Seinien tasoitus aloitettu

Torstaina 11.12 selkävaivat estivät raksailun minun kohdallani. Kävin apteekissa noutamassa jo pari viikkoa sitten tohtorin määräämät tulehduskipulääkkeet ja vietin illan vaaka-asennossa. Sanna edusti meidän perhettä raksalla jo siksikin, että Sannan auton kyydissä oli ikkunapellit, jotka hän oli noutanut Tuusulan Peltikeskuksesta - ikkunapellit oli saatava työmaalle. Illan ohjelmaan sisältyi yläkerran kylppärin seinien ensimmäisen vedeneristyskerroksen levittäminen.

Julkisivutimpurit olivat saaneet pitkän seinän loppuun asti paneloitua. Seinän yläosaan, avoräystään kattotuolien päiden väliin, olivat keksineet kiinnittää "listan". Kuvissa tätä ei esitetty, mutta olivat tuumanneet, että päädyissä vastaavaa kohtaa ei saa paneloitua riittävän siistiksi ilman tuollaista listaa - päädyissä kun kattotuolien poikaset ovat katon lappeen kanssa suorassa kulmassa, mikä aiheuttaa hankalaa loveamista vaakasuuntaisessa panelissa. Yhtenäisyyden vuoksi lista laitettiin kiertämään koko talo. "Lista" on ylijäänyttä otsalautaa, jota kauan kauan sitten (toukokuussa, muistaakseni) maalasimme, joten se oli valmista asennettavaksi. Julkisivutimpureiden ratkaisu oli oikein onnistunut - lista täydentää avoräystästä oikein mukavasti.

Perjantaina 12.12 selkä ei vieläkään olisi sallinut raksailua, mutta julkisivutimpurit olivat pätkineet smyygilautaa hirveät määrät ja ne olisi maalattava seuraavaksi päiväksi, jotta niitä päästäisiin asentamaan. Sannalla oli firman pikkujoulut, joten peilistä löytyi ainoa maalarikandidaatti. Smyygilautoja oli noin 35-40 kappaletta eli ei mitään aivan mahdotonta määrää, mutta niiden maalaamisessa sai aikaa kulumaan. Aukkojen yläreunojen lautoihin oli jyrsitty tuuletusraot, joiden töpöttelyyn meni yllättävän paljon aikaa. Kun sain laudat maalattua, odottelin hetken niiden kuivumista ja vetelin päälle toisen kerroksen. Vinha on kyllä siitä vinha tuote, että se mahdollistaa nopean toisen käsittelykerran - kuivumisaika ensimmäiselle kerrokselle on vain kaksi tuntia. Kotiin ehdin juuri, kun velipoika tyttärineen saapui Pohjanmaalta.

Lauantaina 13.12 tontilla tehtiin ennätys yhtäaikaa työtä tekevien henkilöiden lukumäärässä, kun peräti seitsemän (7) työmiestä ja -naista huhkivat raksalla. Julkisivutimpurit (2 kpl) olivat saaneet seurakseen peltisepän ikkunapeltejä asentamaan. Sisällä häärivät Sannan ja minun lisäkseni velipoika ja äiti. Julkisivutimpurit työstivät kadunpuoleista päätyä, joka päivän mittaan tulikin valmiiksi ja alkoivat päivän päätteeksi siirrellä telineitä lounais-länsipuolen seinustalle. Julkisivun nurkkalaudat olivat vielä maalaamatta, joten siitä tehtiin äidille tehtävä. Ensin alakerta oli raivattava, jotta nuo mahdottoman pitkät (6,5 metriä?) laudat saatiin mahdutettua maalausasemalle. Sitten laudat oli kaivettava esiin muun puutavaran alta ja kannettava sisälle. Äiti ja Sanna ryhtyivät maalailemaan lautoja ja me aloimme velipojan kanssa asentamaan korkean tilan kattokipsilevyjä. Levyt (n. 40 kpl) piti tietysti ensin kantaa sisälle, mutta ne tuntuivat suorastaan keveiltä EK-levyihin tottuneelle. Kannoimme ne samantien ylös asti, alakertaan jätimme vain kymmenen levyä korkean tilan levytystä varten.

Velipojan kanssa levytys sujui loppujen lopuksi hienosti - paljon ripeämmin ja kivuttomammin, kun uskalsin toivoa. Sanna piipahti urakan alkuvaiheessa avustamassa levyjen kannattelussa, kun tarvittiin kolmas käsipari. Kun saimme ensimmäisen levyrivin paikoilleen, alkoi katossa olemaan jo sen verran korkeutta, että voitiin ottaa levyhissi käyttöön. Ulkoseinällä korkeutta on vajaa 5 metriä, joten levyhissi ei mahtunut katon ja reilut 3 metriä korkean tellinkimme väliin. Katon n. 16,5 asteen nousulla tilanne parani, kun ensimmäinen 1,2 metriä leveä levyrivi saatiin ladottua. Sen jälkeen homma helpottui, vaikka ihan lapsen leikkiä se ei ollut levyhissinkään kanssa. Vakavemmilta turmilta vältyttiin tässä ennakkoon vaikeaksi arvatussa hommassa, mutta velipoika teloi sormensa levyhissin kanssa. Hissin lukon vapauttaminen päästää levykelkan täysin estoitta putoamaan, joten kaikki mausteet sormiensa vauroittamiseen olivat olemassa. Velipoika jatkoi urhoollisesti päivän loppuun asti, vaikka sormesta roiskunneen veren määrä luultavasti oltaisiin mitattu litroissa. Illalla velipoika jopa hoiteli kahta hommaa samanaikaisesti: avusti minua levytyksessä sekä maalaili Sannan ja äidin vain kertaalleen maalaamia lautoja. Illan päätteeksi korkean tilan sisäkatto oli levytetty ja alakerta täynnä kahteen kertaan maalattua nurkka- ja parvekekattojen aluslautaa.

Sunnuntaina 14.12 hommat lähtivät tahmeasti liikkeelle. Edellisen päivän maalareiden tuotokset taaplattiin ja velipoika maalasi muutaman laudan lisää. Sanna kävi läpi ikkunat ja pyyhki niiden lasien väliin kertyneen kosteuden pois. Äiti siivoili julkisivutyön synnyttämää roskaa ulkona. Minä levytin yläkerran viimeiset levytykset eli päämakuuhuoneen oviaukkojen (vaatehuone, aula) ympärystät. Enää seinälevyä tarvitaan yläkerrassa muutamissa koteloissa. Sanna maalaili velipojan maalaamat laudat toiseen kertaan.

Maanantaina 15.12 yläkerran kylppärin seiniin ja lattianrajaan vedettiin toinen kerros vedeneristettä. Illalla käynnistettiin myös seuraava suururakka, seinien tasoitus. Illan aikana yläkerran suurin huone saatiin karkeatasoitettua. Lisäksi valmistuivat kaksi IV-kanaviston kotelointia: päämakkarin vaatehuoneen kahden putken kotelo sekä vierashuoneen yhden putken kotelo. Näistä edellistä ei kenties olisi tarvinnut tehdä, kun kyseiset IV-kanavat kulkevat vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa. Vaan eipä tuo kotelon rakentaminen kovin ikävää puuhaa ole, melkeinpä hauskaa.

Julkisivu-urakka ei kovin paljoa edennyt päivän aikana. Lounais-länsipuolen seinustalla päästiin muutama paneli ylöspäin. Tämä siitä huolimatta (vai siitä johtuen?), että paneloitavaa ei tuolla seinällä hirveästi ole, kun seinä on lähes pelkkää ikkunaa.

Tiistaina 16.12 sähkärit olivat tehneet yläkerran kattojen sähköputkitukset. Nyt katon levytystä voisi jatkaa, jotta levyhissin saisi palautettua vuokraamoon. Vaan nyt oli päästy tasoitusmoodiin ja hirveä hinku oli saada seinäpintaa maalausvalmiiksi. Yläkerran suuren huoneen seinät sipaistiin hiomapaperilla ja pakkeloitiin hienotasoitteella. Vierashuoneeseen tehtiin ensimmäinen tasoitus saumatasoittella. Rakensin yläkerran viimeisen IV-kanaviston kotelon "liinavaatevarastossa", jonka lisäksi tein ensimmäisen tasoituksen tuon kopperon seinille.

Julkisivua ei kovin paljoa oltu edistetty myöskään tiistaina, mutta sentään sen verran, että lounais-länsipuolen seinä oli paneloitu ylös asti.

Keskiviikkona 17.12 julkisivutimpurit soittivat, että isojen ikkunoiden ikkunapellit olivat liian lyhyitä. Peltien piti olla 1880 mm, mutta olivat vain 1800 mm. Tarkistin peltifirmaan toimittamani mitat ja totesin, että virhe on tapahtunut peltien valmistuksessa. Soitto Tuusulan Peltikeskukseen oli ikävästä aiheestaan huolimatta miellyttävä: he lupasivat valmistaa uudet pellit iltapäiväksi, jotta meidän työt eivät seisahtuisi heidän virheensä vuoksi. Sanna kävi noutamassa oikeanmittaiset pellit ja pudotimme ne työmaalle illalla. Samalla totesimme, että Kermansaven uunimestari oli sovitusti käynyt vaihtamassa takkaluukun lasin, joka rikkoutui asennuksen aikana. Kun hän samalla oli fiksannut saumauksen pikkuviat, voidaan takkatoimitus nyt kuitata hoidetuksi. Lopputulos on oikein siisti ja voimme suositella Kermansaven takkauunia harkitseville uunimestariksi Kari Saarta. Kun jopa Kermansaven kuvastossa esiintyy takkoja, joiden kaakelirivien suoruudessa on huomauttamista, niin olimme hieman huolissamme lopputuloksen siisteydestä - lopputulos kun kaakelitakassa riippuu paljolti uunin asentajan ammattitaidosta/huolellisuudesta. Siis verrattuna vaikkapa vuolukiviuuniin, joissa lopputuloksen virheettömyys määräytyy pitkälti jo tehtaalla, eikä huonokaan asentaja kovin pahaa jälkeä pysty saamaan aikaiseksi.

Kävimme rautakaupassa hakemassa lisää saumatasoitetta, saumanauhaa ja kulmanauhaa. Ja jälleen yhden kymmenenlitraisen RR23-sävyn Vinhaa. Taisi olla jo kuudes vai peräti seitsemäs purkki - havainto, joka ensin hieman kummastutti, sillä RR23 (tumman harmaa) on talomme ns. tehosteväri. Julkisivun punaruskeaa on mennyt vähemmän tai korkeintaan saman verran, vaikka kyseinen sävy on selkeästi hallitseva. Sitten oivalsin syynkin: kaikki harmaat kohdat on maalattu kahteen kertaan, kun punaruskeat julkisivupanelit on maalattu vain kertaalleen.

Illan varsinaiset työt jäivät vähäisiksi. Hioin edellisenä iltana pakkeloimani seinät ja pakkeloin uudelleen LH-tavaralla (hienotasoite). Sanna hieman siisti paikkoja ja heilutteli hänkin hioma-alustaa yhden seinän kohdalla.

Julkisivutimpurit olivat saaneet paneloitua terassin olohuonen vastaisen korkean seinän ylös asti. Telineitä oli siirrelty siten, että pohjoispäädyn lapekatoksen yläpuolisen seinän panelointi on "aloitusta vaille valmis". Tuon seinänpätkän paneloinnin jälkeen telineet voidaan palauttaa vuokraamoon - jäljelläolevat alueet saadaan paneloitua ilman telineitä (parvekkeiden seinustat sekä lapekatoksen alapuolinen seinä).

Torstaina 18.12 (tänään) raksalla ei tapahdu mitään. Siis edes julkisivutöitä. Julkisivutimpureille oli tullut jokin kiirekeikka jossain elementtitalon pystytystyömaalla. Sannalla oli sovittua iltamenoa. Minä jätän raksan väliin ihan laiskuuttani.

No, sen verran otan takaisin, että aivan tyystin eivät hommat ole tänään seis. Vastaavamme teki tänään tarkastuskäynnin ja syynäsi mm. yläkerran kylppärin ja alakerran wc:n vedeneristeet. Toivottavasti työmme jälki saa hyväksynnän.

Viikonloppuna on tarkoitus rypistää vielä oikein kunnolla ennen joulurauhan julistamista. Kenties ylioptimistinen tavoitteeni on saada yläkerran katto levytettyä ja yläkerran seinät tasoitettua. Tavoitteena on myös saada muutama seinä pohjamaalattua. Talkooväkeä ei ole tulossa, vaikka nyt sellaiselle olisi käyttöä.