Maanantai-iltana työt tontilla jatkuivat pidennetyn viikonloppuvapaan jälkeen. Seuraava työvaihe on pystyvillojen asennus. 175-millisten runkotolppien väliin asennetaan 50-millinen ja 125-millinen mineraalivilla. Päädyimme siihen, että näiden villakerrosten keskinäisellä järjestyksellä ei ole merkitystä, joten asensimme ne yläjuoksun rakenteen kannalta fiksuimmassa järjestyksessä. Joissain kohdissa yläjuoksun kaverina on kahden tuuman paksuinen lankku kyljellään - näissä kohdissa koimme fiksuimmaksi asentaa 50-millinen villa tuon lankun kanssa samaan tasoon ja näin saavutetun tasaisen pinnan päälle 125-millinen villa alajuoksusta yläjuoksuun asti. Joissain kohdissa puolestaan on hieman tuhdimpaa, arviolta juurikin 125-millistä palkkia yläjuoksun alapinnassa (olohuoneen korkean seinän kohdalla). Näissä asennus tapahtuu samaa logiikkaa käyttäen päinvastaisessa järjestyksessä. Sitten vastaan tuli sellaista yläjuoksun rakennetta, jossa yläjuoksun molemmilla reunoilla kulkee parituumaiset lankut (itäseinä keittiön ja ruokailutilan kohdalla), jättäen väliin noin 3-tuumaisen kolon. Tällaisiin kohtiin leikkasimme 100-millisestä villasta kolon kokoisen palan.
Villoitus on yksinkertaista puuhaa. Villat ladotaan tiivisti puiden väliin ja vältetään eri kerrosten saumakohtien osumista samaan kohtaan. Näin siis teoriassa. Käytännössä alakerrassa hyvin harva pystypuiden väli on sopiva (noin 550-565 mm), ja lähes jokainen pala joudutaan leikkaamaan. Pystypuiden jako on määräytynyt ensisijaisesti aukkojen (ikkunat, ovet) sijoittumisesta ja toissijaisesti ulkopuolisen Runkoleijonan mittojen mukaan. Nämä molemmat vaikuttavat rakenteen jäykkyyteen, joten asia on tietysti ok. Tämä lienee tällaisen yksilöllisesti suunnitellun talon "kustannus". Viimeisen päälle tuotantonnon kannalta optimoiduissa talomalleissa suunnittelun lähtökohtana lienee se, että kaikki levytys voidaan tehdä vakioleveyksisellä tavaralla.
Jotain positiivista sentään villoituksessakin. Homma ei ole läheskään niin pölyistä kuin etukäteen olimme antaneet itsemme ymmärtää. Yllättävän siistiä puuhaa. Enkä sano tätä vain siksi, että pääosan villoituksesta on tehnyt ja tulee tekemään Sanna (tällä viikolla vain Sannalla on lomaa, joten minä olen ehtinyt tontille vain iltaisin). Itsekin olen saanut muutaman seinämetrin verran tuntumaa tähän työvaiheeseen.
Villoituksen katkaisi eilen lattian jälkihoito-operaatio. Eli betonin "liimapinnan" hionta. Meitä neuvottiin hoitamaan homma jo maanantaina, mutta useasta syystä johtuen työ päädyttiin tekemään vasta eilen, noin 6.5 vuorokautta valun jälkeen. Sanna poisti lattiamuovit pari tuntia ennen minun saapumista tontille. Siinä ajassa lattialta ehti kuivua pintakosteus oikein sopivasti. Tai siis kuivuminen eteni samaa tahtia hionnan kanssa. Ensin kuivana oli olohuone/ruokailutila/keittiö, jonka hionnan jälkeen kuivana alkoi olemaan saunaosasto, jonka hionnan jälkeen Sannan huone. Kuivuminen eteni tuulikaappiin/välinehuoneeseen ja viimeiseksi eteiseen ja WC:een. Vain WC:n kohdalle jäi pieni n. 300x300 mm "kosteikko" liukastamaan hiontaa, mutta sekin kohta saatiin käsiteltyä. Sen kuitenkin huomasi, että pintakosteaan betoniin hiomakivi ei oikein pure.
Lattian hiontaan tarkoittua masiinaa neuvottiin käynnistelemään keskellä huonetta. Ihan hyvä vinkki. Laite pomppasi käynnistyessään kuin jänis makuulta ja vei miestä kuin rodeohärkä. Jos olisin käynnistänyt laitteen saunaosastossa, se olisi luultavasti niittänyt jokaisen valusta sojottavan putken poikki. Kesti useamman minuutin totutella laitteen ohjaamiseen, mutta parinkymmenen neliön käsittelyn jälkeen hallinta oli jo sitä luokkaa, että konetta uskalsi viedä parin millin etäisyydellä alajuoksun reunasta, viemäriputkista, käyttövesiputkista, etc. Vain lattialämmityksen jakotukit kiersin muutaman sentin päästä. Laikka ei ulotu aivan koneen reunaan, joten hiomatta jäi silti muutaman sentin kaistaleet reunoilla. Saunaosastossa kaivojen vaatimat kaadot lattiapinnassa aiheuttivat muutaman hallitsemattoman tilanteen, mutta niistä selvittiin säikähdyksellä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hiottu lattiapinta on harjauksen jälkeen upeaa katseltavaa. Yhtään halkeamaa en löytänyt, mutta kyseessähän on keskeneräinen taideteos, jota on liian aikaista nyt arvioida. Ilmeisesti halkeamia ilmestyy vasta useamman viikon kuluttua, jos on ilmestyäkseen. Harjauksen päätteeksi asettelimme muovikalvon takaisin hillitsemään kuivumista. Saamamme reseptin mukaan muovia pitäisi pitää paikallaan ainakin seuraavat kaksi (2) viikkoa, mutta mitä pidempään sen parempi. Jännittää kuin pikkulasta hiekkakakkua tehdessä. Olemme kuitenkin luottavaisia, sillä Sanna on useaan kertaan lausunut loitsun sanat "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku". Asia on siis kunnossa.
torstai 24. heinäkuuta 2008
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Takan valintaa
Kun nyt lattia on paikoillaan, alkaa olemaan aika valita takka. Jollain teholla tämä valinta on tietysti ollut käynnissä jo pitkään, mutta nyt lienee syytä lisätä hieman pökköä pesään.
Valmistakka on helppo hankkia ja siksi se on ensisijainen valintamme. Haemme melko pelkistettyä, max. 2000-kiloista takkaa, jossa hormi on päältäliitettävä ja joka ei ole kovin syvä. Leveyttä saa olla jopa 1500 mm, korkeutta aina noin 1900 mm asti. Takka saa olla varaava, sillä ihan pelkäksi koristeeksi sitä ei ole tarkoitus hankkia. Takka leivinuunilla oli alunperin toiveissamme, mutta alustavan mallistoselailun jälkeen näyttää siltä, että leivinuunin lisäys (mieluiten oikealle sivustalle, keittiöön päin) johtaa liian suureen kokoon - syvyys kasvaa liian suureksi.
B-suunnitelma on teettää takka omien visioidemme mukaiseksi. Jälkimmäinen vaihtoehto voisi onnistuessaan johtaa parhaimpaan lopputulokseen, mutta riski vähemmän optimaalisesta lopputuloksesta on suurehko (toiminnallisuuden ja esteettisyyden suhteen).
Tulikivi
Tulikiven mallistossa on muutama hieman modernimpi malli. Perinteiset vuolukivitakat eivät tule kyseeseen, mutta allaolevat Tulikiven mallit ovat harkinnassa (vasemmalta Valkia, Nammi Kitti, Nammi Grafiitti). Tulikiven kohdalla harkittavaksi tulisi takkojen korotus, sillä nämä ovat liian matalia (korkeus 1530-1600 mm).
Myös Sonka saattaa tulla kyseeseen (myös 1530 mm korkeus):
Mittojensa puolesta harkittava on myös Sarmi/C (syvyys vain 545, korkeus 1770):
Uunisepät
Viime viikonlopun asuntomessuvisiitillä kiinnostusta herätti Uuniseppien musta pelkistetty malli. Nettisivuilla tuota mallia ei näy - alla pari muuta Uuniseppien kiinnostavaa mallia (vasemmalta oikealle: Alppi, Luoto, Aamu-Usva).
Nunnauuni
Nunnauunin Suzanne kiinnosti kovasti kuvien perusteella (Vaasan Asuntomessujen TV-talon takkamalli). Tosielämässä takka oli suuri pettymys. Se näytti vaatimattomalta peruslaatikkotakalta, johon oli lätkäisty muutama vuolukiviläpyskä etuseinään. Lisäksi sivuilla olevat "siivekkeet" irvistivät TV-talon mallissa rumasti.
Nunnauunin messurekassa takat paloivat iloisesti. Nunnauunin tekninen toimivuus vakuuttaa, mutta mallistosta puuttuu pelkistetyt mallit. Meille vakuutettiin, että elokuussa on tulossa uusi mallisto, josta pitäisi löytyä myös vähemmän perinteisiä malleja. Tällä hetkellä Nunnauunilta on harkinnassa vain allaoleva (Serena 1):
TakkaCenter
TakkaCenterin takkoihin emme ole perehtyneet tarkemmin. Nopeasti vilkaistuna mielenkiintoinen malli on ainakin Säde.
Kermansavi
Kermansavi on nykyisin osa Tulikivi-yhtiötä. Mallisto on laaja, mutta takan asennus kestää huomattavasti pidempään kuin palikoista koottavat vuolukivitakat. Takan pinnoittamisen ja kokoamisen välissä on pidettävä taukoa, jotta muuraus ja sen tasoitus ehtii kuivua. Lopulliseen laatuun vaikuttaa merkittävästi asentajan taitavuus. Miinuspuolista huolimatta Kermansavi on yksi vaihtoehto ja heidän mallistostaan joitakin potentiaalisia malleja on alla: Iso Lumi, Joutsen, Joutsen H ja Kuura (tosin eri värisenä kuin kuvassa).
Muita valmistajia
Muita valmistajia ovat ainakin Vuoleri, Tiileri ja Hopealoimu.
Valmistakka on helppo hankkia ja siksi se on ensisijainen valintamme. Haemme melko pelkistettyä, max. 2000-kiloista takkaa, jossa hormi on päältäliitettävä ja joka ei ole kovin syvä. Leveyttä saa olla jopa 1500 mm, korkeutta aina noin 1900 mm asti. Takka saa olla varaava, sillä ihan pelkäksi koristeeksi sitä ei ole tarkoitus hankkia. Takka leivinuunilla oli alunperin toiveissamme, mutta alustavan mallistoselailun jälkeen näyttää siltä, että leivinuunin lisäys (mieluiten oikealle sivustalle, keittiöön päin) johtaa liian suureen kokoon - syvyys kasvaa liian suureksi.
B-suunnitelma on teettää takka omien visioidemme mukaiseksi. Jälkimmäinen vaihtoehto voisi onnistuessaan johtaa parhaimpaan lopputulokseen, mutta riski vähemmän optimaalisesta lopputuloksesta on suurehko (toiminnallisuuden ja esteettisyyden suhteen).
Tulikivi
Tulikiven mallistossa on muutama hieman modernimpi malli. Perinteiset vuolukivitakat eivät tule kyseeseen, mutta allaolevat Tulikiven mallit ovat harkinnassa (vasemmalta Valkia, Nammi Kitti, Nammi Grafiitti). Tulikiven kohdalla harkittavaksi tulisi takkojen korotus, sillä nämä ovat liian matalia (korkeus 1530-1600 mm).
Myös Sonka saattaa tulla kyseeseen (myös 1530 mm korkeus):
Mittojensa puolesta harkittava on myös Sarmi/C (syvyys vain 545, korkeus 1770):
Uunisepät
Viime viikonlopun asuntomessuvisiitillä kiinnostusta herätti Uuniseppien musta pelkistetty malli. Nettisivuilla tuota mallia ei näy - alla pari muuta Uuniseppien kiinnostavaa mallia (vasemmalta oikealle: Alppi, Luoto, Aamu-Usva).
Nunnauuni
Nunnauunin Suzanne kiinnosti kovasti kuvien perusteella (Vaasan Asuntomessujen TV-talon takkamalli). Tosielämässä takka oli suuri pettymys. Se näytti vaatimattomalta peruslaatikkotakalta, johon oli lätkäisty muutama vuolukiviläpyskä etuseinään. Lisäksi sivuilla olevat "siivekkeet" irvistivät TV-talon mallissa rumasti.
Nunnauunin messurekassa takat paloivat iloisesti. Nunnauunin tekninen toimivuus vakuuttaa, mutta mallistosta puuttuu pelkistetyt mallit. Meille vakuutettiin, että elokuussa on tulossa uusi mallisto, josta pitäisi löytyä myös vähemmän perinteisiä malleja. Tällä hetkellä Nunnauunilta on harkinnassa vain allaoleva (Serena 1):
TakkaCenter
TakkaCenterin takkoihin emme ole perehtyneet tarkemmin. Nopeasti vilkaistuna mielenkiintoinen malli on ainakin Säde.
Kermansavi
Kermansavi on nykyisin osa Tulikivi-yhtiötä. Mallisto on laaja, mutta takan asennus kestää huomattavasti pidempään kuin palikoista koottavat vuolukivitakat. Takan pinnoittamisen ja kokoamisen välissä on pidettävä taukoa, jotta muuraus ja sen tasoitus ehtii kuivua. Lopulliseen laatuun vaikuttaa merkittävästi asentajan taitavuus. Miinuspuolista huolimatta Kermansavi on yksi vaihtoehto ja heidän mallistostaan joitakin potentiaalisia malleja on alla: Iso Lumi, Joutsen, Joutsen H ja Kuura (tosin eri värisenä kuin kuvassa).
Muita valmistajia
Muita valmistajia ovat ainakin Vuoleri, Tiileri ja Hopealoimu.
Lattia valettu
Lattia valettiin torstaina 17.7.2008. Homma alkoi kello 04 herätyksellä ja päättyi illalla kello 19 oviaukkojen sinetöinnillä. Vaikka päivä oli pitkä, oli se meille lopuksi melko helppo. Pääosassa olivat lattiakonkarit Jarmo ja Rolf sekä Ruduksen todella ammattimainen pumppuauton kuljettaja.
Aamun valmisteluihin kuuluivat mm. korvapuustien leivonta, sillä halusimme varmistaa hyväntuulisen talkooporukan tässä kriittisessä työvaiheessa. Lisäksi ohjelmaan kuului raksapakun re-organisointi, koska matkamme tulisi jatkumaan suoraan tontilta viikonlopun viettoon Vaasaan. Vaasasta pakun kyydissä tulisi matkustamaan moottoripyörämme, joten vain välttämätön kalusto sai jäädä kyytiin.
Tontille saavuimme klo 6.30. Tarkistin vielä kertaalleen laserilla kaivojen korot ja laitoimme kahvia tulemaan. Sitten aloin hajauttamaan työkaluja ja tarvikkeita yläkerran ja Sannan auton takaluukun välillä. Seitsemän nurkilla Jarmo ja Rolf saapuivat paikalle ja heti perään alkoi kuulumaan pumppuauton jyrinä. Homma lähti ripeästi liikkeelle kadulta katsottuna kauimmaisesta nurkasta (saunasta). Muutaman minuutin pumppauksen jälkeen letku meni tukkoon ja välittömästi tukoksen (lapsen nyrkin kokoinen kivi) poistamisen jälkeen kuran syöttö katkesi jälleen. Pumppuauton minuuttitaksa on kova, joten päivästä uhkasi tulla todella kallis. Onneksi tukoksia ei enää tuon jälkeen sattunut, vaan betonia päästiin valuttamaan haluttuun tahtiin. Noin tunnin kuluttua paikalle kurvasi toinen betoniauto, josta hihnalla syötettiin 6 m3 kuraa pumppuautoon. Reilun parin tunnin kuluttua pumppuauto poistui paikalta. Myös Jarmo ja Rolf pitivät reilun tunnin tauon, jonka jälkeen aloittivat hiertämisen ja sliippaamisen. Pelkän tasoituksen jälkeen hyvän näköinen pinta muuttui kerrassaan uskomattoman sileäksi. Muutos raudoitusverkon ja vihreän putkiston peittämästä styrox-lattiasta tasaisen harmaaksi lattiapinnaksi oli vaikuttava. Ison uurastuksen jälkeen oli helpotus saada kaikki lattian alla oleva roina piiloon. Out of sight, out of mind.
Viimeisten sliippausten jälkeen odotimme reilu pari tuntia, jonka jälkeen levitimme valun suojaksi rakennusmuovia. Kelpuutimme tähän hommaan kertaalleen vastaavassa tehtävässä palvelleet muovit (ulkolattioiden valussa käytetyt), koska käyttämätön tavara ei olisi riittänyt koko alalle. Lopuksi rapsutimme vähäiset roiskeet ja purseet pois ja naulasimme oviaukkojen peittoon muovit estämään elukoiden sisäänpääsyn. Illalla lämmitimme rantasaunan, saunoimme, uimme, ja juhlimme sen, minkä jaksoimme. Pitkä päivä rajasi juhlinnan pienimuotoiseksi, mutta jatkoimme tämän merkittävän etapin juhlistamista viikonloppuvapaalla Pohjanmaalle.
Paikalle tuodusta 12 m3:stä pumppuauton säiliöön jäi arviolta 300 litraa. Valun koko on melko tasan 100 m2. Takan vahvistus sekä pesuhuoneen kiviseinien vahvistukset huomioiden valun keskimääräinen paksuus on laskentatavasta riippuen 109,8 - 113,0 mm. Kun vielä huomioidaan lattialämmitysputkiston ja raudoituksen syrjäyttämä tilavuus, noussee keskimääräinen valun paksuus laskennallisesti lähelle 12 cm:ä. Kymmentä senttiä tavoiteltiin ja mittauksiemme mukaan melko lähelle päästiinkin lattiaeristeiden asennuksessa. Tasan 100 mm valulla betonin menekki olisi kuitenkin ollut vain 10,4 ... 10,5 m3 miinus putkiston ja raudoituksen syrjäyttämä tilavuus. Luulen, että totuus on jossain tuossa välissä eli että valun keskimääräinen paksuus on noin 11 cm ja että tontillemme jäi maksimissaan 11 m3 betonia. Maksan kuitenkin Ruduksen laskun kitisemättä, sillä eipä tuo yksi kuutio betonia kokonaisuudessa aivan hirveän suurta roolia näyttele. Vaikka olikin sitä rapid-mallia, joka maksaa 15 euroa enemmän kuutiolta.
Suuret kiitokset Jarmolle ja Rolfille hienosta työstä!
Kuvia tulossa myöhemmin.
Aamun valmisteluihin kuuluivat mm. korvapuustien leivonta, sillä halusimme varmistaa hyväntuulisen talkooporukan tässä kriittisessä työvaiheessa. Lisäksi ohjelmaan kuului raksapakun re-organisointi, koska matkamme tulisi jatkumaan suoraan tontilta viikonlopun viettoon Vaasaan. Vaasasta pakun kyydissä tulisi matkustamaan moottoripyörämme, joten vain välttämätön kalusto sai jäädä kyytiin.
Tontille saavuimme klo 6.30. Tarkistin vielä kertaalleen laserilla kaivojen korot ja laitoimme kahvia tulemaan. Sitten aloin hajauttamaan työkaluja ja tarvikkeita yläkerran ja Sannan auton takaluukun välillä. Seitsemän nurkilla Jarmo ja Rolf saapuivat paikalle ja heti perään alkoi kuulumaan pumppuauton jyrinä. Homma lähti ripeästi liikkeelle kadulta katsottuna kauimmaisesta nurkasta (saunasta). Muutaman minuutin pumppauksen jälkeen letku meni tukkoon ja välittömästi tukoksen (lapsen nyrkin kokoinen kivi) poistamisen jälkeen kuran syöttö katkesi jälleen. Pumppuauton minuuttitaksa on kova, joten päivästä uhkasi tulla todella kallis. Onneksi tukoksia ei enää tuon jälkeen sattunut, vaan betonia päästiin valuttamaan haluttuun tahtiin. Noin tunnin kuluttua paikalle kurvasi toinen betoniauto, josta hihnalla syötettiin 6 m3 kuraa pumppuautoon. Reilun parin tunnin kuluttua pumppuauto poistui paikalta. Myös Jarmo ja Rolf pitivät reilun tunnin tauon, jonka jälkeen aloittivat hiertämisen ja sliippaamisen. Pelkän tasoituksen jälkeen hyvän näköinen pinta muuttui kerrassaan uskomattoman sileäksi. Muutos raudoitusverkon ja vihreän putkiston peittämästä styrox-lattiasta tasaisen harmaaksi lattiapinnaksi oli vaikuttava. Ison uurastuksen jälkeen oli helpotus saada kaikki lattian alla oleva roina piiloon. Out of sight, out of mind.
Viimeisten sliippausten jälkeen odotimme reilu pari tuntia, jonka jälkeen levitimme valun suojaksi rakennusmuovia. Kelpuutimme tähän hommaan kertaalleen vastaavassa tehtävässä palvelleet muovit (ulkolattioiden valussa käytetyt), koska käyttämätön tavara ei olisi riittänyt koko alalle. Lopuksi rapsutimme vähäiset roiskeet ja purseet pois ja naulasimme oviaukkojen peittoon muovit estämään elukoiden sisäänpääsyn. Illalla lämmitimme rantasaunan, saunoimme, uimme, ja juhlimme sen, minkä jaksoimme. Pitkä päivä rajasi juhlinnan pienimuotoiseksi, mutta jatkoimme tämän merkittävän etapin juhlistamista viikonloppuvapaalla Pohjanmaalle.
Paikalle tuodusta 12 m3:stä pumppuauton säiliöön jäi arviolta 300 litraa. Valun koko on melko tasan 100 m2. Takan vahvistus sekä pesuhuoneen kiviseinien vahvistukset huomioiden valun keskimääräinen paksuus on laskentatavasta riippuen 109,8 - 113,0 mm. Kun vielä huomioidaan lattialämmitysputkiston ja raudoituksen syrjäyttämä tilavuus, noussee keskimääräinen valun paksuus laskennallisesti lähelle 12 cm:ä. Kymmentä senttiä tavoiteltiin ja mittauksiemme mukaan melko lähelle päästiinkin lattiaeristeiden asennuksessa. Tasan 100 mm valulla betonin menekki olisi kuitenkin ollut vain 10,4 ... 10,5 m3 miinus putkiston ja raudoituksen syrjäyttämä tilavuus. Luulen, että totuus on jossain tuossa välissä eli että valun keskimääräinen paksuus on noin 11 cm ja että tontillemme jäi maksimissaan 11 m3 betonia. Maksan kuitenkin Ruduksen laskun kitisemättä, sillä eipä tuo yksi kuutio betonia kokonaisuudessa aivan hirveän suurta roolia näyttele. Vaikka olikin sitä rapid-mallia, joka maksaa 15 euroa enemmän kuutiolta.
Suuret kiitokset Jarmolle ja Rolfille hienosta työstä!
Kuvia tulossa myöhemmin.
Lattian valmistelua, osa 2
Viikolla 28 eli 7.7 alkavalla viikolla ei hurjasti tapahtunut tontilla.
Tiistaina 8.7 Klassikko-Talojen asentaja kävi korjaamassa terassin yläpuolisen parvekkeen poikkipalkistoa. Siinä oli pientä mittaheittoa - muutama palkki uusittiin ja muutamaa hieman lyhennettiin. Illalla asensimme höyrynsulkumuovikaistaletta ulkoseinän ja lattian saumaan: 600-millistä soiroa noin 200 mm vaakaan ja 400 mm pystyyn.
Keskiviikkona sähkömiehet kävivät vetämässä putket lattian kautta vedettäviä sähköjohtoja varten. Illalla tein lattialämmityksen syöttöputkien vaatimat läpiviennit ja pätkin putket tarvittaviin mittoihin. Sitten asensimme höyrynsulkukaistaleen viimeiset osuudet. Torstaina kairasin styroksiin railot lattialämmityksen syöttöputkia varten. Perjantaina aloitimme raudoituksen. Lauantaina tein väliaikaiset jakotukit lattialämmitykselle (2 kpl + siirtoputkien ylösvedot teknisessä tilassa) ja kiinnitin siirtoputket niihin. Sannan tultua paikalle asensimme reunanauhan ja jatkoimme verkotusta. Sunnuntaina verkotus jatkui, lähinnä ohjelmassa oli verkkojen surraaminen kiinni toisiinsa. Saimme aikataulun pidettyä kohtuullisella päiväpituudella eli maanantaita varten verkotus oli valmis lattialämmityksen asennusta varten.
Maanantaina 14.7 Nereuksen mies, Arto Nurmi, aloitti lattialämmitysputkiston asennuksen. Koska valupäiväksi oli lukittu torstai 17.7, eikä tiistai 15.7, kuten alunperin oli tarkoitus, ei aikataulu pakottanut paiskomaan pitkää päivää. Arto jätti tiistaille parin piirin asennuksen sekä jakotukkien asennukset. Arton asennellessa lattialämmitystä me kävimme ostamassa runkonaulaimen ja sille 90-millisiä nauloja. Naulain on Bex ja naulat Paslode. Bex oli Rautiassa (K-Rauta) tarjouksessa: 329 euron hintaan mukaan sai viimeistelynaulaimen. Sekä runko- että viimeistelynaulain ovat laadukkaan oloisia, verrattain keveitä ja istuvat käteen hyvin. Eron satasella saataviin vehkeisiin kyllä huomaa. Ennen valua emme halunneet aloittaa villojen asennusta (emme halunneet sotkea paikkaa villanöyhdällä), joten pariksi päiväksi otimme ulkovuorauksen koolauksen asennusta työn alle. Bex toimi hienosti, samoin kuin aiemmin käyttöönotettu Herculeksen kompura. Illalla säädimme lattiakaivot korkoonsa Jarmon kanssa. Kun kaivot olivat "pönkällä" tuettuna korkoonsa, tiivistin kaivojen ympärykset uretaanilla. Samalla tiivistin lattialämmityksen syöttöputkien läpiviennit.
Tiistaina toin tontille sirkkelin ja sille sahauspöydän, jotka hankittiin jo keväällä Bauhausin tarjouksesta. Aamupäivä menikin pöydän ja sahan kasaamisessa. Lattialämmitysputkiston vaatimat pari läpivientiä sentään sain porattua. Sanna siisti eiliset uretaanivaahdotukset. Puolenpäivän aikoihin Jarmo tuli paikalle ja valoimme kurasyöpön paikalle, kun Arto oli saanut lattialämmitysputkiston myös kurasyöpön ympärille asennettua. Valmisbetonia oli neljä säkkiä, mutta niistä kaksi oli betonitasoitetta (S-30), ja vain kaksi oli tavallista S-100:sta. Sanna siis piipahti Rautiassa hakemassa muutaman säkin lisää. Iltapäivällä jatkoimme ulkovuorauksen koolauksen paukuttamista. Työtä helpotti "sahauspiste", jolla lautojen pätkiminen sujui näppärästi. Aivan riittävän laadukasta sahausjälkeä syntyi myös edellisenä päivänä pistosahalla, mutta sahausta hoitaneelle Sannalle välineen päivitys oli mieluisaa. Saimme maanantain ja tiistain aikana ensimmäisen koolauskerroksen tehtyä pitkälle itäseinälle sekä osalle pohjoispäätyä. Homma vielä helpottui, kun Aaltonen kävi opastamassa, miten kompurasta säädetään paineita. Viimeiset 5-10 naulaa ennen kompuran käynnistymistä tahtoivat jäädä hieman koholleen ja vaativat pari vasaraniskua, mutta asia korjaantui lisäämällä painetta siten, että yläpaine on tasan 8 bar (punarajalla). Erillistä alapaineen säätöä ei tuossa mallissa ole, vaan alapaine (raja, jossa kompura hörähtää käyntiin) säätyy yhdessä yläpaineen kanssa. 90 mm nauloilla paineen olisi hyvä olla yli 6,5 bar koko ajan.
Keskiviikkona teimme viimeisiä valun valmisteluja. Sirottelimme verkon alle korokepaloja (lattialämmitysputken pätkiä + ylijääneet Nereuksen kiinnitys-korotusnappulat), lisäsimme muutaman harjateräksen pilareiden ja kulmien kohdalle, peittelimme ikkunat noin 1,5 metrin korkeudelle muovilla, teippasimme kaikki putket umpeen, asensimme viimeiset raudanpätkät estämään lattiaverkon notkumisen vahvistetun laatan kohdalla, etc. Paljon pientä nysväystä, ja tuntui, että mitään ei saatu aikaiseksi. Sade toisaalta esti ulkovuorauskoolauksen edistämistä, joten sikäli ok.
Tiistaina 8.7 Klassikko-Talojen asentaja kävi korjaamassa terassin yläpuolisen parvekkeen poikkipalkistoa. Siinä oli pientä mittaheittoa - muutama palkki uusittiin ja muutamaa hieman lyhennettiin. Illalla asensimme höyrynsulkumuovikaistaletta ulkoseinän ja lattian saumaan: 600-millistä soiroa noin 200 mm vaakaan ja 400 mm pystyyn.
Keskiviikkona sähkömiehet kävivät vetämässä putket lattian kautta vedettäviä sähköjohtoja varten. Illalla tein lattialämmityksen syöttöputkien vaatimat läpiviennit ja pätkin putket tarvittaviin mittoihin. Sitten asensimme höyrynsulkukaistaleen viimeiset osuudet. Torstaina kairasin styroksiin railot lattialämmityksen syöttöputkia varten. Perjantaina aloitimme raudoituksen. Lauantaina tein väliaikaiset jakotukit lattialämmitykselle (2 kpl + siirtoputkien ylösvedot teknisessä tilassa) ja kiinnitin siirtoputket niihin. Sannan tultua paikalle asensimme reunanauhan ja jatkoimme verkotusta. Sunnuntaina verkotus jatkui, lähinnä ohjelmassa oli verkkojen surraaminen kiinni toisiinsa. Saimme aikataulun pidettyä kohtuullisella päiväpituudella eli maanantaita varten verkotus oli valmis lattialämmityksen asennusta varten.
Maanantaina 14.7 Nereuksen mies, Arto Nurmi, aloitti lattialämmitysputkiston asennuksen. Koska valupäiväksi oli lukittu torstai 17.7, eikä tiistai 15.7, kuten alunperin oli tarkoitus, ei aikataulu pakottanut paiskomaan pitkää päivää. Arto jätti tiistaille parin piirin asennuksen sekä jakotukkien asennukset. Arton asennellessa lattialämmitystä me kävimme ostamassa runkonaulaimen ja sille 90-millisiä nauloja. Naulain on Bex ja naulat Paslode. Bex oli Rautiassa (K-Rauta) tarjouksessa: 329 euron hintaan mukaan sai viimeistelynaulaimen. Sekä runko- että viimeistelynaulain ovat laadukkaan oloisia, verrattain keveitä ja istuvat käteen hyvin. Eron satasella saataviin vehkeisiin kyllä huomaa. Ennen valua emme halunneet aloittaa villojen asennusta (emme halunneet sotkea paikkaa villanöyhdällä), joten pariksi päiväksi otimme ulkovuorauksen koolauksen asennusta työn alle. Bex toimi hienosti, samoin kuin aiemmin käyttöönotettu Herculeksen kompura. Illalla säädimme lattiakaivot korkoonsa Jarmon kanssa. Kun kaivot olivat "pönkällä" tuettuna korkoonsa, tiivistin kaivojen ympärykset uretaanilla. Samalla tiivistin lattialämmityksen syöttöputkien läpiviennit.
Tiistaina toin tontille sirkkelin ja sille sahauspöydän, jotka hankittiin jo keväällä Bauhausin tarjouksesta. Aamupäivä menikin pöydän ja sahan kasaamisessa. Lattialämmitysputkiston vaatimat pari läpivientiä sentään sain porattua. Sanna siisti eiliset uretaanivaahdotukset. Puolenpäivän aikoihin Jarmo tuli paikalle ja valoimme kurasyöpön paikalle, kun Arto oli saanut lattialämmitysputkiston myös kurasyöpön ympärille asennettua. Valmisbetonia oli neljä säkkiä, mutta niistä kaksi oli betonitasoitetta (S-30), ja vain kaksi oli tavallista S-100:sta. Sanna siis piipahti Rautiassa hakemassa muutaman säkin lisää. Iltapäivällä jatkoimme ulkovuorauksen koolauksen paukuttamista. Työtä helpotti "sahauspiste", jolla lautojen pätkiminen sujui näppärästi. Aivan riittävän laadukasta sahausjälkeä syntyi myös edellisenä päivänä pistosahalla, mutta sahausta hoitaneelle Sannalle välineen päivitys oli mieluisaa. Saimme maanantain ja tiistain aikana ensimmäisen koolauskerroksen tehtyä pitkälle itäseinälle sekä osalle pohjoispäätyä. Homma vielä helpottui, kun Aaltonen kävi opastamassa, miten kompurasta säädetään paineita. Viimeiset 5-10 naulaa ennen kompuran käynnistymistä tahtoivat jäädä hieman koholleen ja vaativat pari vasaraniskua, mutta asia korjaantui lisäämällä painetta siten, että yläpaine on tasan 8 bar (punarajalla). Erillistä alapaineen säätöä ei tuossa mallissa ole, vaan alapaine (raja, jossa kompura hörähtää käyntiin) säätyy yhdessä yläpaineen kanssa. 90 mm nauloilla paineen olisi hyvä olla yli 6,5 bar koko ajan.
Keskiviikkona teimme viimeisiä valun valmisteluja. Sirottelimme verkon alle korokepaloja (lattialämmitysputken pätkiä + ylijääneet Nereuksen kiinnitys-korotusnappulat), lisäsimme muutaman harjateräksen pilareiden ja kulmien kohdalle, peittelimme ikkunat noin 1,5 metrin korkeudelle muovilla, teippasimme kaikki putket umpeen, asensimme viimeiset raudanpätkät estämään lattiaverkon notkumisen vahvistetun laatan kohdalla, etc. Paljon pientä nysväystä, ja tuntui, että mitään ei saatu aikaiseksi. Sade toisaalta esti ulkovuorauskoolauksen edistämistä, joten sikäli ok.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Lattian valmistelua
Taas on vierähtänyt useita päiviä edellisestä raportista. Syy hiljaisuuteen on kuitenkin hyvä - tontilla on tehty pitkää päivää.
Lomaviikko päivätöistä mahdollisti seuraavan osaprojektin työstämistä täydellä teholla. Homman nimi oli lattian sekä siihen liittyvien osuuksien (viemäröinti, radonjärjestelmä, käyttövesiputkistot) rakentaminen. Ari (velipoika) tuli työmaalle viikoksi "orjaksi", joten uskalsin asettaa tavoitteeksi styroksivalmiin lattiapinnan viikon loppuun mennessä.
Homma lähti liikkeelle jo perjantaina 26.6, kun Seppo kaivoi sepeliin suurimman osan viemäreistä. Jo tässä vaiheessa hartaudella tasoitettu pohja alkoi näyttämään sotatantereelta. Lauantaina 28.6 juhlimme siskon häitä sekä Sanni Ilonan kastetta. Sunnuntaina kaivoin radonputkistolle uran, ja asensimme velipojan kanssa putkiston paikoilleen. Kaivaminen oli hankalaa, sillä sepelikasoja alkoi olemaan jo siinä määrin, että tavaraa sortui juuri kaivettuihin uriin väkisinkin. Selvää oli se, että sepeliä on liikaa, sillä putkistojen syrjäyttämää tilavuutta ei edes yritetty huomioida täyttövaiheessa. Emme kuitenkaan alkaneet kärräämään tavaraa ulos tuossa vaiheessa, vaan päätimme odottaa tasoitusvaiheeseen, jolloin näkisimme ylimääräisen aineksen määrän. Kantavien väliseinien kohdalla radonputkistolle piti tehdä läpiviennit ja viemärien risteyskohdissa kaivantoa piti syventää. Radonputkiston asentamisen jälkeen alakerta olisi kelvannut sotaelokuvien kulisseiksi.
Maanantaina mittailin saunaosaston väliseinien paikat ja merkitsin ne laudoilla. Aloitin radonputkien peittelyn polkemalla sepeliä putkien sivuille. Seppo asensi viimeiset viemäriputkiston osuudet. Petri kävi tarkistamassa putkiasennukset ja totesi asiallisiksi. Kaupungin tekninen rakennusvalvonta kävi puolenpäivän jälkeen suorittamassa virallisen tarkastuksen viemäreiden osalta, jonka jälkeen koko komeus oli lupa tasoittaa. Ari ja minä tartuimme lapioon ja Seppo alkoi asentelemaan kylmävesiputkia sepeliin Jounin avustamana. Iltaan mennessä alakerta alkoi jälleen näyttämään normaalimmalta. Karkean lapiotasoittelun jälkeen vetelimme pinnan vaateriin paksulla hirrellä, jota pyörittelimme auton tuulilasipyyhkijöitä matkivalla liikkeellä. Olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön muodostama avoin alue tasoittui helpohkosti tällä menetelmällä. Saunaosastossa tasoittaminen oli huomattavasti hankalampaa lukuisten viemäri- ja käyttövesiputkien vuoksi. Maanantaina rakennuksen sisältä poistettiin noin 15-20 kottikärryllistä sepeliä.
Tiistaina haimme uretaanivaahtoa ja 50-millistä polyuretaanilevyä. Leikkasimme levyistä 245-millistä soiroa, jonka asensimme sokkelin ylintä harkkoa vasten. Sitä ennen tasoitin mattoveitsellä aluspuun ja harkon välisen sokkelikaistan ja solukumieristeen. Polyuretaanisoiron ja alajuoksun väliin jätettiin uretaanipillin mentävä rako, joka mahdollisti soiron kiinnittämisen uretaanivaahdolla. Rakensimme miesvoimalla toimivan tiivistäjän, jolla Ari tamppasi karkeatasatut alueet. Jotkut tekevät lopullisen tiivistyksen koneellisesti, mutta tällöin on olemassa riski viemäriputkien rikkotumisesta. Illalla aloitimme styroksien asentamisen; ensin kaivoimme takan vahvistetun laatan 100 mm syvennyksen, johon ladoimme kaksi kerrosta 50-millistä lattiastyroksia. Tuon pienen pläntin tasaaminen lopulliseen korkoonsa kesti useita tunteja ja viikolle asetettu tavoite alkoi tuntumaan utopistiselta. Työ kuitenkin nopeutui, kun kehitimme työmenetelmiämme ja kun pääsimme työstämään suurempia alueita. Rakensimme pari erikokoista lanaa, jotka helpottivat työtä. Illan päätteeksi ladoimme osan olohuoneen styrokseista.
Keskiviikkona kokoonpanoomme liittyi Sannan isä Pekka. Pekka ja Ari ryhtyivät kaivamaan saunaosaston ei-kantavien väliseinien vahvistusta (50 mm), johon asensivat styroksin. Sen jälkeen he latoivat ensimmäisen varsinaisen styrox-kerroksen. Iltapäivällä Pekka ja Ari siirtyivät talon eteläpuolelle ja latoivat styroksit vessaan, työhuoneeseen, tuulikaappiin ja välinehuoneeseen. Minä työstin olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön muodostamaa suurta tilaa, joka vaati hyvin vähän loveamisia taikka leikkauksia. Tässä vaiheessa ylimääräinen sepeli joututtiin kantamaan ulos ämpäreillä.
Torstaina lämminvesiputket "kairattiin" alimman styrox-levyn yläpintaan. Lämminvesijohtojen suojaputkien asennuksen jälkeen styroksien asennus saattoi jatkua samalla, kun itse käyttövesiputket sujautettiin suojaputkiin. Kun Kirsi tuli hakemaan Pekan pois alkuillasta, oli kaikki kolme styrox-kerrosta paikallaan muualla paitsi vessassa, eteisessä, tuulikaapissa ja välinehuoneessa. Teimme Arin kanssa vielä muutaman tunnin hommia, jonka jälkeen styrokseja puuttui enää välinehuoneesta ja eteisestä.
Koska viikolle asetettu tavoite oli lähes saavutettu, otimme perjantaina rennommin. Heräsimme ilman herätyskelloa ja kiersimme rautakauppoja muutaman tunnin. Hankittua tuli mm. kompressori ja 3-osaiset alumiinitikkaat sekä timpurin työhousut. Tontille ehdimme vasta iltapäivällä. Kiskoimme kompressorin yläkertaan (painoa 50 kg), suoritimme käyttöönoton asennukset ja koekäytimme sen. Hieno peli. Tarkoitus on hankkia riittävästi ilmaletkua, jotta kompressoria ei tarvitse siirrellä. Tämän taktiikan apinoin pystytysryhmältä, jolla kompura jurnutti heidän pakettiautossaan. Pienempi kompura olisi helpompi käsitellä ja varmasti riittävä naulainkäytössä, mutta halusin kerralla laitteen, jossa riittää kapasiteettia muihinkin ilmakäyttöisiin työkaluihin (rakentamisen jälkeenkin). Varsinaisia töitä emme hirveästi tehneet. Helteinen päivä teki työskentelystä raskasta, kun pohjalla oli muutama 14-tuntinen työpäivä ja liian vähiin jääneet yöunet. Leikkasin uretaanivaahtopurseet ja Ari leikkasi väliseinien alla pilkottavan ylimääräisen bitumikaistan. Asensimme styrokseja niin, että vain muutama pala jäi uupumaan. Sitten harjasimme kaikki styrox-rähmäleet pois ja siistittiin työmaa.
Lauantaiaamuna "orjamme" lähti kotimatkalle. Erittäin suuret kiitokset Arille isosta työpanoksesta ja positiivisesta asenteesta! Sanna ja minä menimme tontille vasta puolenpäivän aikoihin. Leikkasin uretaanipurseita ja asensin viimeiset miljoona lovetusta vaatineet styroksipalat. Lopuksi vaahdotin viimeisiin rakoihin pari pulloa uretaania. Sanna tasasi kivijalan viereen kärrätyt sepelit ja siivoili ylijäämäpalat styroksileikkaamona toimineelta terassilta.
Seuraavaksi styroksien päälle vedetään putkitukset sähköjohdoille. Tämän jälkeen asennetaan raudoitusverkko ja sen päälle lattialämmitysputkisto. Lisäksi on asennettava valun reunanauha sekä höyrynsulkumuovisuikale lattian ja ulkoseinän liitokseen. Lattialämmitys tulee Nereukselta ja sen asentaa Arto Nurmi Vihdin Ekolämmöstä. Lattiavalun tavoiteaikataulu on tiistai 15.7.
Lomaviikko päivätöistä mahdollisti seuraavan osaprojektin työstämistä täydellä teholla. Homman nimi oli lattian sekä siihen liittyvien osuuksien (viemäröinti, radonjärjestelmä, käyttövesiputkistot) rakentaminen. Ari (velipoika) tuli työmaalle viikoksi "orjaksi", joten uskalsin asettaa tavoitteeksi styroksivalmiin lattiapinnan viikon loppuun mennessä.
Homma lähti liikkeelle jo perjantaina 26.6, kun Seppo kaivoi sepeliin suurimman osan viemäreistä. Jo tässä vaiheessa hartaudella tasoitettu pohja alkoi näyttämään sotatantereelta. Lauantaina 28.6 juhlimme siskon häitä sekä Sanni Ilonan kastetta. Sunnuntaina kaivoin radonputkistolle uran, ja asensimme velipojan kanssa putkiston paikoilleen. Kaivaminen oli hankalaa, sillä sepelikasoja alkoi olemaan jo siinä määrin, että tavaraa sortui juuri kaivettuihin uriin väkisinkin. Selvää oli se, että sepeliä on liikaa, sillä putkistojen syrjäyttämää tilavuutta ei edes yritetty huomioida täyttövaiheessa. Emme kuitenkaan alkaneet kärräämään tavaraa ulos tuossa vaiheessa, vaan päätimme odottaa tasoitusvaiheeseen, jolloin näkisimme ylimääräisen aineksen määrän. Kantavien väliseinien kohdalla radonputkistolle piti tehdä läpiviennit ja viemärien risteyskohdissa kaivantoa piti syventää. Radonputkiston asentamisen jälkeen alakerta olisi kelvannut sotaelokuvien kulisseiksi.
Maanantaina mittailin saunaosaston väliseinien paikat ja merkitsin ne laudoilla. Aloitin radonputkien peittelyn polkemalla sepeliä putkien sivuille. Seppo asensi viimeiset viemäriputkiston osuudet. Petri kävi tarkistamassa putkiasennukset ja totesi asiallisiksi. Kaupungin tekninen rakennusvalvonta kävi puolenpäivän jälkeen suorittamassa virallisen tarkastuksen viemäreiden osalta, jonka jälkeen koko komeus oli lupa tasoittaa. Ari ja minä tartuimme lapioon ja Seppo alkoi asentelemaan kylmävesiputkia sepeliin Jounin avustamana. Iltaan mennessä alakerta alkoi jälleen näyttämään normaalimmalta. Karkean lapiotasoittelun jälkeen vetelimme pinnan vaateriin paksulla hirrellä, jota pyörittelimme auton tuulilasipyyhkijöitä matkivalla liikkeellä. Olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön muodostama avoin alue tasoittui helpohkosti tällä menetelmällä. Saunaosastossa tasoittaminen oli huomattavasti hankalampaa lukuisten viemäri- ja käyttövesiputkien vuoksi. Maanantaina rakennuksen sisältä poistettiin noin 15-20 kottikärryllistä sepeliä.
Tiistaina haimme uretaanivaahtoa ja 50-millistä polyuretaanilevyä. Leikkasimme levyistä 245-millistä soiroa, jonka asensimme sokkelin ylintä harkkoa vasten. Sitä ennen tasoitin mattoveitsellä aluspuun ja harkon välisen sokkelikaistan ja solukumieristeen. Polyuretaanisoiron ja alajuoksun väliin jätettiin uretaanipillin mentävä rako, joka mahdollisti soiron kiinnittämisen uretaanivaahdolla. Rakensimme miesvoimalla toimivan tiivistäjän, jolla Ari tamppasi karkeatasatut alueet. Jotkut tekevät lopullisen tiivistyksen koneellisesti, mutta tällöin on olemassa riski viemäriputkien rikkotumisesta. Illalla aloitimme styroksien asentamisen; ensin kaivoimme takan vahvistetun laatan 100 mm syvennyksen, johon ladoimme kaksi kerrosta 50-millistä lattiastyroksia. Tuon pienen pläntin tasaaminen lopulliseen korkoonsa kesti useita tunteja ja viikolle asetettu tavoite alkoi tuntumaan utopistiselta. Työ kuitenkin nopeutui, kun kehitimme työmenetelmiämme ja kun pääsimme työstämään suurempia alueita. Rakensimme pari erikokoista lanaa, jotka helpottivat työtä. Illan päätteeksi ladoimme osan olohuoneen styrokseista.
Keskiviikkona kokoonpanoomme liittyi Sannan isä Pekka. Pekka ja Ari ryhtyivät kaivamaan saunaosaston ei-kantavien väliseinien vahvistusta (50 mm), johon asensivat styroksin. Sen jälkeen he latoivat ensimmäisen varsinaisen styrox-kerroksen. Iltapäivällä Pekka ja Ari siirtyivät talon eteläpuolelle ja latoivat styroksit vessaan, työhuoneeseen, tuulikaappiin ja välinehuoneeseen. Minä työstin olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön muodostamaa suurta tilaa, joka vaati hyvin vähän loveamisia taikka leikkauksia. Tässä vaiheessa ylimääräinen sepeli joututtiin kantamaan ulos ämpäreillä.
Torstaina lämminvesiputket "kairattiin" alimman styrox-levyn yläpintaan. Lämminvesijohtojen suojaputkien asennuksen jälkeen styroksien asennus saattoi jatkua samalla, kun itse käyttövesiputket sujautettiin suojaputkiin. Kun Kirsi tuli hakemaan Pekan pois alkuillasta, oli kaikki kolme styrox-kerrosta paikallaan muualla paitsi vessassa, eteisessä, tuulikaapissa ja välinehuoneessa. Teimme Arin kanssa vielä muutaman tunnin hommia, jonka jälkeen styrokseja puuttui enää välinehuoneesta ja eteisestä.
Koska viikolle asetettu tavoite oli lähes saavutettu, otimme perjantaina rennommin. Heräsimme ilman herätyskelloa ja kiersimme rautakauppoja muutaman tunnin. Hankittua tuli mm. kompressori ja 3-osaiset alumiinitikkaat sekä timpurin työhousut. Tontille ehdimme vasta iltapäivällä. Kiskoimme kompressorin yläkertaan (painoa 50 kg), suoritimme käyttöönoton asennukset ja koekäytimme sen. Hieno peli. Tarkoitus on hankkia riittävästi ilmaletkua, jotta kompressoria ei tarvitse siirrellä. Tämän taktiikan apinoin pystytysryhmältä, jolla kompura jurnutti heidän pakettiautossaan. Pienempi kompura olisi helpompi käsitellä ja varmasti riittävä naulainkäytössä, mutta halusin kerralla laitteen, jossa riittää kapasiteettia muihinkin ilmakäyttöisiin työkaluihin (rakentamisen jälkeenkin). Varsinaisia töitä emme hirveästi tehneet. Helteinen päivä teki työskentelystä raskasta, kun pohjalla oli muutama 14-tuntinen työpäivä ja liian vähiin jääneet yöunet. Leikkasin uretaanivaahtopurseet ja Ari leikkasi väliseinien alla pilkottavan ylimääräisen bitumikaistan. Asensimme styrokseja niin, että vain muutama pala jäi uupumaan. Sitten harjasimme kaikki styrox-rähmäleet pois ja siistittiin työmaa.
Lauantaiaamuna "orjamme" lähti kotimatkalle. Erittäin suuret kiitokset Arille isosta työpanoksesta ja positiivisesta asenteesta! Sanna ja minä menimme tontille vasta puolenpäivän aikoihin. Leikkasin uretaanipurseita ja asensin viimeiset miljoona lovetusta vaatineet styroksipalat. Lopuksi vaahdotin viimeisiin rakoihin pari pulloa uretaania. Sanna tasasi kivijalan viereen kärrätyt sepelit ja siivoili ylijäämäpalat styroksileikkaamona toimineelta terassilta.
Seuraavaksi styroksien päälle vedetään putkitukset sähköjohdoille. Tämän jälkeen asennetaan raudoitusverkko ja sen päälle lattialämmitysputkisto. Lisäksi on asennettava valun reunanauha sekä höyrynsulkumuovisuikale lattian ja ulkoseinän liitokseen. Lattialämmitys tulee Nereukselta ja sen asentaa Arto Nurmi Vihdin Ekolämmöstä. Lattiavalun tavoiteaikataulu on tiistai 15.7.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)