipojan maalaamat laudat toiseen kertaan.

Maanantaina 15.12 yläkerran kylppärin seiniin ja lattianrajaan vedettiin toinen kerros vedeneristettä. Illalla käynnistettiin myös seuraava suururakka, seinien tasoitus. Illan aikana yläkerran suurin huone saatiin karkeatasoitettua. Lisäksi valmistuivat kaksi IV-kanaviston kotelointia: päämakkarin vaatehuoneen kahden putken kotelo sekä vierashuoneen yhden putken kotelo. Näistä edellistä ei kenties olisi tarvinnut tehdä, kun kyseiset IV-kanavat kulkevat vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa. Vaan eipä tuo kotelon rakentaminen kovin ikävää puuhaa ole, melkeinpä hauskaa.

Julkisivu-urakka ei kovin paljoa edennyt päivän aikana. Lounais-länsipuolen seinustalla päästiin muutama paneli ylöspäin. Tämä siitä huolimatta (vai siitä johtuen?), että paneloitavaa ei tuolla seinällä hirveästi ole, kun seinä on lähes pelkkää ikkunaa.

Tiistaina 16.12 sähkärit olivat tehneet yläkerran kattojen sähköputkitukset. Nyt katon levytystä voisi jatkaa, jotta levyhissin saisi palautettua vuokraamoon. Vaan nyt oli päästy tasoitusmoodiin ja hirveä hinku oli saada seinäpintaa maalausvalmiiksi. Yläkerran suuren huoneen seinät sipaistiin hiomapaperilla ja pakkeloitiin hienotasoitteella. Vierashuoneeseen tehtiin ensimmäinen tasoitus saumatasoittella. Rakensin yläkerran viimeisen IV-kanaviston kotelon "liinavaatevarastossa", jonka lisäksi tein ensimmäisen tasoituksen tuon kopperon seinille.

Julkisivua ei kovin paljoa oltu edistetty myöskään tiistaina, mutta sentään sen verran, että lounais-länsipuolen seinä oli paneloitu ylös asti.

Keskiviikkona 17.12 julkisivutimpurit soittivat, että isojen ikkunoiden ikkunapellit olivat liian lyhyitä. Peltien piti olla 1880 mm, mutta olivat vain 1800 mm. Tarkistin peltifirmaan toimittamani mitat ja totesin, että virhe on tapahtunut peltien valmistuksessa. Soitto Tuusulan Peltikeskukseen oli ikävästä aiheestaan huolimatta miellyttävä: he lupasivat valmistaa uudet pellit iltapäiväksi, jotta meidän työt eivät seisahtuisi heidän virheensä vuoksi. Sanna kävi noutamassa oikeanmittaiset pellit ja pudotimme ne työmaalle illalla. Samalla totesimme, että Kermansaven uunimestari oli sovitusti käynyt vaihtamassa takkaluukun lasin, joka rikkoutui asennuksen aikana. Kun hän samalla oli fiksannut saumauksen pikkuviat, voidaan takkatoimitus nyt kuitata hoidetuksi. Lopputulos on oikein siisti ja voimme suositella Kermansaven takkauunia harkitseville uunimestariksi Kari Saarta. Kun jopa Kermansaven kuvastossa esiintyy takkoja, joiden kaakelirivien suoruudessa on huomauttamista, niin olimme hieman huolissamme lopputuloksen siisteydestä - lopputulos kun kaakelitakassa riippuu paljolti uunin asentajan ammattitaidosta/huolellisuudesta. Siis verrattuna vaikkapa vuolukiviuuniin, joissa lopputuloksen virheettömyys määräytyy pitkälti jo tehtaalla, eikä huonokaan asentaja kovin pahaa jälkeä pysty saamaan aikaiseksi.

Kävimme rautakaupassa hakemassa lisää saumatasoitetta, saumanauhaa ja kulmanauhaa. Ja jälleen yhden kymmenenlitraisen RR23-sävyn Vinhaa. Taisi olla jo kuudes vai peräti seitsemäs purkki - havainto, joka ensin hieman kummastutti, sillä RR23 (tumman harmaa) on talomme ns. tehosteväri. Julkisivun punaruskeaa on mennyt vähemmän tai korkeintaan saman verran, vaikka kyseinen sävy on selkeästi hallitseva. Sitten oivalsin syynkin: kaikki harmaat kohdat on maalattu kahteen kertaan, kun punaruskeat julkisivupanelit on maalattu vain kertaalleen.

Illan varsinaiset työt jäivät vähäisiksi. Hioin edellisenä iltana pakkeloimani seinät ja pakkeloin uudelleen LH-tavaralla (hienotasoite). Sanna hieman siisti paikkoja ja heilutteli hänkin hioma-alustaa yhden seinän kohdalla.

Julkisivutimpurit olivat saaneet paneloitua terassin olohuonen vastaisen korkean seinän ylös asti. Telineitä oli siirrelty siten, että pohjoispäädyn lapekatoksen yläpuolisen seinän panelointi on "aloitusta vaille valmis". Tuon seinänpätkän paneloinnin jälkeen telineet voidaan palauttaa vuokraamoon - jäljelläolevat alueet saadaan paneloitua ilman telineitä (parvekkeiden seinustat sekä lapekatoksen alapuolinen seinä).

Torstaina 18.12 (tänään) raksalla ei tapahdu mitään. Siis edes julkisivutöitä. Julkisivutimpureille oli tullut jokin kiirekeikka jossain elementtitalon pystytystyömaalla. Sannalla oli sovittua iltamenoa. Minä jätän raksan väliin ihan laiskuuttani.

No, sen verran otan takaisin, että aivan tyystin eivät hommat ole tänään seis. Vastaavamme teki tänään tarkastuskäynnin ja syynäsi mm. yläkerran kylppärin ja alakerran wc:n vedeneristeet. Toivottavasti työmme jälki saa hyväksynnän.

Viikonloppuna on tarkoitus rypistää vielä oikein kunnolla ennen joulurauhan julistamista. Kenties ylioptimistinen tavoitteeni on saada yläkerran katto levytettyä ja yläkerran seinät tasoitettua. Tavoitteena on myös saada muutama seinä pohjamaalattua. Talkooväkeä ei ole tulossa, vaikka nyt sellaiselle olisi käyttöä.

Samaa, samaa

Kuluneen viikon aikana ollaan junnattu pääosin samoissa työvaiheissa: sisällä on ruuvattu levyä seiniin, ulkona naulattu panelia paikoilleen.

Perjantaina 5.12 jätimme raksan väliin. Sanna kävi viemässä raksalle ikkunapellin mallikappaleen, jonka peltitoimittaja valmisti mittojen ja pellin sävyn oikeellisuuden varmistamiseksi. Illalla maalämpöpumpun asentaja kävi täyttämässä paisuntasäiliön ja ihmettelemässä maapiirin nesteiden hupenemista. Edellisenä iltana lisäsin taas litran vettä, kun paisuntasäiliö oli tyhjentynyt.

Julkisivun panelointi eteni lounais-eteläseinällä parin metrin korkeuteen, samoin kuin etuoven "kuistin" kohdalla.

Lauantaina 6.12 juhlistimme Suomen itsenäisyyttä puuhailemalla raksalla. Minä tuplasin yläkerran aulan seinät sekä puolet päämakuuhuoneen ja vaatehuoneen välisestä seinästä. Yläkerrassa tuplaaminen lopetettiin, kun sinne nostetut EK-levyt olivat huvenneet. Sanna villoitti lähes viimeisiä väliseinävilloituksia yläkerrassa sekä siivosi ulkona terassin sekä lapekatoksen alueet, johon julkisivupanelointi seuraavaksi siirtyisi.

Sunnuntaina 7.12 levytin vihdoin loppuun pesuhuoneen viereisen seinän jäykistävän levytyksen. Hommaan sisältyi rasioiden nysväämistä - samaan 80-milliseen rukotolppien rakoon oli osunut peräti 9 rasiaa: ruokailutilan puolella keskuspölynimuri + 3 katkaisijaa, pukuhuoneen puolella 3 katkaisijaa, ilmanvaihdon säädin sekä takkakytkin. Sunnuntaina huomasin taas maalämpöpumpun paisuntasäiliön tyhjentyneen. Nyt kuitenkin huomasin myös vuotoa - maapiiriin ulos lähtevän putken juuressa oli nestettä, joka selvästikään ei ollut pelkkää kondensoitunutta vettä - neste haisi vahvasti viinalle. Soitin pumpun asentajalle, joka lupasi tulla tarkistamaan kyseiset liitokset seuraavana päivänä.

Maanantaina 8.12 Seppo tuli käymään pitkästä aikaa. Teknisen tilan viinankäry ei ollut kaikonnut, vaikka pumpun asentaja oli päivällä käynyt tiukkaamassa koneelta lähtevän putken ja kaivolle menevän putken liitosta. Seppo paikallisti vuodon ylemmäksi, sulkuventtiilin yläpuolelle. Pumpun asentaja lupasi seuraavana päivänä tulla jälleen tekemään korjauksia. Nyt remontti olisi suurempi, sillä kone oli pysäytettävä ja maapiirin paluulinja katkaistava, jotta liitos saataisiin korjattua. Sanna oli päivän ja illan työmatkalla Svea-Mamman maassa, mutta kävi kotimatkalla poimimassa peltifirmasta ikkunapeltien mallikappaleen kakkos-version.

Julkisivuhommissa panelointi oli edennyt terassin kohdalla: nyt panelointi ulottuu noin kahden metrin korkeuteen kaikkialla muualla paitsi talon takana, lapekatoksen alla (noin 4 metrin seinänpätkä).

Illalla nostimme lisää levyä yläkertaan ja levytimme päämakuhuoneen ja kylpyhuoneen välisen seinän.

Tiistaina 9.12 pumpun asentaja oli vaihtanut yhden liitoskomponentin. Homma tosiaan näytti olevan kunnossa, mutta seuraamme nyt tilannetta muutaman päivän, joksi aikaa putki jätetään eristämättä. Illalla nostimme vihdoin sisään Klassikko-Talojen täydennystoimituksen (väliseinätolppia ja kakkos-kakkosta) - nämä pienet nyytit olivat blokanneet tontin sisäänajon jo useamman päivän. Muuta emme sitten tiistaina tehneetkään, fiilis oli sellainen, että sille illalle ei levytyksiä viitsi aloitella.

Päivän aikana julkisivutimpurit olivat kasanneet Haki-telineet rakennuksen pitkälle seinälle ja edenneet paneloinnissa yläkerran ikkunoiden tasalle.

Keskiviikkona 10.12 aloitettiin alakerran wc:n ja yläkerran kylppärin vedeneristystyöt. Alakerran wc:n seinät (ja lattianraja) saatiin vedeneristettyä kertaalleen. Yläkerran kylppärissä saatiin vedeneristyksen 1. kerros lattianrajaan - lukuisten hanakulmien ja viemäriputkien vuoksi kylppärin vedeneristys on työlästä ja vaatii paljon vedeneristyskangasta.

Julkisivutimpurit olivat edenneet koillis-itäpuolen pitkällä seinällä ylemmäksi. Tuon seinän yläkerran ikkunoiden smyygilautaa oli pätkitty valmiiksi ja minä maalasin ne RR23-sävyn Vinhalla kahteen kertaan illalla. Lisäksi viimeistelin yläkerrassa päämakuuhuoneen ja vaatehuoneen seinän rungon (oviaukon tekeminen) ja asensin paikoilleen yläkerran toiseksi viimeisen kokonaisen EK-levyn. Sain samalla vihdoin kokeiltua senkin, miten kokonaisen levyn nostaminen alakerrasta yläkertaan onnistuu yksistään. Yläkertaan menee vielä yksi kokonainen levy, jonka jälkeen yläkerrasta puuttuu enää muutama soiro. Illan muuta ohjelmaa oli oviaukkojen kynnyspeltien mittaaminen. Ne tullaan teettämään muusta kuin RR23-sävyisestä pellistä, koska maalattu/pinnoitettu pelti ei kestä tuollaisessa paikassa kovin pitkään naarmuuntumatta.

Viikonloppuna talkoisiin saapuvat veli ja äiti. Tarkoitus oli tässä vaiheessa olla seinien tasoituksen kanssa niin pitkällä, että äiti pääsee telaamaan pohjamaalia. Saa nyt sitten nähdä, mitä äidille keksitään tekemistä. Veljen kanssa on tarkoitus ruuvata kipsilevyä kattoon.

Seinien levytystä

Perjantaina 28.11 oli firman pikkujoulut, joten raksaaminen sai jäädä väliin. Sanna kävi lämmittämässä takan.

Lauantaina 29.11 otin työn alle ulko-ovien Abloy-kilkkeiden asentelun, kun arvelin sen sopivan pikkujouluillan jälkeiseen olotilaan. Sain vääntönupit paikoilleen sekä pääoven lukon. Muiden kuin pääoven kahvat jouduin jättämään asentamatta, kun pakkauksissa mukana olleet karat osoittautuivat liian lyhkäisiksi. Viimeistelin myös keskuspölynimurin imurasioiden asennukset, mihin sisältyi myös jatkopiuhojen juottaminen kahden rasian kohdalla. Sanna villoitti yläkerran seiniä sekä keittiön ja wc:n välisen seinän.

Sunnuntaina 30.11 järjestelimme paikkoja, mm. toimme raksalle yhden säilytyskalusteen pientarvikkeille (Elfan häkkihylly). Sanna jatkoi villoituksia, minä levytin alakerrassa wc:n ja eteisen välisen pienen seinänpätkän sekä Sannan huoneessa keskuspölynimurin takana puuttuneen soiron.

Maanantaina 1.12 ruuvasimme paikoilleen yläkerran kylppärin sisemmän levykerroksen. Sanna telasi alakerran vessan seiniin tartuntapohjusteen. Maalämpöpumpun asennuksen viimeistelyjä tehtiin päivällä, kun Arto mm. asensi eristeet kylmäpiirin putkien ympärille.

Tiistaina 2.12 oli rautakauppapäivä. Haimme lisää vesieristysmassaa, puunsuoja-ainetta (julkisivu-urakoitsijoille panelin leikkauspintojen käsittelyyn), kipsilevyruuveja (tietysti) sekä muuta pientä. Samalla katsoimme K-Raudan kaakelivalikoiman taas läpi - aika staattiselta vaikuttaa. Sanna primeroi yläkerran kylppärin seinät. Minä ryhdyin asentelemaan ulko-ovien kahvoja, varustettuna pidemmillä karoilla, jotka olin käynyt lukkoliikkeessä vaihtamassa. Homma tyssäsi tällä kertaa liian lyhyisiin ruuveihin. Hoh-hoh.

Keskiviikkona 3.12 talotehtaan jälkimarkkinointi-ihmiset tulivat toteamaan välipohjan mittavirheitä. Ennen lattian levytystä tehty tarkastelu johti päätökseen odottaa lopullista ratkaisua mittavirheiden korjaamiseen siihen saakka, kunnes lattia on levytetty. Nyt ratkaisu oli se, että osa lattiasta joudutaan tasoittamaan. Saimme vapaat kädet hankkia työlle tekijä, Klassikko-Talot kuittaa laskun. Keskiviikkona julkisivu-urakkaa aloiteltiin: koillisen/idän puoleiselle pitkälle seinälle saatiin 6-7 panelia asennettua. Hommaa hankaloittaa se, että ikkuna-aukkojen kohdalla ikkunan alla olevaa vaakapuuta joudutaan viistämään, jotta ikkunapelleille saadaan riittävä (30 astetta) kaato. Julkisivu-urakan mestarilla oli kuvio hyvin selvillä, joten muusta ei ole kyse kuin "ylimääräisestä" työstä.

Illalla tuplasimme yläkerran keskimmäisen huoneen seiniä sekä keittiön ja WC:n välisen seinän. Sanna oli työmatkalla, mutta valmiiksi villoitettua seinää riitti tuplattavaksi. Illan ensimmäisenä hommana asensin vihdoin puuttuvat ulko-ovien kahvat paikoilleen; ennen raksalle menoa hain lukkoliikkeestä pidempiä ruuveja. Juhani (sähkäri) kävi paikalla viimeistelemässä korkean tilan katon sähköputkitukset.

Torstaina 4.12 Kermansaven uunimestari Kari Saari hoiti takan saumauksen. Samalla kaakeloitiin takan yläpinta (lakikaakelit) sekä käännettiin takan luukku oikeakätiseksi, kuten sen kuvien mukaan piti olla. Oikeakätinen siitä haluttiin siksi, että tällä tavoin takkapuiden säilytys takan vasemmalla puolella (takan ja terassin oven välissä) toimii paremmin takan lataamisen kannalta. Luukun kääntämisen yhteydessä luukun lasista murtui pieni pala kulmasta. Kari ilmoitti asiasta tehtaalle, josta luvattiin toimittaa uusi lasi noin viikossa. Julkisivun panelointi oli päivällä edennyt noin 2 metrin korkeudelle koillis-itäseinällä ja kadunpuoleisessa päädyssä. Päätyhän oli vielä koolaamatta, joten ripeää puuhaa tuo tuntuu olevan, etenkin sää huomioiden - vettä on tullut lähes jatkuvasti. Pääoven kohdalla ja lounais-eteläseinällä paikalleen oli saatu ensimmäiset panelit. Koillis-itäseinän paneloinnin yhteydessä maalämpöpumpun ulkolämpötila-anturi lienee käytetty irti, mistä syystä Nibe vilkutti punaista, kun illalla tulin paikalle. Kuittasin hälytyksen ja laite siirtyi näyttämään vihreää valoa. Sanna primeroi alakerran wc:n seinät toiseen kertaan, Jykän kanssa me tuplasimme loppuun yläkerran keskimmäisen makkarin ja aloitimme yläkerran aulaa. Kaksi ilmanvaihtoputkistojen kotelointia sisältyi illan aikaansaannoksiin. Nostelimme yläkertaan lisää seinälevyä sillä seurauksella, että nyt ruokailutilan lattia tuli näkyviin ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. Tulipa hurjasti tilaa alakertaan! Keittiön kohdalla on vielä "pieni" levypino.

Maalämpöä

Eilen se vihdoin tapahtui. Lämmitysjärjestelmä käynnistettiin ja talon varsinainen lämmitysmuoto alkoi hiljalleen lämmittämään taloa.

Hommaa siis ei saatu hoidettua tiistaina, kuten edellisessä raportissa hieman uumoilinkin. Tiistaina homma keskeytyi puutteellisiin sähkökytkennän ohjeisiin. Sähköasentajamme ei ymmärrettävästikään saanut tolkkua tilanteesta, kun koneeseen kytkettävän lisäkortin liitäntöjen numeroinnit olivat jääneet printtaamatta piirilevylle, asennusohjeen havainnekuva oli peilikuvana ja ylösalaisin ja kun pumpun asentaja oli jemmannut palapelin osia teknisen tilan nurkkaan. Jouduin antamaan hieman kitkerää palautetta Artolle, etenkin, kun selvisi, että nämä koneen sisäiset kytkennät itse asiassa olisivat kuuluneet hänelle, eikä sähköasentajallemme. Arto myös tehokkaasti viivästytti edistymistä sillä, että ei heti ollut yhteydessä Niben tekniseen tukeen, jolloin epäselvyydet olisivat ratkenneet välittömästi. Kyllästyin Arton saamattomuuteen ja soitin itse tuotteen edustajalle (Haato). Sain langan päähän oikean henkilön ja keskiviikkona teimme Juhanin kanssa yhteistyönä ESV-modulin (kakkospiirin shuntin) plus anturoiden liitännät. Arton hommien hoitamisessa Juhanilta paloi useampi tunti, samoin kuin tietysti minulta. Kaiken kukkuraksi Arto oli jättänyt vedensyötön liitännän kesken, mistä aiheutui pieni vedenpaisumus - onneksi kuitenkin vesieristetyssä tilassa. Arto oli tehnyt vedensyötön putkitukset näennäisesti kuntoon, mutta jättänyt kolmen vartin liitoksen tiukkaamatta. Käsittämätöntä huolimattomuutta.

Kun keskiviikkoiltana sähkökytkennät lopulta saatiin hoidettua, Arto ryhtyi torstaina puolenpäivän aikaan koneen käynnistyspuuhiin. Kun tulin paikalle iltapäivällä, kone jo hyrisi ja kaiken piti olla kunnossa. Totesin kuitenkin, että yksi kolmesta jakotukista on yhä kylmänä - se, joka syöttää lämpöä suurimpaan osaan alakertaa. Arton ensimmäinen diagnoosi oli se, että piiriin on jäänyt ilmakupla. Hetken asiaa pohdittuaan hän totesi, että ongelma johtuu siitä, että kuivien tilojen piireille lämpöä jakavan shuntin asennus on vielä viimeistelemättä. Jouduin jättämään Arton "ilman valvontaa", kun paikalle tuli keittiötoimittaja. Espoon Keittiömaailman Jani Terrin kanssa kävimme läpi ensimmäisen keittiöluonnoksen ja otimme tarkistusmitat. Sivusilmällä näin, että Arto kierteli jakotukkeja ämpärin ja letkun kanssa, joten ilmeisesti piireissä oli vielä ilmaa. Niin tai näin, lopulta lämpöä alkoi kulkemaan myös tuolle suurimmalle jakotukille. Arton "käytönopastus" (sopimukseemme kuuluva artikkeli) oli jotain olemattoman ja minimalistisen välimaastoa. Tuossa vaiheessa kuitenkin olin vakuuttunut siitä, että Arton osaaminen ei kerta kaikkiaan riitä ainakaan kyseisen mallin osalta opastukseen, joten oikeastaan ainoaksi ohjeeksi jäi se, että "Kaikki on kerrottu tuossa manuaalissa". Aivan yksinkertaisimmatkin kysymykset osoittautuivat liian kiharaisiksi - mm. asteminuutin merkitys oli Artolle epäselvä samoin kuin se, miten lämmönjakopiirin paluuveden lämpötila katsotaan. "Käytönopastus" päättyi, kun myötähäpeä esti minua kysymästä enää yhtäkään kysymystä, ja kun Arto kyllästyi hokemaan tuota em. lausetta. Hetken koneen valikkoa tutkittuani löysin itse vastauksen. Niben käyttäjän opus näyttää huolellisesti laaditulta, joten uskon kyllä sen avulla tulevani toimeen.

Muita tapahtumia:

Tiistaina aloitimme yläkerran kylppärin seinärunkojen tekemistä. Jykän kanssa kiinnitimme ala- ja yläjuoksut, jonka jälkeen laitoin paikoilleen enimmän osan pystytolpista. Sannalla väliseinien villoitus oli holdissa, kun työkeikka jatkui Oulusta Tampereelle.

Tiistaina tein sopimuksen julkisivutöistä. Raksaprojektin edetessä realismia on siunaantunut sen verran enemmän, että osaa jo paremmin arvioida sen, mihin oma työpanos riittää. Ilmastonmuutoksen efekti vaikutti myös päätökseemme ulkoistaa tämä homma - vettä on tullut koko syksyn siinä määrin, että emme halua jättää julkisivutöitä keväälle, kuten on ollut ajatus. Runkoleijonan pitäisi kestää ilman panelointia jopa kaksi vuotta, mutta jatkuva sateen kastelu ei kenties ole ollut mukana tuotteen rasitustesteissä. Julkisivutöiden on määrä alkaa ensi viikolla.

Keskiviikkona yläkerran kylppärin hanakulmille tehtiin tuet sekä asennettiin loput pystytolpat oviseinälle. Yksi levykin saatiin paikoilleen. Sanna asenteli villaa yläkerran muihin väliseiniin, ja minä yritin ehtiä tehdä sähkörasioiden poraukset ja kiinnitykset hänen edellään. Merkittävä osa minun tuon illan työajastani meni Juhanin kanssa tuota Niben kytkentää ihmetellessä, kuten aiemmin kerroin.

Torstaina 27.11 saimme yläkerran kylppärin sisäpuolisen levytyksen tehtyä. Siis sen ensimmäisen kerroksen. Tuon päälle tulee vielä toinen levytys eli kylppärin sisäpuolella on tuplalevytys. Sanna jatkoi villoituksiaan, ja tuo työ alkaa olemaan hyvällä mallilla.

Pientä edistystä

Sunnuntaina 16.11 jatkoin yläkerran seinien levyttämistä. Sitä ennen jouduin purkamaan ruuvauskoneen, kun se alkoi pätkimään. Virtapiuhan lyhentäminen auttoi, joten ilmeisesti piuha oli päässyt katkeamaan koneen juuresta. Muutaman levyn jälkeen loppuivat ruuvit, joten kovin suurta edistystä ei tuona päivänä tapahtunut. Sanna villoitti alakerrassa viimeisen välipohjapalkkien uran - sen, jossa yläkerran kylppärin viemärilinja kulkee.

Maanantaina 17.11 Kermansaven uunimestari laatoitti takan. Ensivaikutelma "valmiista" takasta on positiivinen ja hyvin pitkälle odotuksia vastaava. Tietysti saumaus tulee tekemään suuren muutoksen - nyt saumat erottuvat suurella kontrastilla mattavalkoisista kaakeleista. Lisäksi lakikaakelit (takan päällä oleva kaakelointi) jäivät vielä asentamatta, sillä tuon kaakeloinnin alle jouduttiin tekemään pieni korotus. Kermansaven käsintehdyt kaakelit ovat sikäli erikoisia, että ne kääntyvät kulmien ympäri eli takan nurkkiin ei jää saumoja - näin myös takan takareunoissa. Lopputulos on huomattavasti huolitellumpi kuin kilpailijoiden kaakelitakoissa. Takkaa on nyt pidettävä kylmänä kolme vuorokautta, jonka jälkeen sitä saa taas alkaa lämmittämään yksi pieni pesällinen per päivä noin viikon ajan. Sitten ilmeisesti saa jo alkaa käyttämään rajoituksetta.

Maanantain omat hommat etenivät pienoisesti. Sanna oli vaihteeksi Norjassa työmatkalla. Minä hain matkalla raksalle lisää kipsilevyruuveja. Kyselin samalla K-Raudan hintoja lukoille ja kahvoille, mutta ne eivät pärjää luukkoliikeiden tingityille hinnoille. Sepon kanssa kävimme läpi tarvittavat käyttöveden osat ja viimeistelimme yläkerran kylppärin suunnitelmat lattian kaatojen suhteen. Jykän kanssa viimeistelimme tuulikaapin ja eteisen välisen seinänrungon, nostelimme muutaman seinälevyn yläkertaan ja levytimme päämakuuhuoneen ja siihen liittyvän vaatehuoneen välisen seinän. Lisäksi saimme aikaiseksi ensimmäisen version portaiden viereisestä matalasta seinänpätkästä. Siitä tuli sen verran huteran oloinen, että se tuskin on riittävän jäykkä levytettynäkään. Voi olla, että kulmaraudoitus auttaa, mutta saattaa olla, että tuo lyhyt (n. 1500 mm pitkä) ja matala (1000 mm) seinänpätkä joudutaan tukemaan katosta. Illan päätteeksi levytin yläkerran erillisen varaston. Se olikin mukavaa puuhaa, kun sai onnistumisen riemua vinon katon vaatimien leikkausten kanssa.

Tiistaina 18.11 Domuksen fiksaajat tulivat paikkamaalaamaan ikkunoiden naarmut ja kolhut sisäpuolelta. Yhden ikkunan yksi puu vaihdettiin kokonaan, sen vaurio oli niin paha. Minä olin paikalla tarkkailemassa tilannetta ja avustamassa mm. tikkaiden ja valojen siirtelyssä. Samalla viimeistelin alakerran keskuspölynimurin toisen rasian asennuksen, jotta kyseinen seinä voitiin levyttää myöhemmin illalla. Tuon Sannan työhuoneen ja eteisen välisen seinän lisäksi illalla levytettiin tuulikaapin ja eteisen välinen seinä.

Keskiviikkona 19.11 tilaamamme lattiamassa (Vetonit 6000) oli saapunut K-Rautaan. Kävimme hakemassa nuo 30 säkkiä matkalla raksalle. Jälleen K-Raudan lainakärry joutui kärsimään lievästä ylipainosta, mutta matkaahan ei ole kuin pari kilsaa rautakaupasta raksalle. Perillä roudasimme säkit kahden hengen ketjuna keittiöön. Sitten heitin lainakärryn takaisin ja jatkoimme ketjuroudausta keittiöstä yläkertaan. Loppuilta kului keittiön ja ruokailutilan katon kakkoskakkosten asentelussa. Tämä homma oli hyvä tehdä nyt, kun seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu yläkerran kylppärin lattiavalu (vajaa tonni lisäpainoa välipohjan päälle) sekä sähköputkien vetoa.

Torstain 20.11 urakka oli yläkerran kylppärin lattian valu. Ensin valun alle sujautettiin suodatinkangas. Kankaan asennus olisi tietysti ollut helpompaa ennen raudoitusverkon ja lattialämmitysputkiston asennusta (ja ennen lumentuloa, jotta kangasta ei olisi tarvinnut leikellä hangessa). Vaan eipä tuollaista esitetty rakennekuvissa; tarve kävi ilmi vasta Maxitin ohjeesta, jossa uivan lattiarakenteen kerrotiin vaativan jonkinlaisen irroittajan valun ja vanerin väliin. Muovi olisi ollut helpompi sujauttaa verkon alle (ja halvempi), mutta sen kanssa olisi käynyt niin, että lattiavalu olisi jäänyt kahden kosteutta läpäisemättömän kalvon väliin. Mahdollinen ongelma siihen liittyen on jälleen näitä teoreettisten pohdintojen lokeroon kuuluvia juttuja, mutta kun tuota suodatinkangasta sattui olemaan vielä useampi kymmenen neliötä jäljellä, niin tämän pienenkään riskin eliminointi ei suuria ponnistuksia vaatinut. Kolmestaan saimme verkkoa nostettua sen verran, että kangas saatiin paikoilleen.

Itse valu lähti käyntiin roolien jakamisella. Sannan hommaksi annettiin veden annostelu, minä sain hoitaakseni massan valmistamisen ja Jykä hoiteli itse asian eli massan levittämisen ja tasoittamisen. Kun prosessi saatiin käyntiin, työ saatiin melko nopeasti hoidettua. Jonkinlaisia sementtipohjaisia massoja nähneelle tämä Vetonit 6000 oli koostumukseltaan outoa, ikään kuin liian kuivaa. Kasvatimme veden määrää ohjeen sallimaan 2,2 litraan per 25 kg, mutta yhä massa oli "haperoa". Jykä kuitenkin vakuutti, että sellaista sen kuuluu olla. Lopputuloksena oli hieman hauraan oloinen lattia, näin maallikon silmissä. Tätä kirjoittaessa lattia on jo hienotasoitettu, enkä enää epäile lopputuloksen laatua.

Perjantaina 21.11 pidimme raksavapaata. Sähkärit kävivät asentamassa suurimman osan seinärasioista. Homma saatiin alakerran osalta tehtyä kokonaan, mutta yläkerrassa oli jäänyt hieman vajaaksi. Osin siksi, että sieltä vielä puuttuu kylppäriä ympäröivät seinät, mutta myös siksi, että olivat tulleet toisiin ajatuksiin sen suhteen, mistä putket olisi hyvä vetää alakerran ryhmäkeskukselle. Jo valmiiden varausten hyödyntäminen (suoraan keskuksen yläpuolella) kuulemma vaatisi turhan rajuja läpivientejä yläkerran erillisen varaston seinärunkoon. Valmiit varaukset nousevat tuon portaikon viereisen matalan seinänosan kohdalla ylös, jolloin reititys niiden kautta vaatisi koukkaamista varaston kautta. Katsoimme lauantaina Juhanin kanssa uuden paikan sähköputkien läpiviennille. Totesimme, että radonputken vierestä sähköjen reititys onnistuu näppärästi. Edessä eivät ole yläkerran lattialämmitysputkisto eivätkä muut rakenteet. Radonputken koteloinnista joudutaan tekemään hieman suurempi kuin olisi aivan välttämätöntä, mutta se ei suuresti haittaa.

Lauantaina 22.11 menimme toteamaan sähkäreiden tekemiset. Ensin kuitenkin avustin Seppoa vesiputkien asennuksessa. Käyttövesien kytkentää piti hieman modifioida niin, että mahdollistettiin vedensyöttö maalämpöpumpulle samalla, kun estettiin veden pääsy muualle taloon. Homma ratkaistiin asentamalla talon pohjoispäädyn jakotukkien syöttöihin palloventtiilit. Teknisen tilan pienemmästä jakotukista syöttönsä saaavat pisteet (keittiö, wc:n allas, wc-pönttö) tulpattiin ja rakennusaikainen hana siirrettiin keittiöön. Lämpimän veden puolella tehtiin samat temput. Lisäksi maalämpöpumpun syöttöputkeen ja maalämpöpumpulta lämpimän veden jakotukin syöttöön tehtiin 3/4" liitäntä, jotta Arto saa ne kytkettyä seuraavana tiistaina.

Lauantaina aloitin "tuplaukset" eli väliseinien toisen puolen levytykset. Sanna meni edellä ja asensi villat seinärunkoihin. Ensimmäisen illan aikana tuplattua tuli pesuhuoneen ja ruokailutilan välinen seinä sekä Sannan työhuoneen seinät.

Sunnuntaina 23.11 tuplaaminen jatkui, tosin melko pienellä edistymisellä. Sanna sai villoitettua vessaa ja tuulikaappia. Minä kiinnittelin sähkörasioiden pohjia paikoilleen ja tein niille reikiä. Harjasin irtomuruset yläkerran kylppäriin lattiasta ja vetäisin telalla primeroinnin. Sitten asensin keittiön seinään yläkaappien kiinnityspuut ja kiinnittelin tuon seinän sähkörasian pohjat. Takkaa on kaakeloinnin jälkeen saanut taas lämmitellä ja nyt käytimme takkaa ensimmäistä kertaa ruuan valmistukseen: grillasimme tulipesän hiilloksella herkulliset makkarat. Ilta jäi lyhyeksi, sillä Sannan oli lähdettävä ajamaan Oulua kohti, jossa hänellä olisi palaveri seuraavana aamuna. Lumimyräkän vuoksi ajamiseen piti varata hieman enemmän aikaa.

Maanantaina 24.11 hain Espoon Lukkohuollosta ulko-ovien kahvat ja lukot. Raksalle mennessä kiepautin vielä K-Raudan kautta hakemassa yhden säkin Vetonit 3100:sta yläkerran kylppärin lattiaa varten. Lisäksi ostin kolmen harjan rappurallin. Sinkityn ja komean. Ja tietysti vielä yhden laatikon kipsilevyruuveja sekä halogeenipolttimoita - näitä saa näköjään ostaa jokaisella rautakauppakäynnillä. Raksalla en vaivautunut lumitöihin, vaikka ajoluiskan edessä oli pitkähkön miehen polvenkorkuinen kinos ja ajoluiskalla parikymmentä senttiä lunta. Puskin raksapakulla kinosten läpi ja putsasin ainoastaan etukuistin alueen lumesta. Oven eteen tälläsin rappurallin, jolla lumet saa pysäytettyä ulkopuolelle. Sitten mittasin saaviin 6,5 litraa vettä ja kannoin yläkertaan lämpenemään. Viereen roudasin vispilän ja Vetonit 3100 -säkin. Sitten imuroin vielä lattian, johon primerointi vielä nosti pientä murusta. Ennen Jykän tuloa asensin pääoven kahvan, jolla vihdoin pääsimme eroon ikkunakahvojen käytöstä. Kiinteän kahvan avulla ovesta kulkeminen helpottui merkittävästi. Illan varsinaiset hommat: Jykä veteli hienotasoitteen yläkerran kylppäriin, jonka jälkeen tuplasimme tuulikaapin väliseinät.

Tänään tiistaina 25.11 on jonkinlaiset mahdollisuudet vihdoin saada maalämpöpumppu käyntiin. Arto tulee paikalle tekemään kytkennät pumpulta vesijohtoihin. Lisäksi hänellä on agendallaan maapiirin uudelleenilmaus (siihen oli kuulemma jäänyt vielä ilmaa) ja lattiapiirien ilmaus. Sähkömiesten pitäisi käydä tekemässä puuttuva kytkentä pumpun päällä olevaan shunttiventtiiliin. Saas nähdä. Alunperin viikolle 43-44 haaveiltu lämpöjärjestelmän käynnistäminen on nyt noin kuukauden myöhässä, joten kovasti en ihmettelisi, jos vielä jokin aiheuttaisi viivästystä. Sen verran täytyy kuitenkin pehmentää, että Niben toimitusvaikeuksien vuoksi aikataulua tarkennettiin viikolle 46, joten tarkennetun aikataulun mukaan emme ole kuin 2 viikkoa jäljessä. Onneksi Honkkarista haettu 9-kilowattinen 99 euron laite on lunastanut paikkansa, eikä kylmästä ole tarvinnut kärsiä.

Yläkerran seiniä

Viime sunnuntaina 9.11 siivosin kipsilevyjen leikkausasemana toimineen yläkerran kylppärin alueen. Sitten leikkasin betoniverkosta kylppärin kokoisen (216 x 323) palan, roudasin sen yläkertaan ja sommittelin paikalleen. Jätin edes yrittämättä seinälevyjen nostelun yksinään.

Maanantaina päivätöissä venyi niin pitkään, että jätin raksan väliin kokonaan. Nereuksen mies, Arto Nurmi, kytki maanantaina maalämpöpumpun keruupiirin koneeseen ja suoritti piirin ilmauksen. Putkikytkentöjen osalta pumppu on nyt valmis.

Tiistaina 11.11 Arto asensi yläkerran kylppärin lämmityspiirin. Illalla yläkerran väliseinien paikat merkattiin räpsyllä lattiaan ja liimattiin alajuoksut Sikaflexillä kiinni. Yläkerran portaiden vieressä olevaa vaatehuonetta päätettiin hieman suurentaa tuomalla seinälinjaa hieman aulaan päin. Kyseinen kohta on talossa ainoa, jossa huonekorkeus on normaalia matalampi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan oviseinälle ei mahdu normaali 2100 mm karmi, mutta tuomalla seinälinjaa n. 200 mm harjaa kohti pitäisi normioven mahtua. Asialla on merkitystä sikäli, että kaavaillun väliseinätoimittajan valikoimiin ei sisälly alkuperäisten suunnitelmien mukainen 20x8 ovi. Yläkerran aulasta katosi tällä operaatiolla pieni suikale, mutta parvekkeen oven edustalle jää siitä huolimatta aivan riittävästi tilaa (n. 1300 mm). Ja itse asiassa tuosta vaatehuoneesta tuli muutoksen myötä siinä määrin tilava, että se voi palvella myös muuten kuin varastona. Päätin muuttaa sähkösuunnitelmia siten, että tilaan lisätään pari sähkörasiaa. Sannan kanssa tuumasimme, että tila voi palvella mankelointihuoneena. Ratkaisu tuntuisi järkevältä, kun huomioi, että kyseinen vaatehuone on kaavailtu nimenomaan liinavaatevarastoksi (ja vaatteiden kausivarastoksi). Tämä samalla ratkaisisi tilankäytön haasteen kodinhoitohuoneessa, johon mankelin sovittamista on pähkitty.

Keskiviikkona 12.11 Härmä Airin kolmas jälkitoimitus saapui. Vajaamittainen yläpohjan läpiviennin palovillaeriste fiksattiin asentamalla yhden 400 mm eristeen päälle toinen samanlainen. Vakioisella 400 mm korkuisella eristeellä palovilla ei ulottunut puhallusvillan yläpinnan yläpuolelle, mutta toinen samanlainen riitti ulottamaan paloeristeen vinon yläpohjan kotelon yläreunaan asti. Jatkopalassa oli jopa lyhennysvaraa - leikkasin 40 mm pois, jotta sain eristeen tasoihin yläpohjan koteloinnin kantena toimivan Tuulileijonan kanssa. Oli melko ikävää puuhaa kahmia puhallusvillaa hormin ympäriltä ja kiepauttaa tuo eriste paikoilleen. Eristeen kuorena olevan alumiinilevyn leikattu yläreuna viilsi haavoja käsiin, kun ohuen alumiiniteipin kanssa askarrellessa ei voinut käyttää hanskoja. Ahtaassa tilassa homman joutui tekemään mahallaan maaten käytännössä nenä kiinni hormissa. Mitään apuvälineitä (lumilapio tai vastaava) ei mahtunut käyttämään, joten puhallusvillaa joutui "lapioimaan" käsin. Kiitin kuitenkin itseäni päätöksestä tehdä kunnolliset kulkusillat yläpohjaan. Vajaan tunnin äherryksen jälkeen olin yltä päältä villapölyssä, mutta tyytyväinen lopputulokseen. Nyt takkaa voi jo poltella huolettomammin. Härmän Air vahvisti vastaavan mestarimme arvion siitä, että hormin paloeristäminen yläpohjassa koko puhallusvillan paksuudelta on kriittistä - heidän tuotantopäällikkönsä kertoi, että jostain kumman syystä hormi kuumenee eniten juuri tuossa kohdassa, joten hormia ei saa päästää kosketuksiin yläpohjan puhallusvillan kanssa.

Keskiviikko- ja torstai-iltoina yläkerran väliseinien runkojen asennus saatiin pääosiltaan hoidettua. Rungot saatiin pystyyn niiltä osin kuin ne tässä vaiheessa voitiin pystyttää. Yläkerran kylppärin lattia on valettava, jotta loput rungot saadaan pystyyn - kolme seinää kun lähtee tuon valun päältä. Keskiviikkoiltana raksalla oli apuna myös äiti, joka pyyhki ikkunakarmit sisäpuolelta. Ensi viikon tiistaina Domuksen väki tulee fiksaamaan ikkunoiden naarmut ja kolhut, joten tämä homma oli hyvä saada tehtyä. Äiti merkkasi löytämänsä vauriot teipinpalasilla vauriokohdan viereen ikkunalasiin. Myös torstai-iltana äiti oli mukana raksalla, hän fiksasi tuulen riepottelemia pressuja ulkona ja järjesteli paikkoja sisällä.

Perjantaina 14.11 pidin jälleen raksavapaata, palkkatöiden kiireistä johtuen. Skotlannin reissultaan palannut Sanna kävi tontilla hoitamassa jokapäiväisen pesällisen polton takassa.

Lauantaina 15.11 oli sen verran sateetonta, että päätimme asentaa loput ulko-ovet paikoilleen. Pääovi oli helposti asennettu, mutta terassin pariovien asennus olikin hankalampi juttu. Tai siis, itse asennus meni kyllä ihan helposti, mutta painavien lasiovien käsittely tuotti hieman haasteita. Onneksi naapurimme Jyrki tuli käymään. Hän piteli karmia sellaisessa asennossa, että saimme Jykän kanssa purettua paketin ovi kerrallaan. Ovien asennuksen jälkeen pystytimme vielä viimeisen yläkerran väliseinärungon päämakuuhuoneen ja siihen liittyvän vaatehuoneen välissä. Nyt loppujen väliseinärunkojen pystytys jää odottamaan kylppärin lattiavalua. Sanna tilkitsi asennetut ulko-ovet mineraalivillalla. Lisäksi Sanna viimeisteli välipohjan eristystä ja ilmansulkua keittiön liesituulettimen kanaviston ympäriltä. Minä aloitin yläkerran levytyksen ja sain ensimmäisen illan aikana levytettyä yhden huoneen.

Tänään tarkoitus on jatkaa yläkerran väliseinien levytyksiä. Kovin paljoa tuota hommaa ei tälle kerralle ole, koska levytys voidaan tehdä vain toiselta puoleltaan ja koska kylppärin kolmen seinän rungot vielä puuttuvat.

Ensi viikolla saanemme varsinaisen lämmityksen käyntiin, kun vedensyöttö maalämpöpumpulle saadaan kytkettyä. Tavoitteena on myös joku ilta saada yläkerran lattiavalu hoidettua. Lattia tehdään näillä näkymin Vetonit 6000 Lattiamassalla, jonka työstämisaika on vain 30 minuuttia. Se asettaa melko kovat vaatimukset massan tekemiselle, kun vispattavaa on laskujeni mukaan noin 30 säkkiä. Ajatus on saada tavaran tuottaminen hoidettua kahdella vispilällä.

Muita tapahtumia tulevalla viikolla ovat ainakin seuraavat:
- maanantai: takan kaakelointi
- tiistai: ikkunoiden sisäkarmien fiksaukset (Domus)

Lisäksi tehtävälistalla on mm. ulko-ovien kahvojen ja lukkojen asennukset. Ja toivottavasti sähkärit pääsevät asentelemaan rasioita, jotta alakerran vessan kanssa päästään etenemään. Ja pikku hiljaa voisi aloitella seinien tasoitukset - sitä hommaa tuleekin riittämään moneksi illaksi.

Nyt jo tarkenee

Vielä ei lämmitysjärjestelmä ole käynnissä, mutta tuvassa on jo suorastaan kuuma. Yläpohjan eristämisellä oli ilmeisen suuri vaikutus talon lämmönpitävyyteen, sillä nyt rakennuslämmittimen teho riittää nostamaan talon sisälämpötilan jopa kuumaksi. Tämä siitä huolimatta, että yhä kaksi oviaukkoa on vain rakennusmuovilla suljettuna. Vaikka sähkömittari tikittää lämmittimen päälläollessa hurjaa tahtia, pidämme lämmittimen täysillä, jotta saamme rakenteiden kosteutta poistettua. Lämpöä on luvassa lisää, sillä takkaa saa nyt jo lämmittää - perjantaina käytin takkaa ensimmäisen kerran kierto päällä. Pienen pesällisen polttaminen ei vielä sanottavasti lämmittänyt takan kylkiä, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa ala luovuttamaan varaamaansa lämpöä huonetilaan.

Keskiviikkona 5.11 Sanna sai teknisen tilan seinät pintamaalattua kahteen kertaan. Aikataulutus osui nappiin, sillä torstaina 6.11 edellisenä päivänä tontille pudotettu maalämpöpumppu kannettiin sisään.

Olin raksalla tuntia ennen kuin Tero saapui. Siinä ajassa ehdin nipin napin tyhjentää pääkeskuksen ja talon välisen alueen sekä kantaa osin pääsisäänkäynnin tukkeena olleet väliseinätolpat sisään. Tero toi pikkukaivurinsa traktorilla paikalle, ja traktoriin oli kytketty nostopiikit. Traktorin avulla yli 300-kiloinen masiina saatiin etukuistille, josta se kolmeen pekkaan saatiin kohtuullisella väännöllä lopulliselle paikalleen (Jykän ja itseni lisäksi avuksi oli hälytetty naapurin Jyrki). Työpaikaltani lainaamani nostokärry oli aivan liian heppoinen tuohon hommaan, mutta jonkinlainen apu siitä kuitenkin oli - kone saatiin sen avulla kynnyksen yli tuulikaapin puolelle. Siitä viimeiset metrit kone siirtyi pyörittämällä koneen omien jalkojen varassa, yhden nurkan ympäri kerrallaan. Minkäänlaisia materiaalivaurioita ei syntynyt teknisen tilan pintoihin taikka koneeseen. Ainoa vaurio syntyi minun oikean käden keskisormeeni, jonka avulla kokeilin, miltä tuo reilu 300 kg tuntuu, kun sen avulla puristetaan sormi betonia vasten. Juu, kyllä tuntui. Eiköhän tuon sormen kynnen leikkaamiset saa unohtaa seuraavaksi vuodeksi.

Kun maalämpöpumppua hivutettiin paikoilleen, Tero kaivoi uran pääkeskukselta talon pitkän päädylle kohtaan, josta sähkökaapeleille varattu putki alittaa anturan. Putken pää löytyi helpohkosti ja Juhani sai yllättävän helposti sujautettua 66-milliseen putkeen viisi kaapelia: peukalonvahvuisen maakaapelin yksinään ja neljä muuta nippuun teipattuna (maadoituksen paljas kupari, ohjauskaapeli ryhmäkeskukselta pääkeskukselle, kaapeli-TV, puhelin). Kun kaapelit olivat urassaan, niiden päälle lapioitiin parinkymmen sentin paksuinen peitto. Sen päälle vedettiin keltainen varoitusnauha, jonka jälkeen Tero tasoitti tienoon. Illan päätteeksi Jykä viimeisteli Sannan työhuoneen ja siihen liittyvän varaston välisen seinän levytyksen. Minä merkkasin vesimittarin paikan kaupungin vesilaitoksen asentajille, jotka seuraavana aamuna tulisivat asentamaan mittarin paikalleen.

Perjantaina 7.11 aloitimme Jykän kanssa yläkerran lattian kolmannen levykerroksen liimauksen. Sanna piti raksavapaata valmistellessaan seuraavan päivän lähtöään viikon työmatkalle. Saneerauslaasti vatkattiin alakerrassa 25 kg säkki kerrallaan 50 litran saavissa. Sitten saavi nostettiin yläkertaan ja laasti kammattiin lattiaan. Siihen levyt päälle. Helpommin homma olisi mennyt siten, että laasti olisi kammattu kyljellään olevaan levyyn, joka sitten olisi kumottu paikoilleen. Tuumasin kuitenkin, että valitulla menettelyllä saavutetaan parempi lopputulos, kun samalla tulee tasoitettua lämmitysputkiston uratäytön pienet vajaudet. Uratäyttöjen vajaudet aiheutuvat mm. massan kuivumisen aikana tapahtuvasta lievästä kutistumisesta. Perjantaina pääsimme noin puoleenväliin ja homma saatiin päätökseen lauantaina. Yhteensä homma vaati yli 20 tuntia, joten aivan pieni jopi ei tuokaan ollut. Kokonaisia levyjä liimasi paikoilleen suht ripeästi, mutta läpivientien vaatimat leikkaukset hidastivat hommaa aivan kuten ensimmäisenkin levykerroksen kohdalla. Nyt läpivientejä oli kaiken lisäksi enemmän kuin ensimmäisen levykerroksen aikaan - IV-kanaviston ja radonputken lisäksi keskuspölynimurin putkisto, yläkerran lattialämmityksen jakotukki ja sähköputket. Ennen rautakaupan sulkeutumista kävin hakemassa 6 kpl lattiakipsilevyä ja neljä säkkiä saneerauslaastia. Levyjen vajaus oli tuossa vaiheessa helppo laskea melko tarkasti, ja niinpä yli ei jäänyt kuin muutama soiro, reilusti alle koko levy. Lisälaastille ei sitten ollutkaan tarvetta, siinä laskut menivät jotenkin pieleen, mutta onhan tuolle tavaralle käyttöä muissa hommissa. Lauantai-illan päätteeksi kävin lattian läpi pienellä muurauskauhalla, jolla rapsutin saneerauslaastin pienet purseet ja roiskeet pois. Sitten imuroin kipsipölyt ja saneerauslaastin muruset pois. Melko tehoton on tuo Kärcherin imuri. Oliskohan sittenkin pitänyt satsata kokoluokkaa suurempaan vehkeeseen?

Perjantaina vesilaitoksen asentajat laittoivat vesimittarin paikoilleen ja Arto aloitti maalämpöpumpun asennuksen. Perjantaina Arto sai koneen kytkettyä lämmityspiiriin. Lauantaina homma jatkui mm. painesäiliön asennuksella. Putkien osalta asennuksen pitäisi valmistua maanantaina, suurin homma on kylmäpiirin ja lisävaraajan kytkentä. Uudenkiiltävinä hohtavat kupariputket ovat hienoa katseltavaa, kun ne on asennettu huolellisesti. Arto kiitteli, että asennusta helpottaa se, että koneeseen liitettävien putkien päät ovat oikeilla paikoillaan. Kiva, ettemme turhaan käyttäneet aikaa putkien sijoittelun suunnitteluun ja toteutukseen.

Tänään sunnuntaina olen yksin raksalla - Sanna lähti eilen viikon työmatkalleen Skotlantiin. Tarkoitus on saada yläkerran kylppäri siihen kuntoon, että Arto saa viiimeisen lämmityspiirin asennettua. Lisäksi ajattelin roudata tavaraa yläkertaan, kun siellä vihdoin on alusta, jonka päälle tavaraa voi laittaa. Koska on isänpäivä, en kehtaa pyytää ketään kantoapuun - täytyy yrittää keksiä keino, jolla yläkerran väliseinien kipsilevyjä saisi yksinään kammettua yläkertaan. Alakerran tilankäyttöä helpottaisi huomattavasti se, jos keittiössä oleva noin parinkymmenen levyn pino saataisiin pois edestä.

Tälle viikolle asetetusta neljästä tavoitteesta kolme onnistuttiin toteuttamaan. Neljättäkin tavoitetta kohti mentiin noin puoleenväliin, joten tyytymätön ei saa olla. Maalämpöpumpun käynnistys siirtyy joka tapauksessa viikolle 47, sillä Seppo on ensi viikon Kanariansaarilla tekemässä jotain aivan muuta kuin meidän pumpun käynnistys edellyttäisi. Liian myöhään hoksasimme, että kylmän veden syöttöä pumpulle ei saada tehtyä ilman Sepon työpanosta. Jotta vesi voidaan päästää pumpulle, on veden pääsy muille syötöille estettävä. Valitettavasti ainoastaan autotallin syötölle on oivallettu asentaa palloventtiili.

Lämmitys jo ovella

Maanantaina varmistui, että yläpohjan puhallus tapahtuu tiistaina 4.11. Sunnuntainahan olimme tehneet yläpohjassa tarvittavat temput, mutta vielä puuttui muutama sisäkaton ruode. Nämä on jäänyt asentamatta, koska on ollut hieman epäselvää se, millä tavalla väliseinien yläpään kiinnitys tehdään ja mitä se edellyttää koolaukselta. Muutaman ruoteen asentaminen osoittautuikin nysväyksen mestarisuoritukseksi. Saimme ruoteiden paikat mitattua (väliseinälinjan mukaisesti) ja ammuimme ensimmäisen paikoilleen ok. Toisen kohdalla minä tomppeli laitoin kakkoskakkosen merkin väärälle puolelle. Tuo nelimetrinen puu ehdittiin ampua lopullisesti kiinni (2 kpl 90 mm naulaa per kattoristikko, k900) ja vielä siitä jatkuva seuraavakin ruode ennen kuin virhe huomattiin. Lyömällä lisää koolauspuuta kylkeen ongelma olisi ollut ratkaistavissa, mutta päädyin kuitenkin korjaamaan asian. Kiipesin yläpohjaan ja vasaroin ruoteet irti höyrynsulun läpi. Puita sai lyödä melko tosissaan, joten varmuuden vuoksi hörynsulkumuovi vahvistettiin jeesusteipillä vasarointikohdista. Tämä oli kyllä hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaiseen hommaan saadaan kulutetettua maksimaalinen määrä aikaa.

Maanantaina Seppo viimeisteli yläkerran kylppärin viemäröinnin. Kävin raksalle mennessäni hakemassa sivuliitännäisen vaakakaivon sekä IV-koneelle menevää 32-millistä viemäriputkea mutkineen.

Tiistaina 4.11 Termexin Pentti Broman peruutti pihaan täsmälleen sovittuna aikana. Kävimme yläpohjan läpi ja minä räpsin viimeiset kuvat pian peittyvistä IV-putkistoista. Sitten lyötiin villapuhallin käyntiin ja putki ensimmäiseen vinon yläpohjan onkaloon. Puukuituvillan purkautuminen putkesta oli hypnoottista katseltavaa, mutta hetken pällistelyn jälkeen jouduin kömpimään ulos yläpohjasta, koska pientä pölyä alkoi olemaan ilmassa liiaksi. Menin yläkertaan ja hämmästelin toimenpidettä alakautta, höyrynsulkumuovin läpi. Sitten vetäisin akryylimassat teknisen tilan seinien nurkkiin ja kaakeloinnin yläreunaan. Noin parin tunnin kuluttua yläpohjan eristeet oli puhallettu ja kävin tarkistamassa lopputuloksen. Jouduin huomauttamaan hieman liian vajaista vinon yläpohjan koteloista ja niihin puhallettiin vielä 10 säkkiä villaa. Vajaus ei ollut virhe, vaan väärinymmärrys. Kesken matkan muuttuneet yläpohjan rakennesuunnittelmat aiheuttivat sen, että yläpohjan vinon osuuden kotelointi on hieman ylikorkea. Tästä syystä Broman oletti, että koteloa ei puhalleta ns. onkalopuhalluksena. Kerroin, että asiasta on keskusteltu talotehtaan kanssa ja että "ylimääräisen" villan menekistä on kyllä sovittu. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Talo selvästikin hiljeni yläpohjan eristämisen myötä ja samantien alkoi tuntua myös lämpimämmältä. Varmaan osin psykologistakin.

Tiistai-iltana kellon jo ollessa noin 18 saimme päähämme "kokeilla" yläkerran kipsilevyurien täyttöä. Mikä homma! Ensimmäisestä satsista tosin tuli liian tanakkaa, varsinaista tahnaa, mutta siitä huolimatta homma yllätti työläydellään ja sotkuisuudellaan. Alakerrassa vuoroin Jykä vuoroin Sanna vispasi 50-50 -soseen 50 litran saavissa (1 kpl 25 kg säkki saneerauslaattalaastia, 1 kpl 25 kg säkki muurauslaastia). Massan valmistumisen jälkeen sitä lapattiin muurauskauhalla ämpäriin, jolla se kannettiin yläkertaan tikkaita pitkin. Minä levittelin massaa uriiin. Tai oikeastaan levitin massaa koko lattian alueelle ja tasoitin ylimääräisen pois. Parin tunnin kuluttua valmiina oli ehkä kolmannes ja Jykä joutui lähtemään muihin askareihin. Totesin, että tämä homma tehdään loppuun, vaikka siihen menisi koko yö. Muka vitsinä sanoin, että en saisi kerättyä motivaatiota tulla raksalle, jos tämä homma olisi täällä odottamassa. Olin ihan tosissani! Järkiperuste homman kerralla läpiviemiselle oli kuitenkin se, että noin sotkuista hommaa ei kannata aloittaa ja lopettaa moneen kertaan. Ja MOT: viimeisen tunnin käytimme alakerran "sekoitusaseman" alueen lattian puhdistamiseen sekä välineiden pesuun. Jääkylmällä vedellä kello 02 aamulla ei ole mukava pestä monta tuntia kovettuneita laastinjämiä pois ämpäreistä, saaveista, tasoittimista ja muurauskauhoista. Mutta tulipa tehtyä, eikä tuota hommaa ole enää edessä. Kirkkaasti ikävin homma tähänastisista. Suosittelen lämpimästi sellaisen massan käyttämistä, jonka voi sekoittaa kannusta kaadettavaksi (joku lattiatasoite tms.), vaikkakin se on hieman kalliimpaa.

Keskiviikkona 5.11 (tänään) maalämpöpumppu pudotettiin tontille. Ei soittoa, ei sen ohjeen noudattamista, että laite tulisi nostaa etukuistille. Onneksi Tero tulee huomenna kaivamaan sähköuran ja hän tuo pikkukaivurinsa traktorilla paikalle. Traktoriin hän kytkee trukin piikit, jolla pumppu toivottavasti saadaan nostettua tuon etukuistin (tällä hetkellä) noin 60 cm korokkeen päälle. Siitä on jonkinlaiset edellytykset saada 320-kiloinen masiina sisään paikalleen. Ainakin naapurin Jyrki lupasi tulla jeesaamaan. Paikalla on myös Juhani ja Tero, joten eiköhän se sisään saada.

Tänään myös "sähkökaappi" eli ryhmäkeskus oli ilmestynyt paikoilleen, valmiina vastanottamaan maakaapelia huomenna. Tänään Sanna ja Jykä maalaavat teknisen tilan seinien pintamaalit, joten tuon huoneen valmistelun aikataulu meni kyllä aika nappiin. Itse pidän illan raksavapaata - selkä on sen verran kankea eilisen jälkeen.

Edellisen blogikirjoituksen neljästä tämän viikon tavoitteesta kaksi on jo hoidettu!

Lämmitystä (yhä) odotellen

Keskiviikkona 29.10 hormin asennus pääsi jatkumaan. Härmän Airin jälkitoimitus saapui Matkahuoltoon, josta kävimme sen noutamassa matkalla tontille. Oikeiden osien kanssa homma eteni suht kivuttomasti vesikaton läpi. Yläpohjan höyrynsulutukset jätimme vielä viimeistelemättä samoin kuin hormin tuennan. Valon ja poutasään jatkuessa meillä oli kiire saada vesikaton osuus ensin valmiiksi. Jätimme kuitenkin "matkan varrelle" kaikki tarvittavat osat, jotta ne olisi myöhemmin asennettavissa. Vesikaton läpivienti osui melko sopivasti tiilijaon suhteen. Yhtä ruodetta jouduttiin hieman lyhentämään ja neljää tiiltä muotoilemaan. Juurikumin asennus sujui ongelmitta ja näin hormin läpivienti olikin jo vedenpitävä. Sitten tulikin tenkkapoo. Muovisen juurilevyn asennuksessa huomattiin, että homma ei mitenkään onnistu, ellei muovilevyä jatka harjaan asti. Meillä ei ollut tarkoitus jatkaa levyä harjaan asti, joten jälleen jouduin soittamaan Härmän Airin tuotantopäällikölle. Selvisi, että tieto konfiguraatiostamme ei ollut aivan kokonaan välittynyt heille, ja meille luvattiin taas toimittaa puuttuvat osat. Sade alkoi taas ja viimeiset hormiasennuksen vaiheet kastelivat meidät kunnolla. Lyhensin hormin kuoriosan kanssa tasamittaiseksi ja iskimme hormin päähän rikkisuojan. Juurimuovin yläosan peitoksi laitoimme väliaikaisesti muovinpalasen, odottamaan puuttuvia osia. Jykä saumasi teknisen tilan lattian ja seinän. Sanna sai viimein viimeiset kipsilevysuikaleet sommiteltua yläkerran lattiaan, välissä hän hoiti pari rautakauppakeikkaa.

Torstaina 30.10 olimme hautajaisissa alkuiltaan asti. Tontille päästyämme otimme heti ensimmäiset savut takasta. Hautajaisasusteissa takan sytyttäminen oli sopivan juhlavaa. Tulen sytyttäminen hieman kangerteli, kun riittävän kuivaa sytykettä ei tahtonut löytyä. Rakennuspaperi paljastui lopulta tavaraksi, joka ei ime kosteutta itseensä. Kun tuli syttyi, takka veti upeasti. Vielä asentamaton tuhkaluukku piti laittaa väliaikaisesti paikoilleen, jotta liiallinen tohina saatiin talttumaan ja tuli palamaan hillitymmin. Hormin suojamuovin jätimme vielä paikoilleen, sillä oletuksemme on, että hormin ulkopinta ei lämpene siinä määrin, että suojamuovitus palaisi hormiin kiinni. Tulen sytyttämisen jälkeen vaihdoimme raksakamppeet ja minä viimeistelin hormin asennuksen yläpohjassa (höyrynsulkumuovitus, hormin tuenta). Jykä levytti pesuhuoneen ja ruokailutilan välisen seinän sekä pohjamaalasi välinehuoneen (teknisen tilan) laatoitusta vaille jäävät seinät.

Perjantaina 31.10 haimme Härmän Airin toisen jälkitoimituksen, tällä kertaa postista. Sitten ajoimme raksalle ja teimme inventoinnin viemäriosista. Sitten kiiruhdimme K-Rautaan, josta hain maalarinteippiä, akryylimassaa, silikonia, telan, pari viemäriputken haaraa sekä 15 säkkiä saneerauslaastia ja saman verran muurauslaastia. Laskin, että yläkerran lattian lämmitysputken urien täyttöön menee noin 350 litraa massaa, joka tekee noin tuplamäärän kuivatavaraa kiloissa mitattuna. Warmian ohjeiden mukaisesti teemme urien täytön massalla, jossa on saneerauslaastia ja muurauslaastia 50-50 -suhteella. Raksalla purimme kuorman ja ehdin palauttamaan K-Raudan lainakärryn noin minuuttia ennen sulkemisaikaa. Tontilla ruuvasin yläkerran lattian suikaleita paikoilleen, kunnes kaikkien akkukoneiden kaikki akut loppuivat. Sanna meni edeltä ja imuroi suikaleiden ruuvausalustan puhtaaksi kipsipölystä etc.

Lauantaina 1.11 Seppo tuli tekemään yläkerran kylppärin vesi- ja viemärivedot. Minä olin hänen apunaan mm. tarvittavien reikien teossa. Samalla vedettiin viemärin tuuletusputki vesikatolle jo kauan sitten asennettuun läpivientiin. Kalle viimeisteli hormin vesikaton muovituksia eilen saapuneilla osilla. Näissä puuhissa meni iltaan asti. Kylppärin lattian kaivosta puuttui sivuliitäntä, joten se jouduttiin irrottamaan ja hakemaan uusi osa maanantaina. Sivuliitäntä tarvitaan IV-koneen kondenssiveden viemäröintiä varten. Onneksi Seppo huomasi asian tuossa kohdassa, eikä vasta lattiavalun jälkeen. Sanna siivoili sekä ulkoa että sisältä. Lisäksi hän ruuvasi viimeiset yläkerran lattian suikaleet paikoilleen. Näin tuo "suikalekerros" saatiin lopulta valmiiksi ja lämmitysputkiston urat ovat valmiit täyttöä varten. En ole pitänyt kirjaa tuntimääristä, jonka tuo työvaihe vaati, mutta hirvittävä työmäärä se joka tapauksessa on - paljon, paljon suurempi kuin olisimme uskoneet. Lauantaina lopettelimme jo alkuillasta, pitkä viikko takana.

Sunnuntaina 2.11 rakensin yläpohjaan kulkusillan. Olin jo päättänyt, etten tee kulkusiltaa, koska arvelin, että se vain hankaloittaa puhalluseristeen asentajan hommaa, kun työskentelykorkeudesta katoaa 50 cm. Lisäksi arvelin, ettei yläpohjassa niin usein tule käytyä, että kulkusilloille olisi käyttöä. Hormin asennuksen yhteydessä kuitenkin muutin mieltäni. Totesin, että haluan päästä yläpohjassa tarkistamaan aika ajoin mm. hormin läpiviennin vedenpitävyyden. Kulkusiltojen tekeminen oli itse asiassa melko pieni työ. Ja lopputuloksena on huomattavasti helppokulkuisempi yläpohja. Vaikka kulkusillalla astellaan hieman ylempänä kuin kattoristikoiden alapuiden päällä, on kulku sittenkin huomattavasti mukavampaa, kun kattoristikon vinotukien kohdalla ei tarvitse kyyristellä. Talon pystytysryhmän itselleen työalustaksi ristikoiden alapuiden päälle jättämät laudat riittivät melkein koko kulkusillan tekemiseen (3 lautaa rinnakkain), joten vaakapuiden asentamisen lisäksi ei tarvinnut kuin sujauttaa nuo laudat ristikoiden oikealle puolelle - siihen keskimmäiseen aukkoon. Kulkusillan rakentamisen jälkeen eristimme eilen asennetun viemärin tuuletusputken (samaan tyyliin kuin radonputken pari, kolme viikkoa sitten). Sitten asensin yläpohjan päädyn luukun saranat. Kun kulku yläpohjaan nyt oli toimivaa ulkokautta, voitiin sisäpuolen väliaikainen "luukku" lyödä umpeen. Suljimme höyrynsulkuläpän tuossa kohdassa ja ammuimme puuttuvat sisäkaton koolauspuut paikoilleen. Lopuksi vielä teippasimme kaikki yläpohjasta läpiviedyt sähköputket. Ennen tuota työvaihetta modifioin korkean tilan työtelinettäni vastaamaan paremmin nykytarvetta: yläkerran lattian päälle ulottuvat aisat sahattiin pois, koska kipsilevytyksen asentamisen jälkeen aisojen käyttö ei enää ole mahdollista. Jäljelle jäi noin 3 x 1,5 -metrinen työskentelytaso. Se toivottavasti riittää jäljelläoleviin korkean tilan töihin (katon kipsilevytys ja panelointi).

Ensi viikolla pitäisi tapahtua isoja juttuja:
- yläpohjan puhallusvillan asennus (tiistai tai keskiviikko)
- maalämpöpumpun asennus (suurimman osan viikkoa)
- sähkökaapelin veto pääkeskukselta ryhmäkeskukselle (tiistai tai keskiviikko)
- yläkerran lattian urien täyttö

Viikon päästä tuvassa pitäisi pärjätä ilman rakennuslämmitintä, jos kaikki menee suunnitellusti. Ensi viikolla takkaa saa alkaa polttamaan kierrolla, joten tämäkin mahdollistaa em. tavoitteen. Ensimmäinen viikko takkaa on käytettävä "kesäpelti" auki, mikä käytännössä tarkoittaa, että lämpö karkaa suoraan yläliitetyn hormin kautta harakoille. Kun kierto saadaan laittaa päälle (eli kesäpelti saadaan sulkea), niin takan pitäisi alkaa lämmittämään siinä määrin, että pikkupakkasistakin pitäisi selvitä pelkästään sen avulla. Tämä tietysti edellyttää, että kaksi viimeistä oviaukkoa hoidetaan umpeen. Ovet ovat valmiina asennettavaksi, mutta ainakaan pääovea emme halua vielä laittaa paikoilleen kolhiintumiselle alttiiksi. Terassin parioven ajattelin laittaa paikoilleen, vaikkakin se tarkoittaa, että sen kautta ei sitten enää tavaraa kanniskella sisälle.

Sisätöitä lämmitystä odotellessa

Kolmisen viikkoa on vierähtänyt. Ohessa lyhyt yhteenveto menneistä päivistä.

Maanantaina 06.10 emme vielä olleet saaneet sähkömiehiltä ohjeistusta siitä, miten sisätöissä heidän puolestaan tulisi edetä. Teimme muiden töiden puutteessa ”B-uran” tehtäviä: naputtelimme paikoilleen pohjoispäädyn ensimmäisen koolausvarvin. Illalla Juhani (sähkömies) tuli käymään ja totesi, että estettä yläkerran lattian umpeen laittamiselle ei ole. Niinpä ammuin harvalaudoituksen lopullisesti kiinni. Bex paukutti noin tunnissa reilusti yli 1000 kappaletta 75-millisiä nauloja.

Tiistaina 07.10 aloitimme yläkerran lattian levytyksen. Alku aina hankalaa, joten ensimmäisen illlan jälkeen levytys ulottui vain pohjoispäädyn alueelle (makuuhuone + vaatehuone).

Keskiviikkona 08.10 Sanna oli työmatkalla, joten minä jatkoin levytystä yksinäni. Oikeastaan tuo on ihan sopiva työ yksin tehtäväksi, sillä GL15-levyt ovat pienemmän koonsa vuoksi oikein sopivia kanniskella yksinään. Työ kuitenkin toppasi, kun kävi ilmi, että välipohjapalkisto ei ole aivan tasakorossa taikka vaaterissa. Erityinen ongelmakohta on talon keskiosan ja eteläpäädyn välinen ”sauma”, jossa palkisto kääntyy 90 astetta. Tuossa kohden allaoleva kantava seinä on hieman liian korkealla, mistä aiheutuu yläkerran lattiaan selkeä kohouma. Juttelin ongelmasta talotehtaan edustajan ja vastaavamme kanssa, ja totesimme parhaaksi ratkaisuksi sen, että harvalaudoitusta höylätään pahimman virheen korjaamiseksi. Lisäksi sovimme vastaavamme kanssa, että seuraavana päivänä mitataan välipohjapalkiston mittavirheet tarkemmin. Höyläsin harvalaudoitusta sen verran, että sain levytyksen ulotettua ”nyppylän” yli ilman, että kipsilevy vaikeroi. Jätin kuitenkin levyt ruuvaamatta kiinni, jotta vastaavamme pääsisi toteamaan tilanteen seuraavana päivänä.

Torstaina 09.10 Petri (vastaavamme) tuli pyörivän laserin kanssa paikalle. Mittasimme välipohjapalkiston ja totesimme sen olevan kauttaaltaan hieman kallellaan ulkoseiniä kohden. Ja tuo edellä mainittu ongelmakohta syynättiin tarkemmin, ja todettiin oikeaksi epäilyt siitä, että alla oleva väliseinä on syy ongelmaan. Talotehtaan asiantuntijat totesivat seuraavalla viikolla, että ongelman aiheuttaja on ulkoseinien alla olevien solukumieristeiden painuminen, jota ei ole huomioitu kantavissa väliseinissä. Petrin kanssa mittasimme varmuuden vuoksi myös perustusten vaakasuoruuden (talotehtaan ehdotuksesta) ja totesimme, että sen suhteen kaikki on ok. Petrin mittailujen jälkeen höyläsin palkiston taitekohtaa vielä hieman enemmän ja aloitin lopulta levytyksen työstämistä. Sanna pääsi työmaalle alkuillasta, ja kahdestaan paiskimme levytyksen valmiiksi – homma kun oli saatava valmiiksi seuraavaksi aamuksi, kun sähkömiehet tulivat vetämään yläkerran sähköjen putkitukset lattian läpi. Viimeisenä hommana torstaina (tai itse asiassa jo perjantain puolella oltiin) merkkasimme väliseinien paikat. Kello oli 01:30, kun poistuimme raksalta. Ensimmäisen kerran työt raksalla venyivät yli puolenyön.

Perjantaina 10.10 sähkömiehet kävivät vetämässä putkitukset. Edellisen illan/yön urakka ilmeisesti auttoi flunssaani, sillä päivätöiden jälkeen ei raksalle ollut asiaa. Myös lauantai meni sängyn pohjalla ja raksalle menimme vasta sunnuntaina. Harmitti, että sairastuminen osui viikonlopulle.

Sunnuntaina 12.10 kävimme toteamassa sähkömiesten putkitukset. Sitten aloitimme koeluonteisesti välipohjan eristyksen ja alakerran sisäkaton ilmansulun ja koolauksen asennukset. Hommaan lisähaastetta saimme sillä, että tavoitteemme oli levyvillan päälle saada sullottua kaikki ulkoseinien villoituksesta ylijääneet villasuikaleet. Saamamme vinkin mukaan tällaisella ratkaisulla on merkittävä vaikutus kerrosten väliselle äänieristykselle. Lisäksi tuolla keinolla pääsisimme eroon useammasta peräkärryllisestä villaa, joka muuten jouduttaisiin kuskaamaan kaatopaikalle. Sunnuntaina myös ruuvasimme loppuun yläkerran lattialevyt, jotka viime torstain varsinaisessa urakassa jäivät kiinni ruuvaamatta.

Maanantaina 13.10 Sannalla oli työesteitä, ja minä menin yksin raksalle. Jykän kanssa kävimme läpi lähipäivien työsuunnitelmaa: takan taustan laatoitusta ja teknisen tilan valmistelua. Varsinaisia hommia oli ainoastaan yläkerran ulkoseinien viimeisen levyn paikalleen laitto – tuo jätettiin laittamatta varsinaisessa levytyshommassa, koska oli epäselvää, miten kyseisestä nurkasta lähtevän väliseinän levytys tulisi huomioida. Nyt se oli tehtävä, jotta lattian levytys voitiin viimeistellä tuosta kohden.

Tiistaina 14.10 talotehtaan edustajat olivat paikalla. Paikalla oli myös Tapsa, talon pystytysryhmän vetäjä. Kävimme läpi ikkunoiden asennussyvyyksissä havaitut puutteet sekä katsoimme vielä paikan päällä edellä mainittua välipohjapalkiston ongelmaa. Totesimme, että Tapsa tulee seuraavana päivänä tekemään tarvittavat korjaukset ikkunoiden asennukseen ja että yläkerran lattian suhteen edetään niin, että lattia rakennetaan valmiiksi ja tehdään tarvittavat tasoitukset jälkikäteen. Illan viimeisenä hommana asensin paikoilleen syöttöputken yläkerran jakotukille. Paluulinjaa en saanut paikoilleen, sillä tavara loppui kesken.

Keskiviikkona 15.10 pystytysryhmä kävi korjaamassa ikkunoiden asennusvirheet pääosiltaan – korjaamatta jäivät olohuoneen suuret yläikkunat, jotka sovittiin korjattavan myöhemmin. Matkalla raksalle kävin Laattatukussa hakemassa laatat ja laastin takan taustaa varten. Ja K-Raudasta hain tartuntapohjustetta. Merkkasin takan taustakaakeloinnin ääriviivat ja telasin alueelle tartuntapohjusteen. Ylijääneen pohjusteen telasin keittiön välitilan alueelle. Jykä teki yläkerran lattialämmitykselle väliaikaisen jakotukin. Lisäksi Jykä aloitti teknisen tilan valmistelut: nurkassa (hieman liian lähelle seinää jääneissä) putkituksissa kunnollinen vedeneristäminen vaati betonikotelon rakentamisen. Jykä teki muotin ja minä sekoitin betonia, jolla tehtiin siisti ja helposti vedeneristettävä ja laatoitettava ”kotelo”.

Torstaina Jykä laatoitti takan taustan. Takan muuraus olisi ensi viikolla ja siihen mennessä taustan pitäisi olla valmis. Takan taustan laatat ovat kooltaan 30 x 60. Sävyltään ne ovat hieman metallisen hopeisia, modernilla kuosilla. Pitäisi istua aika hyvin harjattua terästä olevan hormin kanssa. Torstaina tapahtui myös yläkerrassa: Arto Nurmi Vihdin Ekolämmöstä asensi yläkerran lattialämmitysputkiston. Yläkerran kylppärin osalta homma jätettiin tuonnemmaksi, koska kylppärin paikka olisi hetken aikaa ainoa kohta, johon yläkerrassa tavaraa voisi säilöä. Olisi ollut usean tunnin työ kantaa tavarat ensin alakertaan ja sitten myöhemmin taas takaisin. Arton avustamana asensin myös toisen syöttöputken yläkerran jakotukille, joka putken loppumisen vuoksi tiistaina jäi tekemättä. Illan viimeisenä hommana asensin paikoilleen kipsilevyt teknisen tilan ja olohuoneen väliselle seinälle.

Perjantaina Tulikiven toimitus saapui tontille. Annoimme kivien olla paikoillaan ja aloitimme Sannan kanssa välipohjan (ääni)eristämisen. Hommaahan jo hieman kokeiltiin viikko takaperin sen arviomiseksi, mikä olisi paras tyyli tehtävästä suoriutumiseen. Nyt työstäminen aloitettiin teknisestä tilasta, jonka katto piti saada umpeen, jotta huoneen puuttuva seinä voitaisiin rakentaa. Homma sujui ihan ok, luultavasti paljon pienemmästä jännevälistä johtuen kuin keittiö/ruokailutilassa, jossa hommaa harjoittelimme. Ylijäämävillaa upposi hurjat määrät. Totesimme, että rähmälettä ei tule riittämään aivan koko välipohjan alueelle, joten meidän tulisi miettiä, mihin tiloihin haluamme parhaimman äänieristyksen. Tekninen tila luonnollisesti kuului parhaimman äänieristyksen ansaitseviin tiloihin – sinne kun tulee maalämpöpumppu hurisemaan, joten sen kohdalle änkesimme monta säkillistä ylijäämävillaa varsinaisen levyvillan päälle. Teknisen tilan eristämisen jälkeen villoitimme alakerran WC:n alueen. WC:n kohdalla tyydyimme vakioääneneristykseen, sillä rähmälettä ei riittäisi joka paikkaan. WC:n kohdalla villoitusta ja ilmansulkupaperin asennusta hankaloitti IV-kanavisto, joka kulkee välipohjapalkiston alapinnassa (kattoon tulee alaslasku).

Launtaina 18.10 aloittelimme työt raksalla vasta, kun iltapäivä oli jo pitkällä. Näin siksi, että kävimme Meikussa tervehtimässä leikkauksesta toipuvaa Sannan isää. Iltapäivällä Kalle ja Sebu tulivat kantamaan takan tarvikkeet sisälle. Kalle luonnollisesti suoritui hommasta reippaasti, mutta erityisen miehekkäästi takan osia sisään kantoi kummipoika. Hienoa työtä! Sannan kanssa jatkoimme alakerran sisäkaton koolausta ja välipohjan eristämistä. Samaan hommaan tuli mukaan myös keskuspölynimurin linjaston asennus, kun pääsimme alueille, joissa tuo putki piti kuljettaa. Jari kävi katsastamassa saunaosaston statusta ja suunnitelmia – totesimme, että saunaosaston kohdalla aloittelemme marraskuun puolella.

Sunnuntaina 19.10 Jykä saumasi takan taustan laatoituksen ja veti primerin teknisen tilan seiniin. Minä nysväsin keskuspölynimurin putkistoa. Useampi tunti vierähti kohdassa, jossa putki haaroittuu kolmeen suuntaan: yläkerran kadunpuoleisen päädyn imurasialle, alakerran kadunpuoleisen päädyn imurasialle ja metsänpuoleiseen päätyyn lähteväksi putkeksi. Tuossa samassa kohdassa putki piti nostaa koolausten välistä välipohjapalkkien välissä kulkevaksi. Siinä sai rapsuttaa päätä ihan tosissaan, kun hommasta yritti selvitä Allawayn toimittamia palikoita säästeliäästi annostellen ja mahdollisimman vähillä lovetuksilla taikka rei’illä kantaviin rakenteisiin. Sanna aloitti yläkerrassa suikalekerroksen eli lattialämmitysputkiston väliin tulevan kipsilevykerroksen työstämisen. Tätä puuhaa Sanna tulisi jatkamaan vielä monta iltaa…

Maanantaina 20.10 minä puolestani olin työesteiden vuoksi poissa tontilta. Jykä rakensi teknisen tilan ja tuulikaapin välisen väliseinän ja levytti sen. Sanna rakenteli yläkerran kipsilevypalapeliä…

Tiistaina 21.10 uunimestari Kari Saari muurasi takan. Hommaan ei mennyt kuin viitisen tuntia ja lopputulos on komea. Vielä takka on tietysti viimeistelemättä, mutta nyt jo pystyy arvioimaan sen, miten se muotonsa puolesta istuu tilaansa. Hyvin istuu. Illalla teknisen tilan seiniin ja lattianrajaan voitiin vetää vedeneristeen ensimmäinen kerros. Jykä hoiti tuon homman. Minä jatkoin alakerran katon koolausta eteisaulan kohdalla sekä yläkerran aulan alla, ja siinä kohdassa myös keskuspölynimurin putkiston asentelua. Totesin, että putkisto kaipaa yhden 45-asteisen mutkan, jotta se optimaalisella tavalla kiertää koolauksen ja palkiston. Allawayn paketissa oli neljä tai viisi tällaista mutkaa ja ne oli tuossa vaiheessa jo käytetty.

Keskiviikkona 22.10 Jykä veti teknisen tilan seiniin vedeneristyksen toisen kerroksen. Sanna oli taas työmatkalla ja minä rakensin keskuspölynimurin putkistoa. Hain K-Raudasta tuon puuttuvan 45-asteisen mutkan. Pieni pätkä putkea makoi lähes 10 euroa. Huh-huh. Luulen, että fiksumpi rakentaja olisi unohtanut tällaisen virityksen ja hankkinut molempiin kerroksiin robotti-imurit. Halvemmaksi se ainakin olisi tullut. Sain vedettyä putkiston loppuun saakka. Loppupäässä haaroitus yläkertaan meni helposti, mutta kääntö alakerran toiselle imurasialle vaati hieman nysväämistä ja loveamista.

Torstaina 23.10 Jykä laatoitti teknisen tilan seinät. Taikka ne osuudet, joihin laattaa tulee. Koska tila palvelee myös välinehuoneena ja siinä on kurasyöppö, laatoitus ulotettiin takaseinällä noin 1400 mm korkeudelle. Lisäksi laatoitusta laitettiin kadunpuoleiselle seinälle tulevan allaskaapin yläpuolelle. Laattaa haettiin K-Raudasta, siellä kun oli hyvä tarjous 20x30-kokoisesta kiiltävästä valkoisesta laatasta (11,60 euroa neliö). Minä villoitin yläaulan alapuolisen katon ja asensin ilmansulkupaperit paikoilleen. Sanna rakenteli kipsilevypalapeliä yläkerrassa…

Perjantaina 24.10 paikalle saapui porari. Tällä kertaa hän myös jäi töihin, toisin kuin se viimeviikkoinen porari, joka jätti homman aloittamatta, kun ei löytänyt tontilta juoksevaa vettä. Minä järjestin itselleni vapaata päivätöistä, jotta pystyin seuraamaan tuota kriittistä työvaihetta. Rototecin heppu hoiti homman asiantuntevasti, eikä näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut tarpeen valvoa hommaa. 160 metrin reikä syntyi noin 7 tunnissa. Ensimmäiset parikymmentä metriä meni ripeästi, mutta sitten reiän vedenpaine alkoi hidastamaan etenemistä. Pari kertaa porauskalusto piti pestä, koska kivipölyn poisto ”puuroutuu” liian vedenpaineen vuoksi. Porauksen seuraamisen lomassa villoitin saunaosaston. Tuolla alueella välipohjapalkiston jako on 400 mm, joten jokainen villalevy piti leikata ennen asentamista. Siinä se päivä vierähti, iltapäivällä siirryin ruokailutilan puolelle ja sain villoitettua yläkerran kylppärin alla olevan välipohjan. Jykä teki teknisen tilan lattian primeroinnin ja ensimmäisen kerroksen vedeneristyksen. Sanna jätti palapelinsä rakentelun tuolta illalta väliin – viikonlopun ”talkoita” varten piti valmistella ruokaa ja asuntokin oli siivottava yövieraita varten. Minäkin lähdin jo alkuillasta raksalta kotiin, jotta ehdimme käymään Bauhausin laattaosastolla. Hakusessa oli teknisen tilan kymppi-kymppi –koon laattaa. K-Raudassamme oli tarjouksessa ihan ok laatta, mutta se ei sävyltään aivan täysin ollut sitä, mitä haimme. Bauhausin lattialaattavalikoima (10x10-koossa) oli pettymys, joten laatan valinta jäi vielä auki.

Lauantaina 25.10 ajelimme tontille RTV:n kautta. Mukana oli viikonloppuorjaksi itsensä luovuttanut veljeni. RTV:n lattialaattavalikoima oli Bauhausinkin valikoimaa suppeampi, joten kävimme K-Raudassa hakemassa ne tarjouslaatat (17,60 eur/m2). Samalla ostimme lisää saneerauslaastia, seinän tasoitetta (saumatasoitetta ja pintatasoitetta), saumanauhaa, pohjamaalia, hiomapaperia, etc. Raksalla purimme kuorman. Jykä laatoitti teknisen tilan lattian. Velipoika ja Sanna työstivät yläkerran lattian suikalekerrosta. Sanna huuteli yläkerrasta mittoja, Ari leikkasi suikaleita alakerran pinosta ja heitteli niitä yläkertaan. Minä asensin keittiön alueelle välipohjan villat. Sitten roudasin alakerran vessasta sinne kertyneet seinäkipsilevyt keittiön puolelle ja koolasin vessan ja eteisen katon.

Sunnuntaina 26.10 viimeistelin Sannan huoneen ilmansulkupaperoinnit (saumateipit) ja koolaukset. Ammuin paikoilleen koolausta myös yläkerran aulan alle. Jykä teki teknisessä tilassa ensimmäisen tasoituksen saumanauhoituksineen. Ari ja Sanna työstivät yläkerrassa suikalekerrosta, vihdoin alkoi suikaleiden ruuvaaminen paikoilleen. Illan päätteeksi nostimme loput n. 30 kpl lattiakipsilevyä yläkertaan viimeistä (kolmatta) kipsilevykerrosta varten. Tavara tuskin riittää koko lattian alueelle, mutta en ala tässä vaiheessa laskemaan, kuinka monta levyä rautakaupasta on haettava. Haen levyjä lisää sitten, kun kaikki on käytetty ja vaje on helposti laskettavissa.

Maanantaina 27.10 asennettiin porareikään kollektoriputkisto sekä vaakaputki porareiältä tekniseen tilaan. Perustusvaiheessa tekemämme varaukset viemäriputkista 30 asteen mutkapaloin eivät aiheuttaneet ongelmia, vaan putki saatiin sujautettua siististi ulkokautta sisään. Iltapäivällä saapui vihdoin myös Härmä Airin hormitoimitus, jota me illalla aloimme Kallen kanssa asentamaan. Homma täytyi kuitenkin jättää kesken, sillä toimituksesta puuttui pari osaa ja yksi osa oli väärä. Sanna jatkoi suikalekerroksen viimeistelyä (kuinkahan monta tuntia tuohon on jo käytetty) ja minä menin hänen apupojakseen ruuvaamaan valmiiksi ladottuja suikaleita kiinni alustaansa. Jykä rakenteli alakerran vessan ja eteisen välisen seinän ja levytti kantavien seinärunkojen seinät.

Tiistaina 28.10 (tänään) hormin puuttuvien osien toimitus lähti liikkeelle, mutta ei ehtinyt illaksi perille. Sovimme Kallen kanssa jatkavamme hormin asennusta huomenna keskiviikkona. Termexin mies soitteli, että hän voisi huomenna tulla asentamaan puhallusvillan yläpohjaan, mutta jouduin toteamaan, että meidän puolesta hommaan ei vielä voida ryhtyä. Perskule, Härmän Airin toimitusongelmat aiheuttavat nyt kaikenlaista harmia. Yläpohjan puhalluksen siirtymisen lisäksi jouduin eilen toteamaan Kermansaven asentajalle, että kaakeloinnin aikataulutus täytyy jättää avoimeksi, sillä emme ole vielä päässeet laittamaan tulta takkaan hormin puutteen vuoksi. Jykä hioi teknisen tilan seinien ensimmäisen tasoituskerroksen ja sipaisi päälle pintatasoitteen. Lisäksi Jykä levytti tuon eilen rakennetun vessan ja eteisen välisen seinän. Sannan kanssa me hoidimme juoksevia asioita.

Ulkoseinät levytetty

Viimeisin edistymisraportti on melkein kahden viikon takaa. Yritän nyt muistella, mitä tuon jälkeen on tapahtunut.

Maanantaina 22.9 jätimme tontin väliin, juhlimme Sannan syntymäpäiviä. Tiistaina 23.9 kävimme taaplaamassa äidin ja Jorman maalaamat julkisivupanelit. Illalla Matti tuli käymään, ja kävimme läpi seinien levytyksen kuvioita. Totesimme, että aloittelemme torstaina alakerrasta, kadunpuoleisesta päädystä (Sannan huoneesta). Keskiviikkona 24.9 nupullaan ollut flunssa tuotti siinä määrin lihaskipuja, että jätin tontin väliin. Sanna poikkesi kotimatkallaan raksalla siivoamassa paikat kuntoon seuraavan päivän levytyksen starttia varten.

Torstaina 25.9 Matti pääsi jo hyvään alkuun levytyksen kanssa. Sannan työhuoneen eteläseinä saatiin peittoon ja pari levyä myös tuulikaapin kohdalle. Minä en torstaina osallistunut levytykseen, vaan tein kadunpuoleiselle parvekkeelle samat temput kuin aikasemmin terassin yläpuoliselle parvekkeelle: seinälle nousevan vesieristyksen taustavanerit sekä julkisivuverhouksen toisen koolauksen. Sanna auttoi Mattia ja sahaili minulle koolauslautaa.

Perjantaina 26.9 levytykset jatkuivat, nyt tiimityönä. Saimme levytettyä tuulikaapin, teknisen tilan (välinehuoneen) ja hyvän matkaa keittiötä. Viikonlopuksi luvattiin syysmyrskyä, joten Sanna järjesteli materiaalipinoja paremmin säätä kestäväksi - mm. sataset ja viiskymppiset villat voitiin yhdistää yhden pressun alle, kun viiskymppisiä oli parikymmentä pakettia kadonnut vaakavilloitukseen.

Lauantaina 27.9 levytys jatkui: levyt saatiin pukuhuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen ja olohuoneen korkean seinän alaosaan. Sanna aloitti ikkunoiden tilkitsemisen ulkopuolelta. Ikkunat tilkitään 50-50 villalla ja PU-vaahdolla, villa ulompana. Sanna sai tilkittyä olohuoneen suurista ikkunoista alimmat sekä pukuhuoneen ja kodinhoitohuoneen pienet ikkunat sekä lopuksi yläkerran päämakuuhuoneen länsipuolen ikkunan. Minä hoitelin olohuoneen kaksi ylintä suurta ikkunaa sekä portaikon kapean ikkunan tikkailta. Illan päätteeksi kiinnitin "muoviset smyygilaudat" eli kiinnitin höyrynsulkumuovin ylijäämäsuikaleita pitämään villat kuivina (myöhemmin tämä todettiin ei-hyväksi ratkaisuksi).

Sunnuntaina 28.9 Sanna lähti Imatralle juhlimaan kummitätinsä synttäreitä. Me jatkoimme levytyksiä Matin kanssa. Saimme päivän aikana levytettyä olohuoneen korkean seinän yläpuoliskon sekä yläkerran päämakuuhuoneen pohjoisseinän ja palan matkaa itäseinää. Tuo korkean seinän levyttäminen vaati pari voimasanaa, mutta saatiin kuitenkin tehtyä ilman, että kumpikaan putosi telineiltä.

Maanantaina 29.9 saatiin levytettyä yläkerran päämakuuhuoneen länsiseinä ja kadunpuoleisen huoneen kadunpuoleinen seinä. Sanna puuhasi ikkunoiden tilkitsemistä. Tiistaina 30.9 saatiin levytettyä yläkerran itäseinä loppuun (kylpyhuoneen kohtaa lukuunottamatta) sekä kadunpuoleisen päädyn parvekkeen vastainen seinä. Sanna ei työkiireidensä vuoksi ehtinyt ikkunoiden tilkitsemispuuhiin. Keskiviikkona 1.10 levytettiin loppuun yläkerta (vaatehuoneen länsiseinä) ja puuhasteltiin olohuoneen ikkunaseinän vähäiset levytykset. Suurten ikkunoiden vuoksi levyä ei montaa neliömetriä kulunut, mutta aivan sama aika meni tuossa seinässä kuin jos se olisi ollut täysin aukoton. Keskiviikko päätti levytyksen ensimmäisen vaiheen. Tasan yhden viikon vapaa-aika (illat ja viikonloppu) kului tuohon puuhaan. Homman olisi voinut tehdä paljon nopeamminkin. Erityisen paljon ajankäyttöön vaikutti se, että kaikki aukkojen ylitykset tehtiin siten, että reunaohennukset "säilyivät". Ja nurkissa reunaohennukset poistettiin. Tällainen kuvio vaati enemmän aikaa paitsi itse työstämisessä myös levyjaon suunnittelussa. Matille iso kiitos avusta levytyksessä!

Torstaina 2.10 kiertelimme kaakelikauppoja. Päädyimme kaakeloimaan takan taustaseinän, koska valitsemamme takka ei varsinaista palomuuria tarvitse. Palomääräykset täyttyvät, kun takan ja palavan materiaalin väliin jätetään 50 mm ilmarakoa. Kipsilevy maalattunakaan ei kuitenkaan kelpaa taustaksi, sillä takan lämpö voi ajan saatossa aiheuttaa kupruilua kipsilevyn kartonkipinnassa. Kuulemma määräykset vaihtelevat kunnittain tämän asian suhteen, mutta emme halua ottaa riskiä. Ja lisäksi meitä viehättää ajatus kaakeloidusta takan taustaseinästä - tällainen ratkaisu oli myös kuvissa, josta bongasimme tulevan takkamme (ks. edellinen blogiviesti). Löysimme pari sopivaa laattamallia. Haimme suurikokoista, värimaailmaltaan ruskeaa-harmaata ja jonkin verran kuvioitua. Kun takka on "tylsän" mattavalkoinen, niin taustassa voi hieman revitellä. Näytekappaleet kummastakin vaihtoehdosta on raksalla haastamassa meitä päätöksentekoon - tällä hetkellä kummallakin vaihtoehdolla on yksi ääni eli asia vaatii jommankumman mielipiteen muutosta. Ei molempien.

Perjantaina 3.10 Matti tuli auttamaan keskuspölynimurin poistoputken läpiviennin kanssa. Samalla kiinnitimme imurin kohdalle tulevan, jo aikaisemmin valmiiksi leikatun levyn. Seuraavaksi päiväksi oli organisoitu väkeä paikalle nostamaan yläkerran lattian kipsilevyjä yläkertaan. Kun sää on ollut kovasti vaihteleva ja perjantai näytti poutaiselta, Kalle tuli kantamaan levyjä valmiiksi sisään, jottei mahdollinen sade seuraavana päivänä estäisi roudausta. Kannoimme Kallen kanssa yhden nipun (40 kpl) sisään. Viimeiset kaksi levyä piti viedä puolijuoksua, sillä vettä alkoi taas tippumaan.

Lauantaina 4.10 Eki ja Kalle tulivat roudaustalkoisiin. Koska aamu oli poutainen, jätimme edellisenä iltana sisäänkannetut levyt niille paikoilleen ja toimme Kallen kanssa sisään toisen nipun. Vaikka akuutti tarve on vain ensimmäisen levykerroksen vaatimille noin 33 levylle, niin jossain vaiheessahan nuo kaikki täytyy sisään saada. Kun me Kallen kanssa kannettiin loput "lapikkaat" eli GL15-kipsilevyt sisään, Eki ja Sanna siivoilivat seinälevytyksen jämäpaloja ja valmistelivat yläkertaan paikkaa lattialevyille. Kolmen miehen ja yhden naisen voimin saimme nipun lattialevyjä yläkertaan noin puolessa tunnissa. Kiitokset Ekille ja Kallelle avusta!

Lauantain loppuosa meni pienissä, lähes näkymättömissä puuhissa. Sanna jatkoi ikkunoiden tilkitsemistä ja minä eristin radonputken yläpohjassa. Kiepautin putken ympärille 50-millistä levyvillaa. Käytin villan kiinnityksessä kapeaa höyrynsulkusuikaletta (noin 200 mm leveää), jota pyörittelin paketin ympäri. Lopuksi varmistin paketin jeesus-teipillä. Muuta puuhaa lauantaina oli yläpohjan sisäkaton koolausten viimeistelyt. Naulasin paikoilleen koolauspuiden väliin seinälinjalle tulevat kapulat sekä muutaman puun, joka meiltä velipojan kanssa pari viikko sitten jäi asentamatta.

Sunnuntaina 5.10 (tänään) tein yläpohjaan luukun talon pohjoispäätyyn, jotta lähiaikoina saapuva Termexin mies pääsee sitä kautta puhaltamaan yläpohjan eristeen. Ennen itse luukun rakentamista suunnittelin pitkään tellinkiä, joilla pääsen tuon luukun tekemään. Luukku on noin 7 m korkeudessa ja noin puolessavälissä on pohjoispäädyn kuistin yläpuolinen lapekatos. Kesällä jo totesin, että perustikkailla ei yli 20 asteen kulmassa olevalta tiilikatolta kovin turvallisesti pääse kiipeämään ylöspäin. Rakensin lapekatoksen päälle telineen, joka pitää tikkaiden alapään paikoillaan. Telineen yläpäässä on huuli, joka sujahtaa ylimmän tiilirivin taakse (rintapeltiä kun ei vielä ole asennettu). Tein puiset tikkaat, jotka ovat yläpohjan luukkuun kulkemisen kannalta juuri oikean mittaiset ja istuvat alapäästään tiilijakoon. Telineen ja tikkaiden kombinaatio toimi ja pääsin leikkaamaan Runkoleijonaan aukon. Saman systeemin avulla saan jossain vaiheessa tuon päädyn julkisivukoolaukset ammuttua paikalleen. Loppupäivä meni luukun oven rakentamisessa ja aukon kehystämisessä, mutta suorastaan hämmästyin hyvää lopputulosta; luukusta tuli paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Jämäkkä ja tiivis. Saranointia en vielä tehnyt, sillä en torstaina muistanut saranoita ostaa, kun olimme rautakaupassa. Iltasella vielä parantelin pressujen kiinnityksiä, kun puuskittainen tuuli pyrki repimään pressut mukanaan. Sannan sunnuntai meni aukkojen tilkitsemisessä. Monen illan uurastuksen jälkeen jäljellä on enää yhden oven (kodinhoitohuoneen) tilkitseminen.

Takka valittu

Pitkä, puoliaktiivisesti hoidettu takan valintaprosessi saatiin tänään päätökseen, kun valitsimme takaksi Kermansaven Lappi-mallin. Kyseisestä mallista meitä miellytti Kolin asuntomessuilla esitelty muunnos, jonka kuva on alla. Vakiomalliston Lappi on kaksisävyinen, mutta tämä muunnos on kokonaan mattavalkoisella kaakelilla pinnoitettu. Kermansavi lienee parhaimmillaan hieman koristeellisimmissa takkamalleissa, mutta kuten kuvasta näkee, heillä on myös pelkistetympää muotoilua mallistossaan. Kermansaven valintaan vaikutti valmistajan pitkä kokemus ja hyvän laadun mielikuva. Lisäksi valintaan vaikutti se, että me saimme erittäin asiantuntevaa ja asiallista palvelua Vantaan Tulikivistudion Timo Majasalmelta. Takan toimitus tapahtuu viikolla 42 ja takan asentaa uunimestari Kari Saari. Hormiksi tulee Härmä Airin Unique 450 -teräshormi, jonka näkyviin jäävä osuus takan päällä on harjattua rosteria.


Kakkoseksi jäi Nunnauunin uuden Formo-malliston Apus 4. Vuolukivitakka oli alunperin meidän suunnitelmissamme, mutta lopulta emme juuri sopivaa mallia löytäneet. Apus 4 oli hyvin lähelle sitä, mitä haimme, mutta puuttumaan jäi parikymmentä senttiä leveydessä.

Takan ja erityisesti hormin asennus oli hyvä saada lukittua, jotta yläpohjan puhalluseristeen asennus saadaan aikataulutettua. Alustavasti yläpohjan Termex-asennus pyritään sopimaan viikolle 43. Sittenhän sisätöissä pitäisi jo pärjätä lämpötilan puolesta, takkaa kun saa ja on hyväkin alkaa käyttämään samantien. Lisäksi maalämpöjärjestelmän toimitus ja lattialämmityksen käynnistys on alustavasti sovittu juuri samalle viikolle.

Julkisivulautojen maalausta ja sisäkaton koolausta

Jälleen on viikko vierähtänyt. Onko joku säätänyt Telluksen pyörimisnopeutta suuremmaksi? Kuka on nipistänyt tunteja vuorokaudesta ja vuorokausia viikosta? Aika kuluu nykyisin hirveällä vauhdilla.

Keskiviikkona ei päästy aloittamaan levytyksiä. Homma oli tarkoitus aloitella Miken kanssa, mutta hänellepä iski flunssa. Jätimme keskiviikkona tontin väliin kokonaan. Torstaina 18.9 tiivistin loput IV-kanaviston läpiviennit ja kiinnitin yläpohjan toiseksi viimeisen höyrynsulkumuovin suikaleen paikoilleen. Yläpohjaan jäi nyt vain yksi aukko, josta hoituu käynti yläpohjaan (mm. sähkömiehille), kunnes lopullinen luukku tehdään talon pohjoispäätyyn. Ilta jäi lyhyeksi, sillä jälleen materiaalin loppuminen keskeytti työt. Tällä kertaa höyrynsulkuteippi loppui.

Perjantaina 19.9 tontille saapui Klassikko-Talojen täydennystoimitus. Paketissa oli eniten kaivattu höyrynsulkuteippi sekä 400 m lautaa. Näitä tarvittiin, jotta viikonlopulle suunnitellut työt saatiin tehtyä. Lisäksi paketissa oli muutama puuttunut väliseinätolppa sekä sisäkaton koolauspuuta, jonka tarve kasvoi, kun koolausjakoa tihennettiin rakennesuunnittelijan toimesta. Teippasimme Sannan kanssa loput höyrynsulun saumat yläpohjassa sekä yläpohjan ja seinän limityksessä. Lisäksi teippasin IV-koneen yläpuolisten kanavien läpiviennit, mikä lienee jo vahvasti nysväyksen puolelle sijoittuva työ. Jeesusteippiä kärsivällisesti käyttäen lopputuloksesta kuitenkin tuli hyvä. Sanna valmisteli seuraavan päivän talkoita kantamalla Tomin viime viikonloppuna maalaamat julkisivupanelit pinoon.

Lauantaina ja sunnuntaina 20.-21.9 tontilla oli pitkään suunnittelupöydällä pyörineet talkoot. Töissä oli molempina päivinä viisi henkilöä, vaihtuvalla kokoonpanolla. Sään suhteen tilaus onnistui, ja viikonlopuksi saatiin juuri sellainen myöhäiskesän keli, jota työt edellyttivät. Lauantaina julkisivupaneleiden maalausta ahkeroivat äiti, Jorma ja Sanna. Maalaus eteni rivakasti, ja ennen kauppojen sulkemista käytiin hakemassa vielä toiset kaksi juhlakoon Vinha-purkkia. Tontti oli päivän päätteeksi kauttaaltaan täynnä kuivumistaan odottelevia paneleita. Velipojan kanssa työstimme sisäkaton koolausta. Yhä ponnettomammin painetta puskeva Herkules-kompura hieman hidasti tekemistä, mutta saimme yläpohjan lähes kokonaan koolattua. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että saimme tuon korkean tilan vinon yläpohjan tehtyä - se työ kun ei korkeanpaikankammoa salli. Korkeita paikkoja pelkäämättömiä apumiehiä ei kasva puissa. Äiti oli vuokrannut viikonlopuksi mökin lähistöltä, ja lauantain päätteeksi lämmitimme väsyneet lihaksemme kohtuulliset löylyt tarjoavassa saunassa. Kakkoskakkosen naulaaminen noin 100 m2 alueelle (jaolla k200 ja k300, noin fifty-fifty) kävisi hyvissäkin olosuhteissa liikunasta, otaksun. Kompuran takkuilun vuoksi pyssyä joutui painamaan "täysillä" puuta vasten koko ajan, ja päivän päätteksi mehut oli aivan loppu. Herkules menee vaihtoon, kunhan sen vain ehtisi kuskata Bauhausiin. Pienempää naulaa se vielä jaksaa työntää, mutta 90-millinen Pasloden kampanaula liimalla ei meinaa upota - kunnolla naulaus toimii vain muutaman naulan verran, jonka jälkeen kompura on käsin käynnistettävä päästämällä ilmaa ohivuotoventtiilistä sen verran, että alapaine laskee tasolle, jossa kompura käynnistyy. Tuohon kun vielä ynnää kompuran kylmäkäynnistysongelman, niin aika avuton peli se on.

Sunnuntai valkeni täysin pilvettömänä ja lämpimänä. Velipoika hyppäsi moottoripyörämme selkään ja lähti ajamaan sitä talviunille Pohjanmaalle (kun se autotallimme ei talveksi valmistu). Velipojan paikan otti Anu, joka liittyi maalareiden kokoonpanoon. Neljän maalarin voimin julkisivulautojen maalausurakka saatiin sunnuntaina lähes päätökseen, maalaamatta jäi enää noin 70 lautaa (eli noin 400 m). Minä yhdistin lattiasta nousevan radonputken sille katolle asennettuun läpivientiin. Välipohjan kohdalla piti tehdä pieni sivuttaissiirtymä kahden 30:n asteen mutkan avulla, mutta yläpohjassa putki menee yhdellä 45:n asteen mutkalla suorinta reittiä harjan läheisyydessä olevalle läpiviennille. Vaikka putki nousi lähtötilanteessa noin 2 metrin korkeuteen betonista, kului loppuosuuteen melko tarkkaan yksi 6 metrin kanki 110 mm viemäriputkea. Niinpä onkin helppo arvioida, että yläkerran kylppärin viemärilinjaan ja viemärituuletuksen putkivedolle varattu materiaali (yksi 6 metrin kanki) ei tule riittämään. Täytyy muistaa järjestää lisää putkea.

Sunnuntain muuta ohjelmaa oli ulkoseinän koolausta: terassin yläpuolisen parvekkeen kohdalle asensin toisen koolausvarvin. Työhön sisältyi myös parvekkeen vedeneristyksen alkuvalmistelut: 350 mm korkean vanerisuikaleen kiinnitys seinän alaosaan parvekkeen kohdalla.

Maanantaina äiti ja Jorma vielä jatkoivat maalausta. Maalin loputtua maalamatta oli enää noin 30 panelia, eli viikonlopun jättiurakka saatiin melkein kokonaan hoidettua. Lisäksi äiti ja Jorma taaplasivat edellisen päivän tuotokset, joten heillä myös maanantai oli kohtuullisen kokoinen työpäivä. Isot kiitokset äidille ja Jormalle avusta! Ja äitille kiitos oheisjärjestelyistä: mökkimajoituksen sekä runsaan muonituksen organisoinnista. Ja kiitokset myös Anulle ja velipojalle, jotka jälleen kerran olivat suureksi avuksi projektissa.

IV-tarkastus ja yläpohjan höyrynsulutus

Maanantaista keskiviikkoon 8.-10.9 muut menot estivät töiden edistämisen tontilla. Torstaina 11.9 asensimme yläpohjaan kiinnitystuet väliseinille ja perjantaina 12.9 niittasimme paikoilleen lähes kaikki puuttuvat höyrynsulkumuovit yläpohjasta. IV-tarkastuksen vuoksi muovitus asennettiin paikoilleen vain osin, jotta kaupungin tekniselle rakennusvalvonnalle jäisi esteetön näkymä kanavistoon. Suuri työ höyrynsulutuksessa on kuitenkin muovin mittaaminen, katkaiseminen ja ensimmäisten metrien kiinnitys, joten eipä tuossa yläpohjan höyrynsulutuksessa enää kauaa mene.

Lauantaina 13.9 oli mukavan aurinkoinen ja lämmin syyspäivä, joten otimme työn alle julkisivun koolaukset. Asensimme ensimmäisen koolauskerroksen sisäänkäynnin sisäänvedon ja sen yläpuolisen parvekkeen kohdalle. Lisäksi aloitimme toisen kerroksen koolauksen: toisen kerroksen saivat sisäänkäynnin sisäänveto sekä lounaispuolen seinä.

Sunnuntaina 14.9 työmaalle talkooapuun tuli siskon mies, Tomi. Keli oli yhä poutainen, mutta ei enää niin lämmin kuin edellisenä päivänä. Tomin hommaksi annettiin tavaroiden siirtelyä. Tomi kantoi itäseinustalta kaiken tavaran pois, jotta mm. sähköuran kaivuulle ei ole esteitä. Pois lähtivät ylijäämäkattotiilet, tyhjiä lavoja, jämäpaloja erinäistä puutavaraa sekä RR23-sävyllä maalattua tavaraa. Kun autokatoksessa olevat materiaalipinot ovat huvenneet, saatiin itäseinustalla ollut tavara mahtumaan autokatokseen. Lisäksi Tomi kantoi yläpohjan koolaustavaran sisälle odottamaan asennusta. Lopun päivää Tomi maalaili julkisivupaneleita, joten Tomi kiilasi itsensä kärkipäähän listalla "tehokkaimmat talkoohenkilöt". Suurkiitokset Tomille ja tervetuloa uudestaan töihin ihan milloin vain! Sannan kanssa asensimme toisen koolauskerroksen pitkälle itäseinälle ja terassin sisäänvedon kohdalle. Hommalle saatiin kätevästi päätepiste siten, että samanaikaisesti loppui lautatavara ja konenaulat. Muutaman laudan naputtelin perinteisellä tyylillä ja täytyypä sanoa, että hirveä työ tuo koolaus olisi sillä menetelmällä tehdä kokonaan.

Maanantaina 15.9 oli IV-tarkastus. Tarkastaja ei löytänyt huomautettavaa, joten sinetöin kanaviston nitomalla kiinni auki jätetyn höyrynsulutuksen. Tiistaina 16.9 askartelin höyrynsulkumuovin IV-koneen yläpuolelle ja teippailin IV-kanaviston höyrynsulun läpivientejä jeesusteipillä. Homma loppui kertaheitolla, kun halogeenityövalo keikahti harvalaudoituksen läpi ja sen molemmat polttimot paukahtivat hajalle. Hapuilin säkkipimeydessä alakertaan ja harmittelin, että varapolttimot olivat raksapakussa, jolla en sinä iltana ollut liikenteessä.