Lämmitys jo ovella

Maanantaina varmistui, että yläpohjan puhallus tapahtuu tiistaina 4.11. Sunnuntainahan olimme tehneet yläpohjassa tarvittavat temput, mutta vielä puuttui muutama sisäkaton ruode. Nämä on jäänyt asentamatta, koska on ollut hieman epäselvää se, millä tavalla väliseinien yläpään kiinnitys tehdään ja mitä se edellyttää koolaukselta. Muutaman ruoteen asentaminen osoittautuikin nysväyksen mestarisuoritukseksi. Saimme ruoteiden paikat mitattua (väliseinälinjan mukaisesti) ja ammuimme ensimmäisen paikoilleen ok. Toisen kohdalla minä tomppeli laitoin kakkoskakkosen merkin väärälle puolelle. Tuo nelimetrinen puu ehdittiin ampua lopullisesti kiinni (2 kpl 90 mm naulaa per kattoristikko, k900) ja vielä siitä jatkuva seuraavakin ruode ennen kuin virhe huomattiin. Lyömällä lisää koolauspuuta kylkeen ongelma olisi ollut ratkaistavissa, mutta päädyin kuitenkin korjaamaan asian. Kiipesin yläpohjaan ja vasaroin ruoteet irti höyrynsulun läpi. Puita sai lyödä melko tosissaan, joten varmuuden vuoksi hörynsulkumuovi vahvistettiin jeesusteipillä vasarointikohdista. Tämä oli kyllä hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaiseen hommaan saadaan kulutetettua maksimaalinen määrä aikaa.

Maanantaina Seppo viimeisteli yläkerran kylppärin viemäröinnin. Kävin raksalle mennessäni hakemassa sivuliitännäisen vaakakaivon sekä IV-koneelle menevää 32-millistä viemäriputkea mutkineen.

Tiistaina 4.11 Termexin Pentti Broman peruutti pihaan täsmälleen sovittuna aikana. Kävimme yläpohjan läpi ja minä räpsin viimeiset kuvat pian peittyvistä IV-putkistoista. Sitten lyötiin villapuhallin käyntiin ja putki ensimmäiseen vinon yläpohjan onkaloon. Puukuituvillan purkautuminen putkesta oli hypnoottista katseltavaa, mutta hetken pällistelyn jälkeen jouduin kömpimään ulos yläpohjasta, koska pientä pölyä alkoi olemaan ilmassa liiaksi. Menin yläkertaan ja hämmästelin toimenpidettä alakautta, höyrynsulkumuovin läpi. Sitten vetäisin akryylimassat teknisen tilan seinien nurkkiin ja kaakeloinnin yläreunaan. Noin parin tunnin kuluttua yläpohjan eristeet oli puhallettu ja kävin tarkistamassa lopputuloksen. Jouduin huomauttamaan hieman liian vajaista vinon yläpohjan koteloista ja niihin puhallettiin vielä 10 säkkiä villaa. Vajaus ei ollut virhe, vaan väärinymmärrys. Kesken matkan muuttuneet yläpohjan rakennesuunnittelmat aiheuttivat sen, että yläpohjan vinon osuuden kotelointi on hieman ylikorkea. Tästä syystä Broman oletti, että koteloa ei puhalleta ns. onkalopuhalluksena. Kerroin, että asiasta on keskusteltu talotehtaan kanssa ja että "ylimääräisen" villan menekistä on kyllä sovittu. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Talo selvästikin hiljeni yläpohjan eristämisen myötä ja samantien alkoi tuntua myös lämpimämmältä. Varmaan osin psykologistakin.

Tiistai-iltana kellon jo ollessa noin 18 saimme päähämme "kokeilla" yläkerran kipsilevyurien täyttöä. Mikä homma! Ensimmäisestä satsista tosin tuli liian tanakkaa, varsinaista tahnaa, mutta siitä huolimatta homma yllätti työläydellään ja sotkuisuudellaan. Alakerrassa vuoroin Jykä vuoroin Sanna vispasi 50-50 -soseen 50 litran saavissa (1 kpl 25 kg säkki saneerauslaattalaastia, 1 kpl 25 kg säkki muurauslaastia). Massan valmistumisen jälkeen sitä lapattiin muurauskauhalla ämpäriin, jolla se kannettiin yläkertaan tikkaita pitkin. Minä levittelin massaa uriiin. Tai oikeastaan levitin massaa koko lattian alueelle ja tasoitin ylimääräisen pois. Parin tunnin kuluttua valmiina oli ehkä kolmannes ja Jykä joutui lähtemään muihin askareihin. Totesin, että tämä homma tehdään loppuun, vaikka siihen menisi koko yö. Muka vitsinä sanoin, että en saisi kerättyä motivaatiota tulla raksalle, jos tämä homma olisi täällä odottamassa. Olin ihan tosissani! Järkiperuste homman kerralla läpiviemiselle oli kuitenkin se, että noin sotkuista hommaa ei kannata aloittaa ja lopettaa moneen kertaan. Ja MOT: viimeisen tunnin käytimme alakerran "sekoitusaseman" alueen lattian puhdistamiseen sekä välineiden pesuun. Jääkylmällä vedellä kello 02 aamulla ei ole mukava pestä monta tuntia kovettuneita laastinjämiä pois ämpäreistä, saaveista, tasoittimista ja muurauskauhoista. Mutta tulipa tehtyä, eikä tuota hommaa ole enää edessä. Kirkkaasti ikävin homma tähänastisista. Suosittelen lämpimästi sellaisen massan käyttämistä, jonka voi sekoittaa kannusta kaadettavaksi (joku lattiatasoite tms.), vaikkakin se on hieman kalliimpaa.

Keskiviikkona 5.11 (tänään) maalämpöpumppu pudotettiin tontille. Ei soittoa, ei sen ohjeen noudattamista, että laite tulisi nostaa etukuistille. Onneksi Tero tulee huomenna kaivamaan sähköuran ja hän tuo pikkukaivurinsa traktorilla paikalle. Traktoriin hän kytkee trukin piikit, jolla pumppu toivottavasti saadaan nostettua tuon etukuistin (tällä hetkellä) noin 60 cm korokkeen päälle. Siitä on jonkinlaiset edellytykset saada 320-kiloinen masiina sisään paikalleen. Ainakin naapurin Jyrki lupasi tulla jeesaamaan. Paikalla on myös Juhani ja Tero, joten eiköhän se sisään saada.

Tänään myös "sähkökaappi" eli ryhmäkeskus oli ilmestynyt paikoilleen, valmiina vastanottamaan maakaapelia huomenna. Tänään Sanna ja Jykä maalaavat teknisen tilan seinien pintamaalit, joten tuon huoneen valmistelun aikataulu meni kyllä aika nappiin. Itse pidän illan raksavapaata - selkä on sen verran kankea eilisen jälkeen.

Edellisen blogikirjoituksen neljästä tämän viikon tavoitteesta kaksi on jo hoidettu!