Takka valittu

Pitkä, puoliaktiivisesti hoidettu takan valintaprosessi saatiin tänään päätökseen, kun valitsimme takaksi Kermansaven Lappi-mallin. Kyseisestä mallista meitä miellytti Kolin asuntomessuilla esitelty muunnos, jonka kuva on alla. Vakiomalliston Lappi on kaksisävyinen, mutta tämä muunnos on kokonaan mattavalkoisella kaakelilla pinnoitettu. Kermansavi lienee parhaimmillaan hieman koristeellisimmissa takkamalleissa, mutta kuten kuvasta näkee, heillä on myös pelkistetympää muotoilua mallistossaan. Kermansaven valintaan vaikutti valmistajan pitkä kokemus ja hyvän laadun mielikuva. Lisäksi valintaan vaikutti se, että me saimme erittäin asiantuntevaa ja asiallista palvelua Vantaan Tulikivistudion Timo Majasalmelta. Takan toimitus tapahtuu viikolla 42 ja takan asentaa uunimestari Kari Saari. Hormiksi tulee Härmä Airin Unique 450 -teräshormi, jonka näkyviin jäävä osuus takan päällä on harjattua rosteria.


Kakkoseksi jäi Nunnauunin uuden Formo-malliston Apus 4. Vuolukivitakka oli alunperin meidän suunnitelmissamme, mutta lopulta emme juuri sopivaa mallia löytäneet. Apus 4 oli hyvin lähelle sitä, mitä haimme, mutta puuttumaan jäi parikymmentä senttiä leveydessä.

Takan ja erityisesti hormin asennus oli hyvä saada lukittua, jotta yläpohjan puhalluseristeen asennus saadaan aikataulutettua. Alustavasti yläpohjan Termex-asennus pyritään sopimaan viikolle 43. Sittenhän sisätöissä pitäisi jo pärjätä lämpötilan puolesta, takkaa kun saa ja on hyväkin alkaa käyttämään samantien. Lisäksi maalämpöjärjestelmän toimitus ja lattialämmityksen käynnistys on alustavasti sovittu juuri samalle viikolle.

Julkisivulautojen maalausta ja sisäkaton koolausta

Jälleen on viikko vierähtänyt. Onko joku säätänyt Telluksen pyörimisnopeutta suuremmaksi? Kuka on nipistänyt tunteja vuorokaudesta ja vuorokausia viikosta? Aika kuluu nykyisin hirveällä vauhdilla.

Keskiviikkona ei päästy aloittamaan levytyksiä. Homma oli tarkoitus aloitella Miken kanssa, mutta hänellepä iski flunssa. Jätimme keskiviikkona tontin väliin kokonaan. Torstaina 18.9 tiivistin loput IV-kanaviston läpiviennit ja kiinnitin yläpohjan toiseksi viimeisen höyrynsulkumuovin suikaleen paikoilleen. Yläpohjaan jäi nyt vain yksi aukko, josta hoituu käynti yläpohjaan (mm. sähkömiehille), kunnes lopullinen luukku tehdään talon pohjoispäätyyn. Ilta jäi lyhyeksi, sillä jälleen materiaalin loppuminen keskeytti työt. Tällä kertaa höyrynsulkuteippi loppui.

Perjantaina 19.9 tontille saapui Klassikko-Talojen täydennystoimitus. Paketissa oli eniten kaivattu höyrynsulkuteippi sekä 400 m lautaa. Näitä tarvittiin, jotta viikonlopulle suunnitellut työt saatiin tehtyä. Lisäksi paketissa oli muutama puuttunut väliseinätolppa sekä sisäkaton koolauspuuta, jonka tarve kasvoi, kun koolausjakoa tihennettiin rakennesuunnittelijan toimesta. Teippasimme Sannan kanssa loput höyrynsulun saumat yläpohjassa sekä yläpohjan ja seinän limityksessä. Lisäksi teippasin IV-koneen yläpuolisten kanavien läpiviennit, mikä lienee jo vahvasti nysväyksen puolelle sijoittuva työ. Jeesusteippiä kärsivällisesti käyttäen lopputuloksesta kuitenkin tuli hyvä. Sanna valmisteli seuraavan päivän talkoita kantamalla Tomin viime viikonloppuna maalaamat julkisivupanelit pinoon.

Lauantaina ja sunnuntaina 20.-21.9 tontilla oli pitkään suunnittelupöydällä pyörineet talkoot. Töissä oli molempina päivinä viisi henkilöä, vaihtuvalla kokoonpanolla. Sään suhteen tilaus onnistui, ja viikonlopuksi saatiin juuri sellainen myöhäiskesän keli, jota työt edellyttivät. Lauantaina julkisivupaneleiden maalausta ahkeroivat äiti, Jorma ja Sanna. Maalaus eteni rivakasti, ja ennen kauppojen sulkemista käytiin hakemassa vielä toiset kaksi juhlakoon Vinha-purkkia. Tontti oli päivän päätteeksi kauttaaltaan täynnä kuivumistaan odottelevia paneleita. Velipojan kanssa työstimme sisäkaton koolausta. Yhä ponnettomammin painetta puskeva Herkules-kompura hieman hidasti tekemistä, mutta saimme yläpohjan lähes kokonaan koolattua. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että saimme tuon korkean tilan vinon yläpohjan tehtyä - se työ kun ei korkeanpaikankammoa salli. Korkeita paikkoja pelkäämättömiä apumiehiä ei kasva puissa. Äiti oli vuokrannut viikonlopuksi mökin lähistöltä, ja lauantain päätteeksi lämmitimme väsyneet lihaksemme kohtuulliset löylyt tarjoavassa saunassa. Kakkoskakkosen naulaaminen noin 100 m2 alueelle (jaolla k200 ja k300, noin fifty-fifty) kävisi hyvissäkin olosuhteissa liikunasta, otaksun. Kompuran takkuilun vuoksi pyssyä joutui painamaan "täysillä" puuta vasten koko ajan, ja päivän päätteksi mehut oli aivan loppu. Herkules menee vaihtoon, kunhan sen vain ehtisi kuskata Bauhausiin. Pienempää naulaa se vielä jaksaa työntää, mutta 90-millinen Pasloden kampanaula liimalla ei meinaa upota - kunnolla naulaus toimii vain muutaman naulan verran, jonka jälkeen kompura on käsin käynnistettävä päästämällä ilmaa ohivuotoventtiilistä sen verran, että alapaine laskee tasolle, jossa kompura käynnistyy. Tuohon kun vielä ynnää kompuran kylmäkäynnistysongelman, niin aika avuton peli se on.

Sunnuntai valkeni täysin pilvettömänä ja lämpimänä. Velipoika hyppäsi moottoripyörämme selkään ja lähti ajamaan sitä talviunille Pohjanmaalle (kun se autotallimme ei talveksi valmistu). Velipojan paikan otti Anu, joka liittyi maalareiden kokoonpanoon. Neljän maalarin voimin julkisivulautojen maalausurakka saatiin sunnuntaina lähes päätökseen, maalaamatta jäi enää noin 70 lautaa (eli noin 400 m). Minä yhdistin lattiasta nousevan radonputken sille katolle asennettuun läpivientiin. Välipohjan kohdalla piti tehdä pieni sivuttaissiirtymä kahden 30:n asteen mutkan avulla, mutta yläpohjassa putki menee yhdellä 45:n asteen mutkalla suorinta reittiä harjan läheisyydessä olevalle läpiviennille. Vaikka putki nousi lähtötilanteessa noin 2 metrin korkeuteen betonista, kului loppuosuuteen melko tarkkaan yksi 6 metrin kanki 110 mm viemäriputkea. Niinpä onkin helppo arvioida, että yläkerran kylppärin viemärilinjaan ja viemärituuletuksen putkivedolle varattu materiaali (yksi 6 metrin kanki) ei tule riittämään. Täytyy muistaa järjestää lisää putkea.

Sunnuntain muuta ohjelmaa oli ulkoseinän koolausta: terassin yläpuolisen parvekkeen kohdalle asensin toisen koolausvarvin. Työhön sisältyi myös parvekkeen vedeneristyksen alkuvalmistelut: 350 mm korkean vanerisuikaleen kiinnitys seinän alaosaan parvekkeen kohdalla.

Maanantaina äiti ja Jorma vielä jatkoivat maalausta. Maalin loputtua maalamatta oli enää noin 30 panelia, eli viikonlopun jättiurakka saatiin melkein kokonaan hoidettua. Lisäksi äiti ja Jorma taaplasivat edellisen päivän tuotokset, joten heillä myös maanantai oli kohtuullisen kokoinen työpäivä. Isot kiitokset äidille ja Jormalle avusta! Ja äitille kiitos oheisjärjestelyistä: mökkimajoituksen sekä runsaan muonituksen organisoinnista. Ja kiitokset myös Anulle ja velipojalle, jotka jälleen kerran olivat suureksi avuksi projektissa.

IV-tarkastus ja yläpohjan höyrynsulutus

Maanantaista keskiviikkoon 8.-10.9 muut menot estivät töiden edistämisen tontilla. Torstaina 11.9 asensimme yläpohjaan kiinnitystuet väliseinille ja perjantaina 12.9 niittasimme paikoilleen lähes kaikki puuttuvat höyrynsulkumuovit yläpohjasta. IV-tarkastuksen vuoksi muovitus asennettiin paikoilleen vain osin, jotta kaupungin tekniselle rakennusvalvonnalle jäisi esteetön näkymä kanavistoon. Suuri työ höyrynsulutuksessa on kuitenkin muovin mittaaminen, katkaiseminen ja ensimmäisten metrien kiinnitys, joten eipä tuossa yläpohjan höyrynsulutuksessa enää kauaa mene.

Lauantaina 13.9 oli mukavan aurinkoinen ja lämmin syyspäivä, joten otimme työn alle julkisivun koolaukset. Asensimme ensimmäisen koolauskerroksen sisäänkäynnin sisäänvedon ja sen yläpuolisen parvekkeen kohdalle. Lisäksi aloitimme toisen kerroksen koolauksen: toisen kerroksen saivat sisäänkäynnin sisäänveto sekä lounaispuolen seinä.

Sunnuntaina 14.9 työmaalle talkooapuun tuli siskon mies, Tomi. Keli oli yhä poutainen, mutta ei enää niin lämmin kuin edellisenä päivänä. Tomin hommaksi annettiin tavaroiden siirtelyä. Tomi kantoi itäseinustalta kaiken tavaran pois, jotta mm. sähköuran kaivuulle ei ole esteitä. Pois lähtivät ylijäämäkattotiilet, tyhjiä lavoja, jämäpaloja erinäistä puutavaraa sekä RR23-sävyllä maalattua tavaraa. Kun autokatoksessa olevat materiaalipinot ovat huvenneet, saatiin itäseinustalla ollut tavara mahtumaan autokatokseen. Lisäksi Tomi kantoi yläpohjan koolaustavaran sisälle odottamaan asennusta. Lopun päivää Tomi maalaili julkisivupaneleita, joten Tomi kiilasi itsensä kärkipäähän listalla "tehokkaimmat talkoohenkilöt". Suurkiitokset Tomille ja tervetuloa uudestaan töihin ihan milloin vain! Sannan kanssa asensimme toisen koolauskerroksen pitkälle itäseinälle ja terassin sisäänvedon kohdalle. Hommalle saatiin kätevästi päätepiste siten, että samanaikaisesti loppui lautatavara ja konenaulat. Muutaman laudan naputtelin perinteisellä tyylillä ja täytyypä sanoa, että hirveä työ tuo koolaus olisi sillä menetelmällä tehdä kokonaan.

Maanantaina 15.9 oli IV-tarkastus. Tarkastaja ei löytänyt huomautettavaa, joten sinetöin kanaviston nitomalla kiinni auki jätetyn höyrynsulutuksen. Tiistaina 16.9 askartelin höyrynsulkumuovin IV-koneen yläpuolelle ja teippailin IV-kanaviston höyrynsulun läpivientejä jeesusteipillä. Homma loppui kertaheitolla, kun halogeenityövalo keikahti harvalaudoituksen läpi ja sen molemmat polttimot paukahtivat hajalle. Hapuilin säkkipimeydessä alakertaan ja harmittelin, että varapolttimot olivat raksapakussa, jolla en sinä iltana ollut liikenteessä.

Seinät paketissa

Reilu viikko taas vierähti. Raksalla on tehty töitä lähes joka päivä.

Edellisessä kirjoituksessa esitetty tavoite vaakavilloituksen ja höyrynsulutuksen suhteen täyttyi kohtalaisesti. Saimme perjantai-illan, lauantain ja sunnuntain aikana vaakavilloitukset 95-prosenttisesti valmiiksi. Kesken jäivät vain muutamat ”kiharaiset” kohdat, kuten ulkoseinillä olevat hanakulmat. Tuon viikonlopun aikana saimme lisäksi yläkerran ulkoseinien kipsilevyt (30 kpl) kannettua yläkertaan odottamaan asennusta. Kallen ja Ekin avulla hommaan ei mennyt puolta tuntia enempää, vaikka Kalle oli pahasti flunssainen. Hetkessä yläkerran kylppärin kohdalla oli levypinkka, jonka paino automaailmassa vielä muutama vuosi sitten olisi oikeuttanut keskiluokkaan (1098 kg). Toivottavasti välipohja kestää. Pääosan villoituksesta teki Sanna, sillä minun aika meni ulkoseinille tarvittavien kiinnityspuiden asentamisessa. Lisäksi naulasin kiinni ulkoseinustojen välipohjajäykistäjät, jotka asennettiin paikoilleen viikkoa aikaisemmin. Viikonlopun viimeisenä hommana asensimme alakerran WC:n kohdalle höyrynsulkumuovin. Kyseinen seinänpätkä on kahden jäykistävän ja kantavan seinän välissä, joten höyrynsulun asentaminen tarkoitti tuossa kohdassa vajaan 2 metrin ”suikaleen” nitomista paikoilleen ja limittämistä lattian, seinien ja välipohjan alta pilkottavien höyrynsulkukaistaleiden kanssa. Selkeästi helpoin kohta harjoitella höyrynsulutusta.

Maanantaina 1.9 pidimme vapaapäivän. Tein maalämpötoimittajien tarjousten vertailuja ja valinta näyttäisi nyt kallistuvan Nibeen (malli 1240 Fighter). Tiistaina 2.9 jatkoimme höyrynsulutusta yläkerrassa. Pyyhkäisimme yhdellä vedolla koko yläkerran - noin 30 metriä seinää, 5 sisänurkkaa ja kaksi ulkonurkkaa. Jälkikäteen täytyy ihmetellä, miten homma onnistui rypyttömästi, sillä alakerrassa tappelimme huomattavasti enemmän paljon lyhyempien vetojen kanssa. Ehkä se oli aloittelijoiden tuuria.

Keskiviikkona 3.9 hengähdimme taas. Kävin ostamassa työmaalle pari halogeenivaloa, koska yhä aikaisemmin alkava iltahämärä alkoi jo vaikuttaa tekemisiimme. Torstaina ja perjantaina 4.-5.9 saimme höyrynsulut paikoilleen alakertaan talon kadunpuoleiseen päätyyn (työhuone, tuulikaappi, välinehuone) sekä keittiöön. Samalla viimeistelimme villoitukset keittiön hanakulmien kohdalla ja asensimme melkein unohtuneen keittiön alakaappien kiinnityspuun paikoilleen samoin kuin vastaavat puut kodinhoitohuoneessa ja välinehuoneessa. Perjantaina Kalle viimeisteli ilmanvaihtokanaviston, kun tontille vihdoin oli saatu kauan matkalla ollut Armaflex-putki. IV-koneen tuloilmakanavan eristämisen lisäksi Kalle viimeisteli saunaosaston putkituksia. Nyt saa tilata rakennusvalvonnan edustajan paikalle tarkastamaan kanaviston asennuksen.

Viikonlopuksi luvattiin poutaa ja Sannan ystävätär, Anu, tarjoutui talkooapuun. Niinpä otimme työn alle julkisivulaudoituksen maalausta. Homman piti olla Anun henkilökohtainen urakka lauantaille, tarkoitus kun oli, että me Sannan kanssa viimeistelemme seinien höyrynsulutuksen. Kävimme hakemassa pari juhlakoon pönttöä Vinhaa matkalla tontille. Värikoodi 9670 (Sulka) on jo rakennuslupakuviin merkitty, emmekä usean pohdinnan ja vertailun jälkeen sitä lopulta muuttaneet. Nyt vain pidämme peukkuja, että väri näyttää yhtä hyvältä kuin seinässä, josta värin bongasimme.

Heti aamusta tontilla lappasi visiittoria siihen tahtiin, ettemme me Sannan kanssa päässeet höyrynsulkua asentelemaan. Paikalla kävivät mm. Arto (Vihdin Ekolämpö), Seppo, Jyrki ja Kalle. Sanna sai pitää Anulle seuraa lähes koko päivän, ja minä höyrynsulutin pukuhuoneen ja kodinhoitohuoneen ulkoseinät visiittien välissä. Iltapäivällä Kalle tuli käymään ja asensimme puuttuvat läpiviennit katolle (viemärin tuuletus ja radonpoisto). Illalla höyrynsulutin vielä olohuoneen korkean seinän samalla, kun Sanna ja Anu teippasivat jo höyrynsulutettuja seiniä. Maalausurakan lopputuloksesta kohtuullinen osuus (n. 25%) meni ”harakoille”, kun alkuillasta alkanut sade yllätti. Ennen sadetta pintakuiviksi ehtineet panelit olivat sunnuntaina ihan OK, mutta viimeisinä maalatuista oli maali huuhtoutunut pois. Fiksumpi työnjärjestelijä olisi kenties varautunut sateeseen B-suunnitelmalla, mutta minullapa ei ollut suojapeitteitä taikka suojaa, johon laudat olisi voinut kantaa sateen alkaessa. En voi ainakaan siihen vedota, että sade olisi kovin tavaton ilmiö tänä syksynä. Toisaalta, pitkään jatkuneen lähes yhtämittaisen sateen olisi minun järkeni mukaan jossain vaiheessa loputtava. Kun jokainen ennuste lupasi poutaista keliä, niin herkästi uskoin ennusteita. Liian herkästi. Pitkän päivän päätteeksi menimme Anun kotipaikkaan saunomaan ja yöpymään.

Sunnuntaina höyrynsulutin viimeisen seinän, olkkarin korkean ikkunaseinän. Sanna ja Anu teippailivat saumoja. Iltapäivällä kiinnitimme vinon yläpohjan kohdalle höyrynsulkumuovit, kun kerran paikalla oli kolmas käsipari auttamassa. Kaksistaan Sannan kanssa työ olisi ollut haastava, mutta Anun avustamana homma onnistui siedettävällä tuskalla. Lopputulos on hyvä. Yläpohjan muovitus jätettiin päistään kiinnittämättä, koska yläpohjaan on vielä päästävä tekemään mm. sähköputkien vetoja. Isot kiitokset Anulle viikonlopun avusta!