Villoitusta ja valun jälkihoitoa

Maanantai-iltana työt tontilla jatkuivat pidennetyn viikonloppuvapaan jälkeen. Seuraava työvaihe on pystyvillojen asennus. 175-millisten runkotolppien väliin asennetaan 50-millinen ja 125-millinen mineraalivilla. Päädyimme siihen, että näiden villakerrosten keskinäisellä järjestyksellä ei ole merkitystä, joten asensimme ne yläjuoksun rakenteen kannalta fiksuimmassa järjestyksessä. Joissain kohdissa yläjuoksun kaverina on kahden tuuman paksuinen lankku kyljellään - näissä kohdissa koimme fiksuimmaksi asentaa 50-millinen villa tuon lankun kanssa samaan tasoon ja näin saavutetun tasaisen pinnan päälle 125-millinen villa alajuoksusta yläjuoksuun asti. Joissain kohdissa puolestaan on hieman tuhdimpaa, arviolta juurikin 125-millistä palkkia yläjuoksun alapinnassa (olohuoneen korkean seinän kohdalla). Näissä asennus tapahtuu samaa logiikkaa käyttäen päinvastaisessa järjestyksessä. Sitten vastaan tuli sellaista yläjuoksun rakennetta, jossa yläjuoksun molemmilla reunoilla kulkee parituumaiset lankut (itäseinä keittiön ja ruokailutilan kohdalla), jättäen väliin noin 3-tuumaisen kolon. Tällaisiin kohtiin leikkasimme 100-millisestä villasta kolon kokoisen palan.

Villoitus on yksinkertaista puuhaa. Villat ladotaan tiivisti puiden väliin ja vältetään eri kerrosten saumakohtien osumista samaan kohtaan. Näin siis teoriassa. Käytännössä alakerrassa hyvin harva pystypuiden väli on sopiva (noin 550-565 mm), ja lähes jokainen pala joudutaan leikkaamaan. Pystypuiden jako on määräytynyt ensisijaisesti aukkojen (ikkunat, ovet) sijoittumisesta ja toissijaisesti ulkopuolisen Runkoleijonan mittojen mukaan. Nämä molemmat vaikuttavat rakenteen jäykkyyteen, joten asia on tietysti ok. Tämä lienee tällaisen yksilöllisesti suunnitellun talon "kustannus". Viimeisen päälle tuotantonnon kannalta optimoiduissa talomalleissa suunnittelun lähtökohtana lienee se, että kaikki levytys voidaan tehdä vakioleveyksisellä tavaralla.

Jotain positiivista sentään villoituksessakin. Homma ei ole läheskään niin pölyistä kuin etukäteen olimme antaneet itsemme ymmärtää. Yllättävän siistiä puuhaa. Enkä sano tätä vain siksi, että pääosan villoituksesta on tehnyt ja tulee tekemään Sanna (tällä viikolla vain Sannalla on lomaa, joten minä olen ehtinyt tontille vain iltaisin). Itsekin olen saanut muutaman seinämetrin verran tuntumaa tähän työvaiheeseen.

Villoituksen katkaisi eilen lattian jälkihoito-operaatio. Eli betonin "liimapinnan" hionta. Meitä neuvottiin hoitamaan homma jo maanantaina, mutta useasta syystä johtuen työ päädyttiin tekemään vasta eilen, noin 6.5 vuorokautta valun jälkeen. Sanna poisti lattiamuovit pari tuntia ennen minun saapumista tontille. Siinä ajassa lattialta ehti kuivua pintakosteus oikein sopivasti. Tai siis kuivuminen eteni samaa tahtia hionnan kanssa. Ensin kuivana oli olohuone/ruokailutila/keittiö, jonka hionnan jälkeen kuivana alkoi olemaan saunaosasto, jonka hionnan jälkeen Sannan huone. Kuivuminen eteni tuulikaappiin/välinehuoneeseen ja viimeiseksi eteiseen ja WC:een. Vain WC:n kohdalle jäi pieni n. 300x300 mm "kosteikko" liukastamaan hiontaa, mutta sekin kohta saatiin käsiteltyä. Sen kuitenkin huomasi, että pintakosteaan betoniin hiomakivi ei oikein pure.

Lattian hiontaan tarkoittua masiinaa neuvottiin käynnistelemään keskellä huonetta. Ihan hyvä vinkki. Laite pomppasi käynnistyessään kuin jänis makuulta ja vei miestä kuin rodeohärkä. Jos olisin käynnistänyt laitteen saunaosastossa, se olisi luultavasti niittänyt jokaisen valusta sojottavan putken poikki. Kesti useamman minuutin totutella laitteen ohjaamiseen, mutta parinkymmenen neliön käsittelyn jälkeen hallinta oli jo sitä luokkaa, että konetta uskalsi viedä parin millin etäisyydellä alajuoksun reunasta, viemäriputkista, käyttövesiputkista, etc. Vain lattialämmityksen jakotukit kiersin muutaman sentin päästä. Laikka ei ulotu aivan koneen reunaan, joten hiomatta jäi silti muutaman sentin kaistaleet reunoilla. Saunaosastossa kaivojen vaatimat kaadot lattiapinnassa aiheuttivat muutaman hallitsemattoman tilanteen, mutta niistä selvittiin säikähdyksellä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hiottu lattiapinta on harjauksen jälkeen upeaa katseltavaa. Yhtään halkeamaa en löytänyt, mutta kyseessähän on keskeneräinen taideteos, jota on liian aikaista nyt arvioida. Ilmeisesti halkeamia ilmestyy vasta useamman viikon kuluttua, jos on ilmestyäkseen. Harjauksen päätteeksi asettelimme muovikalvon takaisin hillitsemään kuivumista. Saamamme reseptin mukaan muovia pitäisi pitää paikallaan ainakin seuraavat kaksi (2) viikkoa, mutta mitä pidempään sen parempi. Jännittää kuin pikkulasta hiekkakakkua tehdessä. Olemme kuitenkin luottavaisia, sillä Sanna on useaan kertaan lausunut loitsun sanat "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku". Asia on siis kunnossa.