Eilen se vihdoin tapahtui. Lämmitysjärjestelmä käynnistettiin ja talon varsinainen lämmitysmuoto alkoi hiljalleen lämmittämään taloa.
Hommaa siis ei saatu hoidettua tiistaina, kuten edellisessä raportissa hieman uumoilinkin. Tiistaina homma keskeytyi puutteellisiin sähkökytkennän ohjeisiin. Sähköasentajamme ei ymmärrettävästikään saanut tolkkua tilanteesta, kun koneeseen kytkettävän lisäkortin liitäntöjen numeroinnit olivat jääneet printtaamatta piirilevylle, asennusohjeen havainnekuva oli peilikuvana ja ylösalaisin ja kun pumpun asentaja oli jemmannut palapelin osia teknisen tilan nurkkaan. Jouduin antamaan hieman kitkerää palautetta Artolle, etenkin, kun selvisi, että nämä koneen sisäiset kytkennät itse asiassa olisivat kuuluneet hänelle, eikä sähköasentajallemme. Arto myös tehokkaasti viivästytti edistymistä sillä, että ei heti ollut yhteydessä Niben tekniseen tukeen, jolloin epäselvyydet olisivat ratkenneet välittömästi. Kyllästyin Arton saamattomuuteen ja soitin itse tuotteen edustajalle (Haato). Sain langan päähän oikean henkilön ja keskiviikkona teimme Juhanin kanssa yhteistyönä ESV-modulin (kakkospiirin shuntin) plus anturoiden liitännät. Arton hommien hoitamisessa Juhanilta paloi useampi tunti, samoin kuin tietysti minulta. Kaiken kukkuraksi Arto oli jättänyt vedensyötön liitännän kesken, mistä aiheutui pieni vedenpaisumus - onneksi kuitenkin vesieristetyssä tilassa. Arto oli tehnyt vedensyötön putkitukset näennäisesti kuntoon, mutta jättänyt kolmen vartin liitoksen tiukkaamatta. Käsittämätöntä huolimattomuutta.
Kun keskiviikkoiltana sähkökytkennät lopulta saatiin hoidettua, Arto ryhtyi torstaina puolenpäivän aikaan koneen käynnistyspuuhiin. Kun tulin paikalle iltapäivällä, kone jo hyrisi ja kaiken piti olla kunnossa. Totesin kuitenkin, että yksi kolmesta jakotukista on yhä kylmänä - se, joka syöttää lämpöä suurimpaan osaan alakertaa. Arton ensimmäinen diagnoosi oli se, että piiriin on jäänyt ilmakupla. Hetken asiaa pohdittuaan hän totesi, että ongelma johtuu siitä, että kuivien tilojen piireille lämpöä jakavan shuntin asennus on vielä viimeistelemättä. Jouduin jättämään Arton "ilman valvontaa", kun paikalle tuli keittiötoimittaja. Espoon Keittiömaailman Jani Terrin kanssa kävimme läpi ensimmäisen keittiöluonnoksen ja otimme tarkistusmitat. Sivusilmällä näin, että Arto kierteli jakotukkeja ämpärin ja letkun kanssa, joten ilmeisesti piireissä oli vielä ilmaa. Niin tai näin, lopulta lämpöä alkoi kulkemaan myös tuolle suurimmalle jakotukille. Arton "käytönopastus" (sopimukseemme kuuluva artikkeli) oli jotain olemattoman ja minimalistisen välimaastoa. Tuossa vaiheessa kuitenkin olin vakuuttunut siitä, että Arton osaaminen ei kerta kaikkiaan riitä ainakaan kyseisen mallin osalta opastukseen, joten oikeastaan ainoaksi ohjeeksi jäi se, että "Kaikki on kerrottu tuossa manuaalissa". Aivan yksinkertaisimmatkin kysymykset osoittautuivat liian kiharaisiksi - mm. asteminuutin merkitys oli Artolle epäselvä samoin kuin se, miten lämmönjakopiirin paluuveden lämpötila katsotaan. "Käytönopastus" päättyi, kun myötähäpeä esti minua kysymästä enää yhtäkään kysymystä, ja kun Arto kyllästyi hokemaan tuota em. lausetta. Hetken koneen valikkoa tutkittuani löysin itse vastauksen. Niben käyttäjän opus näyttää huolellisesti laaditulta, joten uskon kyllä sen avulla tulevani toimeen.
Muita tapahtumia:
Tiistaina aloitimme yläkerran kylppärin seinärunkojen tekemistä. Jykän kanssa kiinnitimme ala- ja yläjuoksut, jonka jälkeen laitoin paikoilleen enimmän osan pystytolpista. Sannalla väliseinien villoitus oli holdissa, kun työkeikka jatkui Oulusta Tampereelle.
Tiistaina tein sopimuksen julkisivutöistä. Raksaprojektin edetessä realismia on siunaantunut sen verran enemmän, että osaa jo paremmin arvioida sen, mihin oma työpanos riittää. Ilmastonmuutoksen efekti vaikutti myös päätökseemme ulkoistaa tämä homma - vettä on tullut koko syksyn siinä määrin, että emme halua jättää julkisivutöitä keväälle, kuten on ollut ajatus. Runkoleijonan pitäisi kestää ilman panelointia jopa kaksi vuotta, mutta jatkuva sateen kastelu ei kenties ole ollut mukana tuotteen rasitustesteissä. Julkisivutöiden on määrä alkaa ensi viikolla.
Keskiviikkona yläkerran kylppärin hanakulmille tehtiin tuet sekä asennettiin loput pystytolpat oviseinälle. Yksi levykin saatiin paikoilleen. Sanna asenteli villaa yläkerran muihin väliseiniin, ja minä yritin ehtiä tehdä sähkörasioiden poraukset ja kiinnitykset hänen edellään. Merkittävä osa minun tuon illan työajastani meni Juhanin kanssa tuota Niben kytkentää ihmetellessä, kuten aiemmin kerroin.
Torstaina 27.11 saimme yläkerran kylppärin sisäpuolisen levytyksen tehtyä. Siis sen ensimmäisen kerroksen. Tuon päälle tulee vielä toinen levytys eli kylppärin sisäpuolella on tuplalevytys. Sanna jatkoi villoituksiaan, ja tuo työ alkaa olemaan hyvällä mallilla.
perjantai 28. marraskuuta 2008
tiistai 25. marraskuuta 2008
Pientä edistystä
Sunnuntaina 16.11 jatkoin yläkerran seinien levyttämistä. Sitä ennen jouduin purkamaan ruuvauskoneen, kun se alkoi pätkimään. Virtapiuhan lyhentäminen auttoi, joten ilmeisesti piuha oli päässyt katkeamaan koneen juuresta. Muutaman levyn jälkeen loppuivat ruuvit, joten kovin suurta edistystä ei tuona päivänä tapahtunut. Sanna villoitti alakerrassa viimeisen välipohjapalkkien uran - sen, jossa yläkerran kylppärin viemärilinja kulkee.
Maanantaina 17.11 Kermansaven uunimestari laatoitti takan. Ensivaikutelma "valmiista" takasta on positiivinen ja hyvin pitkälle odotuksia vastaava. Tietysti saumaus tulee tekemään suuren muutoksen - nyt saumat erottuvat suurella kontrastilla mattavalkoisista kaakeleista. Lisäksi lakikaakelit (takan päällä oleva kaakelointi) jäivät vielä asentamatta, sillä tuon kaakeloinnin alle jouduttiin tekemään pieni korotus. Kermansaven käsintehdyt kaakelit ovat sikäli erikoisia, että ne kääntyvät kulmien ympäri eli takan nurkkiin ei jää saumoja - näin myös takan takareunoissa. Lopputulos on huomattavasti huolitellumpi kuin kilpailijoiden kaakelitakoissa. Takkaa on nyt pidettävä kylmänä kolme vuorokautta, jonka jälkeen sitä saa taas alkaa lämmittämään yksi pieni pesällinen per päivä noin viikon ajan. Sitten ilmeisesti saa jo alkaa käyttämään rajoituksetta.
Maanantain omat hommat etenivät pienoisesti. Sanna oli vaihteeksi Norjassa työmatkalla. Minä hain matkalla raksalle lisää kipsilevyruuveja. Kyselin samalla K-Raudan hintoja lukoille ja kahvoille, mutta ne eivät pärjää luukkoliikeiden tingityille hinnoille. Sepon kanssa kävimme läpi tarvittavat käyttöveden osat ja viimeistelimme yläkerran kylppärin suunnitelmat lattian kaatojen suhteen. Jykän kanssa viimeistelimme tuulikaapin ja eteisen välisen seinänrungon, nostelimme muutaman seinälevyn yläkertaan ja levytimme päämakuuhuoneen ja siihen liittyvän vaatehuoneen välisen seinän. Lisäksi saimme aikaiseksi ensimmäisen version portaiden viereisestä matalasta seinänpätkästä. Siitä tuli sen verran huteran oloinen, että se tuskin on riittävän jäykkä levytettynäkään. Voi olla, että kulmaraudoitus auttaa, mutta saattaa olla, että tuo lyhyt (n. 1500 mm pitkä) ja matala (1000 mm) seinänpätkä joudutaan tukemaan katosta. Illan päätteeksi levytin yläkerran erillisen varaston. Se olikin mukavaa puuhaa, kun sai onnistumisen riemua vinon katon vaatimien leikkausten kanssa.
Tiistaina 18.11 Domuksen fiksaajat tulivat paikkamaalaamaan ikkunoiden naarmut ja kolhut sisäpuolelta. Yhden ikkunan yksi puu vaihdettiin kokonaan, sen vaurio oli niin paha. Minä olin paikalla tarkkailemassa tilannetta ja avustamassa mm. tikkaiden ja valojen siirtelyssä. Samalla viimeistelin alakerran keskuspölynimurin toisen rasian asennuksen, jotta kyseinen seinä voitiin levyttää myöhemmin illalla. Tuon Sannan työhuoneen ja eteisen välisen seinän lisäksi illalla levytettiin tuulikaapin ja eteisen välinen seinä.
Keskiviikkona 19.11 tilaamamme lattiamassa (Vetonit 6000) oli saapunut K-Rautaan. Kävimme hakemassa nuo 30 säkkiä matkalla raksalle. Jälleen K-Raudan lainakärry joutui kärsimään lievästä ylipainosta, mutta matkaahan ei ole kuin pari kilsaa rautakaupasta raksalle. Perillä roudasimme säkit kahden hengen ketjuna keittiöön. Sitten heitin lainakärryn takaisin ja jatkoimme ketjuroudausta keittiöstä yläkertaan. Loppuilta kului keittiön ja ruokailutilan katon kakkoskakkosten asentelussa. Tämä homma oli hyvä tehdä nyt, kun seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu yläkerran kylppärin lattiavalu (vajaa tonni lisäpainoa välipohjan päälle) sekä sähköputkien vetoa.
Torstain 20.11 urakka oli yläkerran kylppärin lattian valu. Ensin valun alle sujautettiin suodatinkangas. Kankaan asennus olisi tietysti ollut helpompaa ennen raudoitusverkon ja lattialämmitysputkiston asennusta (ja ennen lumentuloa, jotta kangasta ei olisi tarvinnut leikellä hangessa). Vaan eipä tuollaista esitetty rakennekuvissa; tarve kävi ilmi vasta Maxitin ohjeesta, jossa uivan lattiarakenteen kerrotiin vaativan jonkinlaisen irroittajan valun ja vanerin väliin. Muovi olisi ollut helpompi sujauttaa verkon alle (ja halvempi), mutta sen kanssa olisi käynyt niin, että lattiavalu olisi jäänyt kahden kosteutta läpäisemättömän kalvon väliin. Mahdollinen ongelma siihen liittyen on jälleen näitä teoreettisten pohdintojen lokeroon kuuluvia juttuja, mutta kun tuota suodatinkangasta sattui olemaan vielä useampi kymmenen neliötä jäljellä, niin tämän pienenkään riskin eliminointi ei suuria ponnistuksia vaatinut. Kolmestaan saimme verkkoa nostettua sen verran, että kangas saatiin paikoilleen.
Itse valu lähti käyntiin roolien jakamisella. Sannan hommaksi annettiin veden annostelu, minä sain hoitaakseni massan valmistamisen ja Jykä hoiteli itse asian eli massan levittämisen ja tasoittamisen. Kun prosessi saatiin käyntiin, työ saatiin melko nopeasti hoidettua. Jonkinlaisia sementtipohjaisia massoja nähneelle tämä Vetonit 6000 oli koostumukseltaan outoa, ikään kuin liian kuivaa. Kasvatimme veden määrää ohjeen sallimaan 2,2 litraan per 25 kg, mutta yhä massa oli "haperoa". Jykä kuitenkin vakuutti, että sellaista sen kuuluu olla. Lopputuloksena oli hieman hauraan oloinen lattia, näin maallikon silmissä. Tätä kirjoittaessa lattia on jo hienotasoitettu, enkä enää epäile lopputuloksen laatua.
Perjantaina 21.11 pidimme raksavapaata. Sähkärit kävivät asentamassa suurimman osan seinärasioista. Homma saatiin alakerran osalta tehtyä kokonaan, mutta yläkerrassa oli jäänyt hieman vajaaksi. Osin siksi, että sieltä vielä puuttuu kylppäriä ympäröivät seinät, mutta myös siksi, että olivat tulleet toisiin ajatuksiin sen suhteen, mistä putket olisi hyvä vetää alakerran ryhmäkeskukselle. Jo valmiiden varausten hyödyntäminen (suoraan keskuksen yläpuolella) kuulemma vaatisi turhan rajuja läpivientejä yläkerran erillisen varaston seinärunkoon. Valmiit varaukset nousevat tuon portaikon viereisen matalan seinänosan kohdalla ylös, jolloin reititys niiden kautta vaatisi koukkaamista varaston kautta. Katsoimme lauantaina Juhanin kanssa uuden paikan sähköputkien läpiviennille. Totesimme, että radonputken vierestä sähköjen reititys onnistuu näppärästi. Edessä eivät ole yläkerran lattialämmitysputkisto eivätkä muut rakenteet. Radonputken koteloinnista joudutaan tekemään hieman suurempi kuin olisi aivan välttämätöntä, mutta se ei suuresti haittaa.
Lauantaina 22.11 menimme toteamaan sähkäreiden tekemiset. Ensin kuitenkin avustin Seppoa vesiputkien asennuksessa. Käyttövesien kytkentää piti hieman modifioida niin, että mahdollistettiin vedensyöttö maalämpöpumpulle samalla, kun estettiin veden pääsy muualle taloon. Homma ratkaistiin asentamalla talon pohjoispäädyn jakotukkien syöttöihin palloventtiilit. Teknisen tilan pienemmästä jakotukista syöttönsä saaavat pisteet (keittiö, wc:n allas, wc-pönttö) tulpattiin ja rakennusaikainen hana siirrettiin keittiöön. Lämpimän veden puolella tehtiin samat temput. Lisäksi maalämpöpumpun syöttöputkeen ja maalämpöpumpulta lämpimän veden jakotukin syöttöön tehtiin 3/4" liitäntä, jotta Arto saa ne kytkettyä seuraavana tiistaina.
Lauantaina aloitin "tuplaukset" eli väliseinien toisen puolen levytykset. Sanna meni edellä ja asensi villat seinärunkoihin. Ensimmäisen illan aikana tuplattua tuli pesuhuoneen ja ruokailutilan välinen seinä sekä Sannan työhuoneen seinät.
Sunnuntaina 23.11 tuplaaminen jatkui, tosin melko pienellä edistymisellä. Sanna sai villoitettua vessaa ja tuulikaappia. Minä kiinnittelin sähkörasioiden pohjia paikoilleen ja tein niille reikiä. Harjasin irtomuruset yläkerran kylppäriin lattiasta ja vetäisin telalla primeroinnin. Sitten asensin keittiön seinään yläkaappien kiinnityspuut ja kiinnittelin tuon seinän sähkörasian pohjat. Takkaa on kaakeloinnin jälkeen saanut taas lämmitellä ja nyt käytimme takkaa ensimmäistä kertaa ruuan valmistukseen: grillasimme tulipesän hiilloksella herkulliset makkarat. Ilta jäi lyhyeksi, sillä Sannan oli lähdettävä ajamaan Oulua kohti, jossa hänellä olisi palaveri seuraavana aamuna. Lumimyräkän vuoksi ajamiseen piti varata hieman enemmän aikaa.
Maanantaina 24.11 hain Espoon Lukkohuollosta ulko-ovien kahvat ja lukot. Raksalle mennessä kiepautin vielä K-Raudan kautta hakemassa yhden säkin Vetonit 3100:sta yläkerran kylppärin lattiaa varten. Lisäksi ostin kolmen harjan rappurallin. Sinkityn ja komean. Ja tietysti vielä yhden laatikon kipsilevyruuveja sekä halogeenipolttimoita - näitä saa näköjään ostaa jokaisella rautakauppakäynnillä. Raksalla en vaivautunut lumitöihin, vaikka ajoluiskan edessä oli pitkähkön miehen polvenkorkuinen kinos ja ajoluiskalla parikymmentä senttiä lunta. Puskin raksapakulla kinosten läpi ja putsasin ainoastaan etukuistin alueen lumesta. Oven eteen tälläsin rappurallin, jolla lumet saa pysäytettyä ulkopuolelle. Sitten mittasin saaviin 6,5 litraa vettä ja kannoin yläkertaan lämpenemään. Viereen roudasin vispilän ja Vetonit 3100 -säkin. Sitten imuroin vielä lattian, johon primerointi vielä nosti pientä murusta. Ennen Jykän tuloa asensin pääoven kahvan, jolla vihdoin pääsimme eroon ikkunakahvojen käytöstä. Kiinteän kahvan avulla ovesta kulkeminen helpottui merkittävästi. Illan varsinaiset hommat: Jykä veteli hienotasoitteen yläkerran kylppäriin, jonka jälkeen tuplasimme tuulikaapin väliseinät.
Tänään tiistaina 25.11 on jonkinlaiset mahdollisuudet vihdoin saada maalämpöpumppu käyntiin. Arto tulee paikalle tekemään kytkennät pumpulta vesijohtoihin. Lisäksi hänellä on agendallaan maapiirin uudelleenilmaus (siihen oli kuulemma jäänyt vielä ilmaa) ja lattiapiirien ilmaus. Sähkömiesten pitäisi käydä tekemässä puuttuva kytkentä pumpun päällä olevaan shunttiventtiiliin. Saas nähdä. Alunperin viikolle 43-44 haaveiltu lämpöjärjestelmän käynnistäminen on nyt noin kuukauden myöhässä, joten kovasti en ihmettelisi, jos vielä jokin aiheuttaisi viivästystä. Sen verran täytyy kuitenkin pehmentää, että Niben toimitusvaikeuksien vuoksi aikataulua tarkennettiin viikolle 46, joten tarkennetun aikataulun mukaan emme ole kuin 2 viikkoa jäljessä. Onneksi Honkkarista haettu 9-kilowattinen 99 euron laite on lunastanut paikkansa, eikä kylmästä ole tarvinnut kärsiä.
Maanantaina 17.11 Kermansaven uunimestari laatoitti takan. Ensivaikutelma "valmiista" takasta on positiivinen ja hyvin pitkälle odotuksia vastaava. Tietysti saumaus tulee tekemään suuren muutoksen - nyt saumat erottuvat suurella kontrastilla mattavalkoisista kaakeleista. Lisäksi lakikaakelit (takan päällä oleva kaakelointi) jäivät vielä asentamatta, sillä tuon kaakeloinnin alle jouduttiin tekemään pieni korotus. Kermansaven käsintehdyt kaakelit ovat sikäli erikoisia, että ne kääntyvät kulmien ympäri eli takan nurkkiin ei jää saumoja - näin myös takan takareunoissa. Lopputulos on huomattavasti huolitellumpi kuin kilpailijoiden kaakelitakoissa. Takkaa on nyt pidettävä kylmänä kolme vuorokautta, jonka jälkeen sitä saa taas alkaa lämmittämään yksi pieni pesällinen per päivä noin viikon ajan. Sitten ilmeisesti saa jo alkaa käyttämään rajoituksetta.
Maanantain omat hommat etenivät pienoisesti. Sanna oli vaihteeksi Norjassa työmatkalla. Minä hain matkalla raksalle lisää kipsilevyruuveja. Kyselin samalla K-Raudan hintoja lukoille ja kahvoille, mutta ne eivät pärjää luukkoliikeiden tingityille hinnoille. Sepon kanssa kävimme läpi tarvittavat käyttöveden osat ja viimeistelimme yläkerran kylppärin suunnitelmat lattian kaatojen suhteen. Jykän kanssa viimeistelimme tuulikaapin ja eteisen välisen seinänrungon, nostelimme muutaman seinälevyn yläkertaan ja levytimme päämakuuhuoneen ja siihen liittyvän vaatehuoneen välisen seinän. Lisäksi saimme aikaiseksi ensimmäisen version portaiden viereisestä matalasta seinänpätkästä. Siitä tuli sen verran huteran oloinen, että se tuskin on riittävän jäykkä levytettynäkään. Voi olla, että kulmaraudoitus auttaa, mutta saattaa olla, että tuo lyhyt (n. 1500 mm pitkä) ja matala (1000 mm) seinänpätkä joudutaan tukemaan katosta. Illan päätteeksi levytin yläkerran erillisen varaston. Se olikin mukavaa puuhaa, kun sai onnistumisen riemua vinon katon vaatimien leikkausten kanssa.
Tiistaina 18.11 Domuksen fiksaajat tulivat paikkamaalaamaan ikkunoiden naarmut ja kolhut sisäpuolelta. Yhden ikkunan yksi puu vaihdettiin kokonaan, sen vaurio oli niin paha. Minä olin paikalla tarkkailemassa tilannetta ja avustamassa mm. tikkaiden ja valojen siirtelyssä. Samalla viimeistelin alakerran keskuspölynimurin toisen rasian asennuksen, jotta kyseinen seinä voitiin levyttää myöhemmin illalla. Tuon Sannan työhuoneen ja eteisen välisen seinän lisäksi illalla levytettiin tuulikaapin ja eteisen välinen seinä.
Keskiviikkona 19.11 tilaamamme lattiamassa (Vetonit 6000) oli saapunut K-Rautaan. Kävimme hakemassa nuo 30 säkkiä matkalla raksalle. Jälleen K-Raudan lainakärry joutui kärsimään lievästä ylipainosta, mutta matkaahan ei ole kuin pari kilsaa rautakaupasta raksalle. Perillä roudasimme säkit kahden hengen ketjuna keittiöön. Sitten heitin lainakärryn takaisin ja jatkoimme ketjuroudausta keittiöstä yläkertaan. Loppuilta kului keittiön ja ruokailutilan katon kakkoskakkosten asentelussa. Tämä homma oli hyvä tehdä nyt, kun seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu yläkerran kylppärin lattiavalu (vajaa tonni lisäpainoa välipohjan päälle) sekä sähköputkien vetoa.
Torstain 20.11 urakka oli yläkerran kylppärin lattian valu. Ensin valun alle sujautettiin suodatinkangas. Kankaan asennus olisi tietysti ollut helpompaa ennen raudoitusverkon ja lattialämmitysputkiston asennusta (ja ennen lumentuloa, jotta kangasta ei olisi tarvinnut leikellä hangessa). Vaan eipä tuollaista esitetty rakennekuvissa; tarve kävi ilmi vasta Maxitin ohjeesta, jossa uivan lattiarakenteen kerrotiin vaativan jonkinlaisen irroittajan valun ja vanerin väliin. Muovi olisi ollut helpompi sujauttaa verkon alle (ja halvempi), mutta sen kanssa olisi käynyt niin, että lattiavalu olisi jäänyt kahden kosteutta läpäisemättömän kalvon väliin. Mahdollinen ongelma siihen liittyen on jälleen näitä teoreettisten pohdintojen lokeroon kuuluvia juttuja, mutta kun tuota suodatinkangasta sattui olemaan vielä useampi kymmenen neliötä jäljellä, niin tämän pienenkään riskin eliminointi ei suuria ponnistuksia vaatinut. Kolmestaan saimme verkkoa nostettua sen verran, että kangas saatiin paikoilleen.
Itse valu lähti käyntiin roolien jakamisella. Sannan hommaksi annettiin veden annostelu, minä sain hoitaakseni massan valmistamisen ja Jykä hoiteli itse asian eli massan levittämisen ja tasoittamisen. Kun prosessi saatiin käyntiin, työ saatiin melko nopeasti hoidettua. Jonkinlaisia sementtipohjaisia massoja nähneelle tämä Vetonit 6000 oli koostumukseltaan outoa, ikään kuin liian kuivaa. Kasvatimme veden määrää ohjeen sallimaan 2,2 litraan per 25 kg, mutta yhä massa oli "haperoa". Jykä kuitenkin vakuutti, että sellaista sen kuuluu olla. Lopputuloksena oli hieman hauraan oloinen lattia, näin maallikon silmissä. Tätä kirjoittaessa lattia on jo hienotasoitettu, enkä enää epäile lopputuloksen laatua.
Perjantaina 21.11 pidimme raksavapaata. Sähkärit kävivät asentamassa suurimman osan seinärasioista. Homma saatiin alakerran osalta tehtyä kokonaan, mutta yläkerrassa oli jäänyt hieman vajaaksi. Osin siksi, että sieltä vielä puuttuu kylppäriä ympäröivät seinät, mutta myös siksi, että olivat tulleet toisiin ajatuksiin sen suhteen, mistä putket olisi hyvä vetää alakerran ryhmäkeskukselle. Jo valmiiden varausten hyödyntäminen (suoraan keskuksen yläpuolella) kuulemma vaatisi turhan rajuja läpivientejä yläkerran erillisen varaston seinärunkoon. Valmiit varaukset nousevat tuon portaikon viereisen matalan seinänosan kohdalla ylös, jolloin reititys niiden kautta vaatisi koukkaamista varaston kautta. Katsoimme lauantaina Juhanin kanssa uuden paikan sähköputkien läpiviennille. Totesimme, että radonputken vierestä sähköjen reititys onnistuu näppärästi. Edessä eivät ole yläkerran lattialämmitysputkisto eivätkä muut rakenteet. Radonputken koteloinnista joudutaan tekemään hieman suurempi kuin olisi aivan välttämätöntä, mutta se ei suuresti haittaa.
Lauantaina 22.11 menimme toteamaan sähkäreiden tekemiset. Ensin kuitenkin avustin Seppoa vesiputkien asennuksessa. Käyttövesien kytkentää piti hieman modifioida niin, että mahdollistettiin vedensyöttö maalämpöpumpulle samalla, kun estettiin veden pääsy muualle taloon. Homma ratkaistiin asentamalla talon pohjoispäädyn jakotukkien syöttöihin palloventtiilit. Teknisen tilan pienemmästä jakotukista syöttönsä saaavat pisteet (keittiö, wc:n allas, wc-pönttö) tulpattiin ja rakennusaikainen hana siirrettiin keittiöön. Lämpimän veden puolella tehtiin samat temput. Lisäksi maalämpöpumpun syöttöputkeen ja maalämpöpumpulta lämpimän veden jakotukin syöttöön tehtiin 3/4" liitäntä, jotta Arto saa ne kytkettyä seuraavana tiistaina.
Lauantaina aloitin "tuplaukset" eli väliseinien toisen puolen levytykset. Sanna meni edellä ja asensi villat seinärunkoihin. Ensimmäisen illan aikana tuplattua tuli pesuhuoneen ja ruokailutilan välinen seinä sekä Sannan työhuoneen seinät.
Sunnuntaina 23.11 tuplaaminen jatkui, tosin melko pienellä edistymisellä. Sanna sai villoitettua vessaa ja tuulikaappia. Minä kiinnittelin sähkörasioiden pohjia paikoilleen ja tein niille reikiä. Harjasin irtomuruset yläkerran kylppäriin lattiasta ja vetäisin telalla primeroinnin. Sitten asensin keittiön seinään yläkaappien kiinnityspuut ja kiinnittelin tuon seinän sähkörasian pohjat. Takkaa on kaakeloinnin jälkeen saanut taas lämmitellä ja nyt käytimme takkaa ensimmäistä kertaa ruuan valmistukseen: grillasimme tulipesän hiilloksella herkulliset makkarat. Ilta jäi lyhyeksi, sillä Sannan oli lähdettävä ajamaan Oulua kohti, jossa hänellä olisi palaveri seuraavana aamuna. Lumimyräkän vuoksi ajamiseen piti varata hieman enemmän aikaa.
Maanantaina 24.11 hain Espoon Lukkohuollosta ulko-ovien kahvat ja lukot. Raksalle mennessä kiepautin vielä K-Raudan kautta hakemassa yhden säkin Vetonit 3100:sta yläkerran kylppärin lattiaa varten. Lisäksi ostin kolmen harjan rappurallin. Sinkityn ja komean. Ja tietysti vielä yhden laatikon kipsilevyruuveja sekä halogeenipolttimoita - näitä saa näköjään ostaa jokaisella rautakauppakäynnillä. Raksalla en vaivautunut lumitöihin, vaikka ajoluiskan edessä oli pitkähkön miehen polvenkorkuinen kinos ja ajoluiskalla parikymmentä senttiä lunta. Puskin raksapakulla kinosten läpi ja putsasin ainoastaan etukuistin alueen lumesta. Oven eteen tälläsin rappurallin, jolla lumet saa pysäytettyä ulkopuolelle. Sitten mittasin saaviin 6,5 litraa vettä ja kannoin yläkertaan lämpenemään. Viereen roudasin vispilän ja Vetonit 3100 -säkin. Sitten imuroin vielä lattian, johon primerointi vielä nosti pientä murusta. Ennen Jykän tuloa asensin pääoven kahvan, jolla vihdoin pääsimme eroon ikkunakahvojen käytöstä. Kiinteän kahvan avulla ovesta kulkeminen helpottui merkittävästi. Illan varsinaiset hommat: Jykä veteli hienotasoitteen yläkerran kylppäriin, jonka jälkeen tuplasimme tuulikaapin väliseinät.
Tänään tiistaina 25.11 on jonkinlaiset mahdollisuudet vihdoin saada maalämpöpumppu käyntiin. Arto tulee paikalle tekemään kytkennät pumpulta vesijohtoihin. Lisäksi hänellä on agendallaan maapiirin uudelleenilmaus (siihen oli kuulemma jäänyt vielä ilmaa) ja lattiapiirien ilmaus. Sähkömiesten pitäisi käydä tekemässä puuttuva kytkentä pumpun päällä olevaan shunttiventtiiliin. Saas nähdä. Alunperin viikolle 43-44 haaveiltu lämpöjärjestelmän käynnistäminen on nyt noin kuukauden myöhässä, joten kovasti en ihmettelisi, jos vielä jokin aiheuttaisi viivästystä. Sen verran täytyy kuitenkin pehmentää, että Niben toimitusvaikeuksien vuoksi aikataulua tarkennettiin viikolle 46, joten tarkennetun aikataulun mukaan emme ole kuin 2 viikkoa jäljessä. Onneksi Honkkarista haettu 9-kilowattinen 99 euron laite on lunastanut paikkansa, eikä kylmästä ole tarvinnut kärsiä.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Yläkerran seiniä
Viime sunnuntaina 9.11 siivosin kipsilevyjen leikkausasemana toimineen yläkerran kylppärin alueen. Sitten leikkasin betoniverkosta kylppärin kokoisen (216 x 323) palan, roudasin sen yläkertaan ja sommittelin paikalleen. Jätin edes yrittämättä seinälevyjen nostelun yksinään.
Maanantaina päivätöissä venyi niin pitkään, että jätin raksan väliin kokonaan. Nereuksen mies, Arto Nurmi, kytki maanantaina maalämpöpumpun keruupiirin koneeseen ja suoritti piirin ilmauksen. Putkikytkentöjen osalta pumppu on nyt valmis.
Tiistaina 11.11 Arto asensi yläkerran kylppärin lämmityspiirin. Illalla yläkerran väliseinien paikat merkattiin räpsyllä lattiaan ja liimattiin alajuoksut Sikaflexillä kiinni. Yläkerran portaiden vieressä olevaa vaatehuonetta päätettiin hieman suurentaa tuomalla seinälinjaa hieman aulaan päin. Kyseinen kohta on talossa ainoa, jossa huonekorkeus on normaalia matalampi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan oviseinälle ei mahdu normaali 2100 mm karmi, mutta tuomalla seinälinjaa n. 200 mm harjaa kohti pitäisi normioven mahtua. Asialla on merkitystä sikäli, että kaavaillun väliseinätoimittajan valikoimiin ei sisälly alkuperäisten suunnitelmien mukainen 20x8 ovi. Yläkerran aulasta katosi tällä operaatiolla pieni suikale, mutta parvekkeen oven edustalle jää siitä huolimatta aivan riittävästi tilaa (n. 1300 mm). Ja itse asiassa tuosta vaatehuoneesta tuli muutoksen myötä siinä määrin tilava, että se voi palvella myös muuten kuin varastona. Päätin muuttaa sähkösuunnitelmia siten, että tilaan lisätään pari sähkörasiaa. Sannan kanssa tuumasimme, että tila voi palvella mankelointihuoneena. Ratkaisu tuntuisi järkevältä, kun huomioi, että kyseinen vaatehuone on kaavailtu nimenomaan liinavaatevarastoksi (ja vaatteiden kausivarastoksi). Tämä samalla ratkaisisi tilankäytön haasteen kodinhoitohuoneessa, johon mankelin sovittamista on pähkitty.
Keskiviikkona 12.11 Härmä Airin kolmas jälkitoimitus saapui. Vajaamittainen yläpohjan läpiviennin palovillaeriste fiksattiin asentamalla yhden 400 mm eristeen päälle toinen samanlainen. Vakioisella 400 mm korkuisella eristeellä palovilla ei ulottunut puhallusvillan yläpinnan yläpuolelle, mutta toinen samanlainen riitti ulottamaan paloeristeen vinon yläpohjan kotelon yläreunaan asti. Jatkopalassa oli jopa lyhennysvaraa - leikkasin 40 mm pois, jotta sain eristeen tasoihin yläpohjan koteloinnin kantena toimivan Tuulileijonan kanssa. Oli melko ikävää puuhaa kahmia puhallusvillaa hormin ympäriltä ja kiepauttaa tuo eriste paikoilleen. Eristeen kuorena olevan alumiinilevyn leikattu yläreuna viilsi haavoja käsiin, kun ohuen alumiiniteipin kanssa askarrellessa ei voinut käyttää hanskoja. Ahtaassa tilassa homman joutui tekemään mahallaan maaten käytännössä nenä kiinni hormissa. Mitään apuvälineitä (lumilapio tai vastaava) ei mahtunut käyttämään, joten puhallusvillaa joutui "lapioimaan" käsin. Kiitin kuitenkin itseäni päätöksestä tehdä kunnolliset kulkusillat yläpohjaan. Vajaan tunnin äherryksen jälkeen olin yltä päältä villapölyssä, mutta tyytyväinen lopputulokseen. Nyt takkaa voi jo poltella huolettomammin. Härmän Air vahvisti vastaavan mestarimme arvion siitä, että hormin paloeristäminen yläpohjassa koko puhallusvillan paksuudelta on kriittistä - heidän tuotantopäällikkönsä kertoi, että jostain kumman syystä hormi kuumenee eniten juuri tuossa kohdassa, joten hormia ei saa päästää kosketuksiin yläpohjan puhallusvillan kanssa.
Keskiviikko- ja torstai-iltoina yläkerran väliseinien runkojen asennus saatiin pääosiltaan hoidettua. Rungot saatiin pystyyn niiltä osin kuin ne tässä vaiheessa voitiin pystyttää. Yläkerran kylppärin lattia on valettava, jotta loput rungot saadaan pystyyn - kolme seinää kun lähtee tuon valun päältä. Keskiviikkoiltana raksalla oli apuna myös äiti, joka pyyhki ikkunakarmit sisäpuolelta. Ensi viikon tiistaina Domuksen väki tulee fiksaamaan ikkunoiden naarmut ja kolhut, joten tämä homma oli hyvä saada tehtyä. Äiti merkkasi löytämänsä vauriot teipinpalasilla vauriokohdan viereen ikkunalasiin. Myös torstai-iltana äiti oli mukana raksalla, hän fiksasi tuulen riepottelemia pressuja ulkona ja järjesteli paikkoja sisällä.
Perjantaina 14.11 pidin jälleen raksavapaata, palkkatöiden kiireistä johtuen. Skotlannin reissultaan palannut Sanna kävi tontilla hoitamassa jokapäiväisen pesällisen polton takassa.
Lauantaina 15.11 oli sen verran sateetonta, että päätimme asentaa loput ulko-ovet paikoilleen. Pääovi oli helposti asennettu, mutta terassin pariovien asennus olikin hankalampi juttu. Tai siis, itse asennus meni kyllä ihan helposti, mutta painavien lasiovien käsittely tuotti hieman haasteita. Onneksi naapurimme Jyrki tuli käymään. Hän piteli karmia sellaisessa asennossa, että saimme Jykän kanssa purettua paketin ovi kerrallaan. Ovien asennuksen jälkeen pystytimme vielä viimeisen yläkerran väliseinärungon päämakuuhuoneen ja siihen liittyvän vaatehuoneen välissä. Nyt loppujen väliseinärunkojen pystytys jää odottamaan kylppärin lattiavalua. Sanna tilkitsi asennetut ulko-ovet mineraalivillalla. Lisäksi Sanna viimeisteli välipohjan eristystä ja ilmansulkua keittiön liesituulettimen kanaviston ympäriltä. Minä aloitin yläkerran levytyksen ja sain ensimmäisen illan aikana levytettyä yhden huoneen.
Tänään tarkoitus on jatkaa yläkerran väliseinien levytyksiä. Kovin paljoa tuota hommaa ei tälle kerralle ole, koska levytys voidaan tehdä vain toiselta puoleltaan ja koska kylppärin kolmen seinän rungot vielä puuttuvat.
Ensi viikolla saanemme varsinaisen lämmityksen käyntiin, kun vedensyöttö maalämpöpumpulle saadaan kytkettyä. Tavoitteena on myös joku ilta saada yläkerran lattiavalu hoidettua. Lattia tehdään näillä näkymin Vetonit 6000 Lattiamassalla, jonka työstämisaika on vain 30 minuuttia. Se asettaa melko kovat vaatimukset massan tekemiselle, kun vispattavaa on laskujeni mukaan noin 30 säkkiä. Ajatus on saada tavaran tuottaminen hoidettua kahdella vispilällä.
Muita tapahtumia tulevalla viikolla ovat ainakin seuraavat:
- maanantai: takan kaakelointi
- tiistai: ikkunoiden sisäkarmien fiksaukset (Domus)
Lisäksi tehtävälistalla on mm. ulko-ovien kahvojen ja lukkojen asennukset. Ja toivottavasti sähkärit pääsevät asentelemaan rasioita, jotta alakerran vessan kanssa päästään etenemään. Ja pikku hiljaa voisi aloitella seinien tasoitukset - sitä hommaa tuleekin riittämään moneksi illaksi.
Maanantaina päivätöissä venyi niin pitkään, että jätin raksan väliin kokonaan. Nereuksen mies, Arto Nurmi, kytki maanantaina maalämpöpumpun keruupiirin koneeseen ja suoritti piirin ilmauksen. Putkikytkentöjen osalta pumppu on nyt valmis.
Tiistaina 11.11 Arto asensi yläkerran kylppärin lämmityspiirin. Illalla yläkerran väliseinien paikat merkattiin räpsyllä lattiaan ja liimattiin alajuoksut Sikaflexillä kiinni. Yläkerran portaiden vieressä olevaa vaatehuonetta päätettiin hieman suurentaa tuomalla seinälinjaa hieman aulaan päin. Kyseinen kohta on talossa ainoa, jossa huonekorkeus on normaalia matalampi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan oviseinälle ei mahdu normaali 2100 mm karmi, mutta tuomalla seinälinjaa n. 200 mm harjaa kohti pitäisi normioven mahtua. Asialla on merkitystä sikäli, että kaavaillun väliseinätoimittajan valikoimiin ei sisälly alkuperäisten suunnitelmien mukainen 20x8 ovi. Yläkerran aulasta katosi tällä operaatiolla pieni suikale, mutta parvekkeen oven edustalle jää siitä huolimatta aivan riittävästi tilaa (n. 1300 mm). Ja itse asiassa tuosta vaatehuoneesta tuli muutoksen myötä siinä määrin tilava, että se voi palvella myös muuten kuin varastona. Päätin muuttaa sähkösuunnitelmia siten, että tilaan lisätään pari sähkörasiaa. Sannan kanssa tuumasimme, että tila voi palvella mankelointihuoneena. Ratkaisu tuntuisi järkevältä, kun huomioi, että kyseinen vaatehuone on kaavailtu nimenomaan liinavaatevarastoksi (ja vaatteiden kausivarastoksi). Tämä samalla ratkaisisi tilankäytön haasteen kodinhoitohuoneessa, johon mankelin sovittamista on pähkitty.
Keskiviikkona 12.11 Härmä Airin kolmas jälkitoimitus saapui. Vajaamittainen yläpohjan läpiviennin palovillaeriste fiksattiin asentamalla yhden 400 mm eristeen päälle toinen samanlainen. Vakioisella 400 mm korkuisella eristeellä palovilla ei ulottunut puhallusvillan yläpinnan yläpuolelle, mutta toinen samanlainen riitti ulottamaan paloeristeen vinon yläpohjan kotelon yläreunaan asti. Jatkopalassa oli jopa lyhennysvaraa - leikkasin 40 mm pois, jotta sain eristeen tasoihin yläpohjan koteloinnin kantena toimivan Tuulileijonan kanssa. Oli melko ikävää puuhaa kahmia puhallusvillaa hormin ympäriltä ja kiepauttaa tuo eriste paikoilleen. Eristeen kuorena olevan alumiinilevyn leikattu yläreuna viilsi haavoja käsiin, kun ohuen alumiiniteipin kanssa askarrellessa ei voinut käyttää hanskoja. Ahtaassa tilassa homman joutui tekemään mahallaan maaten käytännössä nenä kiinni hormissa. Mitään apuvälineitä (lumilapio tai vastaava) ei mahtunut käyttämään, joten puhallusvillaa joutui "lapioimaan" käsin. Kiitin kuitenkin itseäni päätöksestä tehdä kunnolliset kulkusillat yläpohjaan. Vajaan tunnin äherryksen jälkeen olin yltä päältä villapölyssä, mutta tyytyväinen lopputulokseen. Nyt takkaa voi jo poltella huolettomammin. Härmän Air vahvisti vastaavan mestarimme arvion siitä, että hormin paloeristäminen yläpohjassa koko puhallusvillan paksuudelta on kriittistä - heidän tuotantopäällikkönsä kertoi, että jostain kumman syystä hormi kuumenee eniten juuri tuossa kohdassa, joten hormia ei saa päästää kosketuksiin yläpohjan puhallusvillan kanssa.
Keskiviikko- ja torstai-iltoina yläkerran väliseinien runkojen asennus saatiin pääosiltaan hoidettua. Rungot saatiin pystyyn niiltä osin kuin ne tässä vaiheessa voitiin pystyttää. Yläkerran kylppärin lattia on valettava, jotta loput rungot saadaan pystyyn - kolme seinää kun lähtee tuon valun päältä. Keskiviikkoiltana raksalla oli apuna myös äiti, joka pyyhki ikkunakarmit sisäpuolelta. Ensi viikon tiistaina Domuksen väki tulee fiksaamaan ikkunoiden naarmut ja kolhut, joten tämä homma oli hyvä saada tehtyä. Äiti merkkasi löytämänsä vauriot teipinpalasilla vauriokohdan viereen ikkunalasiin. Myös torstai-iltana äiti oli mukana raksalla, hän fiksasi tuulen riepottelemia pressuja ulkona ja järjesteli paikkoja sisällä.
Perjantaina 14.11 pidin jälleen raksavapaata, palkkatöiden kiireistä johtuen. Skotlannin reissultaan palannut Sanna kävi tontilla hoitamassa jokapäiväisen pesällisen polton takassa.
Lauantaina 15.11 oli sen verran sateetonta, että päätimme asentaa loput ulko-ovet paikoilleen. Pääovi oli helposti asennettu, mutta terassin pariovien asennus olikin hankalampi juttu. Tai siis, itse asennus meni kyllä ihan helposti, mutta painavien lasiovien käsittely tuotti hieman haasteita. Onneksi naapurimme Jyrki tuli käymään. Hän piteli karmia sellaisessa asennossa, että saimme Jykän kanssa purettua paketin ovi kerrallaan. Ovien asennuksen jälkeen pystytimme vielä viimeisen yläkerran väliseinärungon päämakuuhuoneen ja siihen liittyvän vaatehuoneen välissä. Nyt loppujen väliseinärunkojen pystytys jää odottamaan kylppärin lattiavalua. Sanna tilkitsi asennetut ulko-ovet mineraalivillalla. Lisäksi Sanna viimeisteli välipohjan eristystä ja ilmansulkua keittiön liesituulettimen kanaviston ympäriltä. Minä aloitin yläkerran levytyksen ja sain ensimmäisen illan aikana levytettyä yhden huoneen.
Tänään tarkoitus on jatkaa yläkerran väliseinien levytyksiä. Kovin paljoa tuota hommaa ei tälle kerralle ole, koska levytys voidaan tehdä vain toiselta puoleltaan ja koska kylppärin kolmen seinän rungot vielä puuttuvat.
Ensi viikolla saanemme varsinaisen lämmityksen käyntiin, kun vedensyöttö maalämpöpumpulle saadaan kytkettyä. Tavoitteena on myös joku ilta saada yläkerran lattiavalu hoidettua. Lattia tehdään näillä näkymin Vetonit 6000 Lattiamassalla, jonka työstämisaika on vain 30 minuuttia. Se asettaa melko kovat vaatimukset massan tekemiselle, kun vispattavaa on laskujeni mukaan noin 30 säkkiä. Ajatus on saada tavaran tuottaminen hoidettua kahdella vispilällä.
Muita tapahtumia tulevalla viikolla ovat ainakin seuraavat:
- maanantai: takan kaakelointi
- tiistai: ikkunoiden sisäkarmien fiksaukset (Domus)
Lisäksi tehtävälistalla on mm. ulko-ovien kahvojen ja lukkojen asennukset. Ja toivottavasti sähkärit pääsevät asentelemaan rasioita, jotta alakerran vessan kanssa päästään etenemään. Ja pikku hiljaa voisi aloitella seinien tasoitukset - sitä hommaa tuleekin riittämään moneksi illaksi.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Nyt jo tarkenee
Vielä ei lämmitysjärjestelmä ole käynnissä, mutta tuvassa on jo suorastaan kuuma. Yläpohjan eristämisellä oli ilmeisen suuri vaikutus talon lämmönpitävyyteen, sillä nyt rakennuslämmittimen teho riittää nostamaan talon sisälämpötilan jopa kuumaksi. Tämä siitä huolimatta, että yhä kaksi oviaukkoa on vain rakennusmuovilla suljettuna. Vaikka sähkömittari tikittää lämmittimen päälläollessa hurjaa tahtia, pidämme lämmittimen täysillä, jotta saamme rakenteiden kosteutta poistettua. Lämpöä on luvassa lisää, sillä takkaa saa nyt jo lämmittää - perjantaina käytin takkaa ensimmäisen kerran kierto päällä. Pienen pesällisen polttaminen ei vielä sanottavasti lämmittänyt takan kylkiä, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa ala luovuttamaan varaamaansa lämpöä huonetilaan.
Keskiviikkona 5.11 Sanna sai teknisen tilan seinät pintamaalattua kahteen kertaan. Aikataulutus osui nappiin, sillä torstaina 6.11 edellisenä päivänä tontille pudotettu maalämpöpumppu kannettiin sisään.
Olin raksalla tuntia ennen kuin Tero saapui. Siinä ajassa ehdin nipin napin tyhjentää pääkeskuksen ja talon välisen alueen sekä kantaa osin pääsisäänkäynnin tukkeena olleet väliseinätolpat sisään. Tero toi pikkukaivurinsa traktorilla paikalle, ja traktoriin oli kytketty nostopiikit. Traktorin avulla yli 300-kiloinen masiina saatiin etukuistille, josta se kolmeen pekkaan saatiin kohtuullisella väännöllä lopulliselle paikalleen (Jykän ja itseni lisäksi avuksi oli hälytetty naapurin Jyrki). Työpaikaltani lainaamani nostokärry oli aivan liian heppoinen tuohon hommaan, mutta jonkinlainen apu siitä kuitenkin oli - kone saatiin sen avulla kynnyksen yli tuulikaapin puolelle. Siitä viimeiset metrit kone siirtyi pyörittämällä koneen omien jalkojen varassa, yhden nurkan ympäri kerrallaan. Minkäänlaisia materiaalivaurioita ei syntynyt teknisen tilan pintoihin taikka koneeseen. Ainoa vaurio syntyi minun oikean käden keskisormeeni, jonka avulla kokeilin, miltä tuo reilu 300 kg tuntuu, kun sen avulla puristetaan sormi betonia vasten. Juu, kyllä tuntui. Eiköhän tuon sormen kynnen leikkaamiset saa unohtaa seuraavaksi vuodeksi.
Kun maalämpöpumppua hivutettiin paikoilleen, Tero kaivoi uran pääkeskukselta talon pitkän päädylle kohtaan, josta sähkökaapeleille varattu putki alittaa anturan. Putken pää löytyi helpohkosti ja Juhani sai yllättävän helposti sujautettua 66-milliseen putkeen viisi kaapelia: peukalonvahvuisen maakaapelin yksinään ja neljä muuta nippuun teipattuna (maadoituksen paljas kupari, ohjauskaapeli ryhmäkeskukselta pääkeskukselle, kaapeli-TV, puhelin). Kun kaapelit olivat urassaan, niiden päälle lapioitiin parinkymmen sentin paksuinen peitto. Sen päälle vedettiin keltainen varoitusnauha, jonka jälkeen Tero tasoitti tienoon. Illan päätteeksi Jykä viimeisteli Sannan työhuoneen ja siihen liittyvän varaston välisen seinän levytyksen. Minä merkkasin vesimittarin paikan kaupungin vesilaitoksen asentajille, jotka seuraavana aamuna tulisivat asentamaan mittarin paikalleen.
Perjantaina 7.11 aloitimme Jykän kanssa yläkerran lattian kolmannen levykerroksen liimauksen. Sanna piti raksavapaata valmistellessaan seuraavan päivän lähtöään viikon työmatkalle. Saneerauslaasti vatkattiin alakerrassa 25 kg säkki kerrallaan 50 litran saavissa. Sitten saavi nostettiin yläkertaan ja laasti kammattiin lattiaan. Siihen levyt päälle. Helpommin homma olisi mennyt siten, että laasti olisi kammattu kyljellään olevaan levyyn, joka sitten olisi kumottu paikoilleen. Tuumasin kuitenkin, että valitulla menettelyllä saavutetaan parempi lopputulos, kun samalla tulee tasoitettua lämmitysputkiston uratäytön pienet vajaudet. Uratäyttöjen vajaudet aiheutuvat mm. massan kuivumisen aikana tapahtuvasta lievästä kutistumisesta. Perjantaina pääsimme noin puoleenväliin ja homma saatiin päätökseen lauantaina. Yhteensä homma vaati yli 20 tuntia, joten aivan pieni jopi ei tuokaan ollut. Kokonaisia levyjä liimasi paikoilleen suht ripeästi, mutta läpivientien vaatimat leikkaukset hidastivat hommaa aivan kuten ensimmäisenkin levykerroksen kohdalla. Nyt läpivientejä oli kaiken lisäksi enemmän kuin ensimmäisen levykerroksen aikaan - IV-kanaviston ja radonputken lisäksi keskuspölynimurin putkisto, yläkerran lattialämmityksen jakotukki ja sähköputket. Ennen rautakaupan sulkeutumista kävin hakemassa 6 kpl lattiakipsilevyä ja neljä säkkiä saneerauslaastia. Levyjen vajaus oli tuossa vaiheessa helppo laskea melko tarkasti, ja niinpä yli ei jäänyt kuin muutama soiro, reilusti alle koko levy. Lisälaastille ei sitten ollutkaan tarvetta, siinä laskut menivät jotenkin pieleen, mutta onhan tuolle tavaralle käyttöä muissa hommissa. Lauantai-illan päätteeksi kävin lattian läpi pienellä muurauskauhalla, jolla rapsutin saneerauslaastin pienet purseet ja roiskeet pois. Sitten imuroin kipsipölyt ja saneerauslaastin muruset pois. Melko tehoton on tuo Kärcherin imuri. Oliskohan sittenkin pitänyt satsata kokoluokkaa suurempaan vehkeeseen?
Perjantaina vesilaitoksen asentajat laittoivat vesimittarin paikoilleen ja Arto aloitti maalämpöpumpun asennuksen. Perjantaina Arto sai koneen kytkettyä lämmityspiiriin. Lauantaina homma jatkui mm. painesäiliön asennuksella. Putkien osalta asennuksen pitäisi valmistua maanantaina, suurin homma on kylmäpiirin ja lisävaraajan kytkentä. Uudenkiiltävinä hohtavat kupariputket ovat hienoa katseltavaa, kun ne on asennettu huolellisesti. Arto kiitteli, että asennusta helpottaa se, että koneeseen liitettävien putkien päät ovat oikeilla paikoillaan. Kiva, ettemme turhaan käyttäneet aikaa putkien sijoittelun suunnitteluun ja toteutukseen.
Tänään sunnuntaina olen yksin raksalla - Sanna lähti eilen viikon työmatkalleen Skotlantiin. Tarkoitus on saada yläkerran kylppäri siihen kuntoon, että Arto saa viiimeisen lämmityspiirin asennettua. Lisäksi ajattelin roudata tavaraa yläkertaan, kun siellä vihdoin on alusta, jonka päälle tavaraa voi laittaa. Koska on isänpäivä, en kehtaa pyytää ketään kantoapuun - täytyy yrittää keksiä keino, jolla yläkerran väliseinien kipsilevyjä saisi yksinään kammettua yläkertaan. Alakerran tilankäyttöä helpottaisi huomattavasti se, jos keittiössä oleva noin parinkymmenen levyn pino saataisiin pois edestä.
Tälle viikolle asetetusta neljästä tavoitteesta kolme onnistuttiin toteuttamaan. Neljättäkin tavoitetta kohti mentiin noin puoleenväliin, joten tyytymätön ei saa olla. Maalämpöpumpun käynnistys siirtyy joka tapauksessa viikolle 47, sillä Seppo on ensi viikon Kanariansaarilla tekemässä jotain aivan muuta kuin meidän pumpun käynnistys edellyttäisi. Liian myöhään hoksasimme, että kylmän veden syöttöä pumpulle ei saada tehtyä ilman Sepon työpanosta. Jotta vesi voidaan päästää pumpulle, on veden pääsy muille syötöille estettävä. Valitettavasti ainoastaan autotallin syötölle on oivallettu asentaa palloventtiili.
Keskiviikkona 5.11 Sanna sai teknisen tilan seinät pintamaalattua kahteen kertaan. Aikataulutus osui nappiin, sillä torstaina 6.11 edellisenä päivänä tontille pudotettu maalämpöpumppu kannettiin sisään.
Olin raksalla tuntia ennen kuin Tero saapui. Siinä ajassa ehdin nipin napin tyhjentää pääkeskuksen ja talon välisen alueen sekä kantaa osin pääsisäänkäynnin tukkeena olleet väliseinätolpat sisään. Tero toi pikkukaivurinsa traktorilla paikalle, ja traktoriin oli kytketty nostopiikit. Traktorin avulla yli 300-kiloinen masiina saatiin etukuistille, josta se kolmeen pekkaan saatiin kohtuullisella väännöllä lopulliselle paikalleen (Jykän ja itseni lisäksi avuksi oli hälytetty naapurin Jyrki). Työpaikaltani lainaamani nostokärry oli aivan liian heppoinen tuohon hommaan, mutta jonkinlainen apu siitä kuitenkin oli - kone saatiin sen avulla kynnyksen yli tuulikaapin puolelle. Siitä viimeiset metrit kone siirtyi pyörittämällä koneen omien jalkojen varassa, yhden nurkan ympäri kerrallaan. Minkäänlaisia materiaalivaurioita ei syntynyt teknisen tilan pintoihin taikka koneeseen. Ainoa vaurio syntyi minun oikean käden keskisormeeni, jonka avulla kokeilin, miltä tuo reilu 300 kg tuntuu, kun sen avulla puristetaan sormi betonia vasten. Juu, kyllä tuntui. Eiköhän tuon sormen kynnen leikkaamiset saa unohtaa seuraavaksi vuodeksi.
Kun maalämpöpumppua hivutettiin paikoilleen, Tero kaivoi uran pääkeskukselta talon pitkän päädylle kohtaan, josta sähkökaapeleille varattu putki alittaa anturan. Putken pää löytyi helpohkosti ja Juhani sai yllättävän helposti sujautettua 66-milliseen putkeen viisi kaapelia: peukalonvahvuisen maakaapelin yksinään ja neljä muuta nippuun teipattuna (maadoituksen paljas kupari, ohjauskaapeli ryhmäkeskukselta pääkeskukselle, kaapeli-TV, puhelin). Kun kaapelit olivat urassaan, niiden päälle lapioitiin parinkymmen sentin paksuinen peitto. Sen päälle vedettiin keltainen varoitusnauha, jonka jälkeen Tero tasoitti tienoon. Illan päätteeksi Jykä viimeisteli Sannan työhuoneen ja siihen liittyvän varaston välisen seinän levytyksen. Minä merkkasin vesimittarin paikan kaupungin vesilaitoksen asentajille, jotka seuraavana aamuna tulisivat asentamaan mittarin paikalleen.
Perjantaina 7.11 aloitimme Jykän kanssa yläkerran lattian kolmannen levykerroksen liimauksen. Sanna piti raksavapaata valmistellessaan seuraavan päivän lähtöään viikon työmatkalle. Saneerauslaasti vatkattiin alakerrassa 25 kg säkki kerrallaan 50 litran saavissa. Sitten saavi nostettiin yläkertaan ja laasti kammattiin lattiaan. Siihen levyt päälle. Helpommin homma olisi mennyt siten, että laasti olisi kammattu kyljellään olevaan levyyn, joka sitten olisi kumottu paikoilleen. Tuumasin kuitenkin, että valitulla menettelyllä saavutetaan parempi lopputulos, kun samalla tulee tasoitettua lämmitysputkiston uratäytön pienet vajaudet. Uratäyttöjen vajaudet aiheutuvat mm. massan kuivumisen aikana tapahtuvasta lievästä kutistumisesta. Perjantaina pääsimme noin puoleenväliin ja homma saatiin päätökseen lauantaina. Yhteensä homma vaati yli 20 tuntia, joten aivan pieni jopi ei tuokaan ollut. Kokonaisia levyjä liimasi paikoilleen suht ripeästi, mutta läpivientien vaatimat leikkaukset hidastivat hommaa aivan kuten ensimmäisenkin levykerroksen kohdalla. Nyt läpivientejä oli kaiken lisäksi enemmän kuin ensimmäisen levykerroksen aikaan - IV-kanaviston ja radonputken lisäksi keskuspölynimurin putkisto, yläkerran lattialämmityksen jakotukki ja sähköputket. Ennen rautakaupan sulkeutumista kävin hakemassa 6 kpl lattiakipsilevyä ja neljä säkkiä saneerauslaastia. Levyjen vajaus oli tuossa vaiheessa helppo laskea melko tarkasti, ja niinpä yli ei jäänyt kuin muutama soiro, reilusti alle koko levy. Lisälaastille ei sitten ollutkaan tarvetta, siinä laskut menivät jotenkin pieleen, mutta onhan tuolle tavaralle käyttöä muissa hommissa. Lauantai-illan päätteeksi kävin lattian läpi pienellä muurauskauhalla, jolla rapsutin saneerauslaastin pienet purseet ja roiskeet pois. Sitten imuroin kipsipölyt ja saneerauslaastin muruset pois. Melko tehoton on tuo Kärcherin imuri. Oliskohan sittenkin pitänyt satsata kokoluokkaa suurempaan vehkeeseen?
Perjantaina vesilaitoksen asentajat laittoivat vesimittarin paikoilleen ja Arto aloitti maalämpöpumpun asennuksen. Perjantaina Arto sai koneen kytkettyä lämmityspiiriin. Lauantaina homma jatkui mm. painesäiliön asennuksella. Putkien osalta asennuksen pitäisi valmistua maanantaina, suurin homma on kylmäpiirin ja lisävaraajan kytkentä. Uudenkiiltävinä hohtavat kupariputket ovat hienoa katseltavaa, kun ne on asennettu huolellisesti. Arto kiitteli, että asennusta helpottaa se, että koneeseen liitettävien putkien päät ovat oikeilla paikoillaan. Kiva, ettemme turhaan käyttäneet aikaa putkien sijoittelun suunnitteluun ja toteutukseen.
Tänään sunnuntaina olen yksin raksalla - Sanna lähti eilen viikon työmatkalleen Skotlantiin. Tarkoitus on saada yläkerran kylppäri siihen kuntoon, että Arto saa viiimeisen lämmityspiirin asennettua. Lisäksi ajattelin roudata tavaraa yläkertaan, kun siellä vihdoin on alusta, jonka päälle tavaraa voi laittaa. Koska on isänpäivä, en kehtaa pyytää ketään kantoapuun - täytyy yrittää keksiä keino, jolla yläkerran väliseinien kipsilevyjä saisi yksinään kammettua yläkertaan. Alakerran tilankäyttöä helpottaisi huomattavasti se, jos keittiössä oleva noin parinkymmenen levyn pino saataisiin pois edestä.
Tälle viikolle asetetusta neljästä tavoitteesta kolme onnistuttiin toteuttamaan. Neljättäkin tavoitetta kohti mentiin noin puoleenväliin, joten tyytymätön ei saa olla. Maalämpöpumpun käynnistys siirtyy joka tapauksessa viikolle 47, sillä Seppo on ensi viikon Kanariansaarilla tekemässä jotain aivan muuta kuin meidän pumpun käynnistys edellyttäisi. Liian myöhään hoksasimme, että kylmän veden syöttöä pumpulle ei saada tehtyä ilman Sepon työpanosta. Jotta vesi voidaan päästää pumpulle, on veden pääsy muille syötöille estettävä. Valitettavasti ainoastaan autotallin syötölle on oivallettu asentaa palloventtiili.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Lämmitys jo ovella
Maanantaina varmistui, että yläpohjan puhallus tapahtuu tiistaina 4.11. Sunnuntainahan olimme tehneet yläpohjassa tarvittavat temput, mutta vielä puuttui muutama sisäkaton ruode. Nämä on jäänyt asentamatta, koska on ollut hieman epäselvää se, millä tavalla väliseinien yläpään kiinnitys tehdään ja mitä se edellyttää koolaukselta. Muutaman ruoteen asentaminen osoittautuikin nysväyksen mestarisuoritukseksi. Saimme ruoteiden paikat mitattua (väliseinälinjan mukaisesti) ja ammuimme ensimmäisen paikoilleen ok. Toisen kohdalla minä tomppeli laitoin kakkoskakkosen merkin väärälle puolelle. Tuo nelimetrinen puu ehdittiin ampua lopullisesti kiinni (2 kpl 90 mm naulaa per kattoristikko, k900) ja vielä siitä jatkuva seuraavakin ruode ennen kuin virhe huomattiin. Lyömällä lisää koolauspuuta kylkeen ongelma olisi ollut ratkaistavissa, mutta päädyin kuitenkin korjaamaan asian. Kiipesin yläpohjaan ja vasaroin ruoteet irti höyrynsulun läpi. Puita sai lyödä melko tosissaan, joten varmuuden vuoksi hörynsulkumuovi vahvistettiin jeesusteipillä vasarointikohdista. Tämä oli kyllä hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaiseen hommaan saadaan kulutetettua maksimaalinen määrä aikaa.
Maanantaina Seppo viimeisteli yläkerran kylppärin viemäröinnin. Kävin raksalle mennessäni hakemassa sivuliitännäisen vaakakaivon sekä IV-koneelle menevää 32-millistä viemäriputkea mutkineen.
Tiistaina 4.11 Termexin Pentti Broman peruutti pihaan täsmälleen sovittuna aikana. Kävimme yläpohjan läpi ja minä räpsin viimeiset kuvat pian peittyvistä IV-putkistoista. Sitten lyötiin villapuhallin käyntiin ja putki ensimmäiseen vinon yläpohjan onkaloon. Puukuituvillan purkautuminen putkesta oli hypnoottista katseltavaa, mutta hetken pällistelyn jälkeen jouduin kömpimään ulos yläpohjasta, koska pientä pölyä alkoi olemaan ilmassa liiaksi. Menin yläkertaan ja hämmästelin toimenpidettä alakautta, höyrynsulkumuovin läpi. Sitten vetäisin akryylimassat teknisen tilan seinien nurkkiin ja kaakeloinnin yläreunaan. Noin parin tunnin kuluttua yläpohjan eristeet oli puhallettu ja kävin tarkistamassa lopputuloksen. Jouduin huomauttamaan hieman liian vajaista vinon yläpohjan koteloista ja niihin puhallettiin vielä 10 säkkiä villaa. Vajaus ei ollut virhe, vaan väärinymmärrys. Kesken matkan muuttuneet yläpohjan rakennesuunnittelmat aiheuttivat sen, että yläpohjan vinon osuuden kotelointi on hieman ylikorkea. Tästä syystä Broman oletti, että koteloa ei puhalleta ns. onkalopuhalluksena. Kerroin, että asiasta on keskusteltu talotehtaan kanssa ja että "ylimääräisen" villan menekistä on kyllä sovittu. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Talo selvästikin hiljeni yläpohjan eristämisen myötä ja samantien alkoi tuntua myös lämpimämmältä. Varmaan osin psykologistakin.
Tiistai-iltana kellon jo ollessa noin 18 saimme päähämme "kokeilla" yläkerran kipsilevyurien täyttöä. Mikä homma! Ensimmäisestä satsista tosin tuli liian tanakkaa, varsinaista tahnaa, mutta siitä huolimatta homma yllätti työläydellään ja sotkuisuudellaan. Alakerrassa vuoroin Jykä vuoroin Sanna vispasi 50-50 -soseen 50 litran saavissa (1 kpl 25 kg säkki saneerauslaattalaastia, 1 kpl 25 kg säkki muurauslaastia). Massan valmistumisen jälkeen sitä lapattiin muurauskauhalla ämpäriin, jolla se kannettiin yläkertaan tikkaita pitkin. Minä levittelin massaa uriiin. Tai oikeastaan levitin massaa koko lattian alueelle ja tasoitin ylimääräisen pois. Parin tunnin kuluttua valmiina oli ehkä kolmannes ja Jykä joutui lähtemään muihin askareihin. Totesin, että tämä homma tehdään loppuun, vaikka siihen menisi koko yö. Muka vitsinä sanoin, että en saisi kerättyä motivaatiota tulla raksalle, jos tämä homma olisi täällä odottamassa. Olin ihan tosissani! Järkiperuste homman kerralla läpiviemiselle oli kuitenkin se, että noin sotkuista hommaa ei kannata aloittaa ja lopettaa moneen kertaan. Ja MOT: viimeisen tunnin käytimme alakerran "sekoitusaseman" alueen lattian puhdistamiseen sekä välineiden pesuun. Jääkylmällä vedellä kello 02 aamulla ei ole mukava pestä monta tuntia kovettuneita laastinjämiä pois ämpäreistä, saaveista, tasoittimista ja muurauskauhoista. Mutta tulipa tehtyä, eikä tuota hommaa ole enää edessä. Kirkkaasti ikävin homma tähänastisista. Suosittelen lämpimästi sellaisen massan käyttämistä, jonka voi sekoittaa kannusta kaadettavaksi (joku lattiatasoite tms.), vaikkakin se on hieman kalliimpaa.
Keskiviikkona 5.11 (tänään) maalämpöpumppu pudotettiin tontille. Ei soittoa, ei sen ohjeen noudattamista, että laite tulisi nostaa etukuistille. Onneksi Tero tulee huomenna kaivamaan sähköuran ja hän tuo pikkukaivurinsa traktorilla paikalle. Traktoriin hän kytkee trukin piikit, jolla pumppu toivottavasti saadaan nostettua tuon etukuistin (tällä hetkellä) noin 60 cm korokkeen päälle. Siitä on jonkinlaiset edellytykset saada 320-kiloinen masiina sisään paikalleen. Ainakin naapurin Jyrki lupasi tulla jeesaamaan. Paikalla on myös Juhani ja Tero, joten eiköhän se sisään saada.
Tänään myös "sähkökaappi" eli ryhmäkeskus oli ilmestynyt paikoilleen, valmiina vastanottamaan maakaapelia huomenna. Tänään Sanna ja Jykä maalaavat teknisen tilan seinien pintamaalit, joten tuon huoneen valmistelun aikataulu meni kyllä aika nappiin. Itse pidän illan raksavapaata - selkä on sen verran kankea eilisen jälkeen.
Edellisen blogikirjoituksen neljästä tämän viikon tavoitteesta kaksi on jo hoidettu!
Maanantaina Seppo viimeisteli yläkerran kylppärin viemäröinnin. Kävin raksalle mennessäni hakemassa sivuliitännäisen vaakakaivon sekä IV-koneelle menevää 32-millistä viemäriputkea mutkineen.
Tiistaina 4.11 Termexin Pentti Broman peruutti pihaan täsmälleen sovittuna aikana. Kävimme yläpohjan läpi ja minä räpsin viimeiset kuvat pian peittyvistä IV-putkistoista. Sitten lyötiin villapuhallin käyntiin ja putki ensimmäiseen vinon yläpohjan onkaloon. Puukuituvillan purkautuminen putkesta oli hypnoottista katseltavaa, mutta hetken pällistelyn jälkeen jouduin kömpimään ulos yläpohjasta, koska pientä pölyä alkoi olemaan ilmassa liiaksi. Menin yläkertaan ja hämmästelin toimenpidettä alakautta, höyrynsulkumuovin läpi. Sitten vetäisin akryylimassat teknisen tilan seinien nurkkiin ja kaakeloinnin yläreunaan. Noin parin tunnin kuluttua yläpohjan eristeet oli puhallettu ja kävin tarkistamassa lopputuloksen. Jouduin huomauttamaan hieman liian vajaista vinon yläpohjan koteloista ja niihin puhallettiin vielä 10 säkkiä villaa. Vajaus ei ollut virhe, vaan väärinymmärrys. Kesken matkan muuttuneet yläpohjan rakennesuunnittelmat aiheuttivat sen, että yläpohjan vinon osuuden kotelointi on hieman ylikorkea. Tästä syystä Broman oletti, että koteloa ei puhalleta ns. onkalopuhalluksena. Kerroin, että asiasta on keskusteltu talotehtaan kanssa ja että "ylimääräisen" villan menekistä on kyllä sovittu. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Talo selvästikin hiljeni yläpohjan eristämisen myötä ja samantien alkoi tuntua myös lämpimämmältä. Varmaan osin psykologistakin.
Tiistai-iltana kellon jo ollessa noin 18 saimme päähämme "kokeilla" yläkerran kipsilevyurien täyttöä. Mikä homma! Ensimmäisestä satsista tosin tuli liian tanakkaa, varsinaista tahnaa, mutta siitä huolimatta homma yllätti työläydellään ja sotkuisuudellaan. Alakerrassa vuoroin Jykä vuoroin Sanna vispasi 50-50 -soseen 50 litran saavissa (1 kpl 25 kg säkki saneerauslaattalaastia, 1 kpl 25 kg säkki muurauslaastia). Massan valmistumisen jälkeen sitä lapattiin muurauskauhalla ämpäriin, jolla se kannettiin yläkertaan tikkaita pitkin. Minä levittelin massaa uriiin. Tai oikeastaan levitin massaa koko lattian alueelle ja tasoitin ylimääräisen pois. Parin tunnin kuluttua valmiina oli ehkä kolmannes ja Jykä joutui lähtemään muihin askareihin. Totesin, että tämä homma tehdään loppuun, vaikka siihen menisi koko yö. Muka vitsinä sanoin, että en saisi kerättyä motivaatiota tulla raksalle, jos tämä homma olisi täällä odottamassa. Olin ihan tosissani! Järkiperuste homman kerralla läpiviemiselle oli kuitenkin se, että noin sotkuista hommaa ei kannata aloittaa ja lopettaa moneen kertaan. Ja MOT: viimeisen tunnin käytimme alakerran "sekoitusaseman" alueen lattian puhdistamiseen sekä välineiden pesuun. Jääkylmällä vedellä kello 02 aamulla ei ole mukava pestä monta tuntia kovettuneita laastinjämiä pois ämpäreistä, saaveista, tasoittimista ja muurauskauhoista. Mutta tulipa tehtyä, eikä tuota hommaa ole enää edessä. Kirkkaasti ikävin homma tähänastisista. Suosittelen lämpimästi sellaisen massan käyttämistä, jonka voi sekoittaa kannusta kaadettavaksi (joku lattiatasoite tms.), vaikkakin se on hieman kalliimpaa.
Keskiviikkona 5.11 (tänään) maalämpöpumppu pudotettiin tontille. Ei soittoa, ei sen ohjeen noudattamista, että laite tulisi nostaa etukuistille. Onneksi Tero tulee huomenna kaivamaan sähköuran ja hän tuo pikkukaivurinsa traktorilla paikalle. Traktoriin hän kytkee trukin piikit, jolla pumppu toivottavasti saadaan nostettua tuon etukuistin (tällä hetkellä) noin 60 cm korokkeen päälle. Siitä on jonkinlaiset edellytykset saada 320-kiloinen masiina sisään paikalleen. Ainakin naapurin Jyrki lupasi tulla jeesaamaan. Paikalla on myös Juhani ja Tero, joten eiköhän se sisään saada.
Tänään myös "sähkökaappi" eli ryhmäkeskus oli ilmestynyt paikoilleen, valmiina vastanottamaan maakaapelia huomenna. Tänään Sanna ja Jykä maalaavat teknisen tilan seinien pintamaalit, joten tuon huoneen valmistelun aikataulu meni kyllä aika nappiin. Itse pidän illan raksavapaata - selkä on sen verran kankea eilisen jälkeen.
Edellisen blogikirjoituksen neljästä tämän viikon tavoitteesta kaksi on jo hoidettu!
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Lämmitystä (yhä) odotellen
Keskiviikkona 29.10 hormin asennus pääsi jatkumaan. Härmän Airin jälkitoimitus saapui Matkahuoltoon, josta kävimme sen noutamassa matkalla tontille. Oikeiden osien kanssa homma eteni suht kivuttomasti vesikaton läpi. Yläpohjan höyrynsulutukset jätimme vielä viimeistelemättä samoin kuin hormin tuennan. Valon ja poutasään jatkuessa meillä oli kiire saada vesikaton osuus ensin valmiiksi. Jätimme kuitenkin "matkan varrelle" kaikki tarvittavat osat, jotta ne olisi myöhemmin asennettavissa. Vesikaton läpivienti osui melko sopivasti tiilijaon suhteen. Yhtä ruodetta jouduttiin hieman lyhentämään ja neljää tiiltä muotoilemaan. Juurikumin asennus sujui ongelmitta ja näin hormin läpivienti olikin jo vedenpitävä. Sitten tulikin tenkkapoo. Muovisen juurilevyn asennuksessa huomattiin, että homma ei mitenkään onnistu, ellei muovilevyä jatka harjaan asti. Meillä ei ollut tarkoitus jatkaa levyä harjaan asti, joten jälleen jouduin soittamaan Härmän Airin tuotantopäällikölle. Selvisi, että tieto konfiguraatiostamme ei ollut aivan kokonaan välittynyt heille, ja meille luvattiin taas toimittaa puuttuvat osat. Sade alkoi taas ja viimeiset hormiasennuksen vaiheet kastelivat meidät kunnolla. Lyhensin hormin kuoriosan kanssa tasamittaiseksi ja iskimme hormin päähän rikkisuojan. Juurimuovin yläosan peitoksi laitoimme väliaikaisesti muovinpalasen, odottamaan puuttuvia osia. Jykä saumasi teknisen tilan lattian ja seinän. Sanna sai viimein viimeiset kipsilevysuikaleet sommiteltua yläkerran lattiaan, välissä hän hoiti pari rautakauppakeikkaa.
Torstaina 30.10 olimme hautajaisissa alkuiltaan asti. Tontille päästyämme otimme heti ensimmäiset savut takasta. Hautajaisasusteissa takan sytyttäminen oli sopivan juhlavaa. Tulen sytyttäminen hieman kangerteli, kun riittävän kuivaa sytykettä ei tahtonut löytyä. Rakennuspaperi paljastui lopulta tavaraksi, joka ei ime kosteutta itseensä. Kun tuli syttyi, takka veti upeasti. Vielä asentamaton tuhkaluukku piti laittaa väliaikaisesti paikoilleen, jotta liiallinen tohina saatiin talttumaan ja tuli palamaan hillitymmin. Hormin suojamuovin jätimme vielä paikoilleen, sillä oletuksemme on, että hormin ulkopinta ei lämpene siinä määrin, että suojamuovitus palaisi hormiin kiinni. Tulen sytyttämisen jälkeen vaihdoimme raksakamppeet ja minä viimeistelin hormin asennuksen yläpohjassa (höyrynsulkumuovitus, hormin tuenta). Jykä levytti pesuhuoneen ja ruokailutilan välisen seinän sekä pohjamaalasi välinehuoneen (teknisen tilan) laatoitusta vaille jäävät seinät.
Perjantaina 31.10 haimme Härmän Airin toisen jälkitoimituksen, tällä kertaa postista. Sitten ajoimme raksalle ja teimme inventoinnin viemäriosista. Sitten kiiruhdimme K-Rautaan, josta hain maalarinteippiä, akryylimassaa, silikonia, telan, pari viemäriputken haaraa sekä 15 säkkiä saneerauslaastia ja saman verran muurauslaastia. Laskin, että yläkerran lattian lämmitysputken urien täyttöön menee noin 350 litraa massaa, joka tekee noin tuplamäärän kuivatavaraa kiloissa mitattuna. Warmian ohjeiden mukaisesti teemme urien täytön massalla, jossa on saneerauslaastia ja muurauslaastia 50-50 -suhteella. Raksalla purimme kuorman ja ehdin palauttamaan K-Raudan lainakärryn noin minuuttia ennen sulkemisaikaa. Tontilla ruuvasin yläkerran lattian suikaleita paikoilleen, kunnes kaikkien akkukoneiden kaikki akut loppuivat. Sanna meni edeltä ja imuroi suikaleiden ruuvausalustan puhtaaksi kipsipölystä etc.
Lauantaina 1.11 Seppo tuli tekemään yläkerran kylppärin vesi- ja viemärivedot. Minä olin hänen apunaan mm. tarvittavien reikien teossa. Samalla vedettiin viemärin tuuletusputki vesikatolle jo kauan sitten asennettuun läpivientiin. Kalle viimeisteli hormin vesikaton muovituksia eilen saapuneilla osilla. Näissä puuhissa meni iltaan asti. Kylppärin lattian kaivosta puuttui sivuliitäntä, joten se jouduttiin irrottamaan ja hakemaan uusi osa maanantaina. Sivuliitäntä tarvitaan IV-koneen kondenssiveden viemäröintiä varten. Onneksi Seppo huomasi asian tuossa kohdassa, eikä vasta lattiavalun jälkeen. Sanna siivoili sekä ulkoa että sisältä. Lisäksi hän ruuvasi viimeiset yläkerran lattian suikaleet paikoilleen. Näin tuo "suikalekerros" saatiin lopulta valmiiksi ja lämmitysputkiston urat ovat valmiit täyttöä varten. En ole pitänyt kirjaa tuntimääristä, jonka tuo työvaihe vaati, mutta hirvittävä työmäärä se joka tapauksessa on - paljon, paljon suurempi kuin olisimme uskoneet. Lauantaina lopettelimme jo alkuillasta, pitkä viikko takana.
Sunnuntaina 2.11 rakensin yläpohjaan kulkusillan. Olin jo päättänyt, etten tee kulkusiltaa, koska arvelin, että se vain hankaloittaa puhalluseristeen asentajan hommaa, kun työskentelykorkeudesta katoaa 50 cm. Lisäksi arvelin, ettei yläpohjassa niin usein tule käytyä, että kulkusilloille olisi käyttöä. Hormin asennuksen yhteydessä kuitenkin muutin mieltäni. Totesin, että haluan päästä yläpohjassa tarkistamaan aika ajoin mm. hormin läpiviennin vedenpitävyyden. Kulkusiltojen tekeminen oli itse asiassa melko pieni työ. Ja lopputuloksena on huomattavasti helppokulkuisempi yläpohja. Vaikka kulkusillalla astellaan hieman ylempänä kuin kattoristikoiden alapuiden päällä, on kulku sittenkin huomattavasti mukavampaa, kun kattoristikon vinotukien kohdalla ei tarvitse kyyristellä. Talon pystytysryhmän itselleen työalustaksi ristikoiden alapuiden päälle jättämät laudat riittivät melkein koko kulkusillan tekemiseen (3 lautaa rinnakkain), joten vaakapuiden asentamisen lisäksi ei tarvinnut kuin sujauttaa nuo laudat ristikoiden oikealle puolelle - siihen keskimmäiseen aukkoon. Kulkusillan rakentamisen jälkeen eristimme eilen asennetun viemärin tuuletusputken (samaan tyyliin kuin radonputken pari, kolme viikkoa sitten). Sitten asensin yläpohjan päädyn luukun saranat. Kun kulku yläpohjaan nyt oli toimivaa ulkokautta, voitiin sisäpuolen väliaikainen "luukku" lyödä umpeen. Suljimme höyrynsulkuläpän tuossa kohdassa ja ammuimme puuttuvat sisäkaton koolauspuut paikoilleen. Lopuksi vielä teippasimme kaikki yläpohjasta läpiviedyt sähköputket. Ennen tuota työvaihetta modifioin korkean tilan työtelinettäni vastaamaan paremmin nykytarvetta: yläkerran lattian päälle ulottuvat aisat sahattiin pois, koska kipsilevytyksen asentamisen jälkeen aisojen käyttö ei enää ole mahdollista. Jäljelle jäi noin 3 x 1,5 -metrinen työskentelytaso. Se toivottavasti riittää jäljelläoleviin korkean tilan töihin (katon kipsilevytys ja panelointi).
Ensi viikolla pitäisi tapahtua isoja juttuja:
- yläpohjan puhallusvillan asennus (tiistai tai keskiviikko)
- maalämpöpumpun asennus (suurimman osan viikkoa)
- sähkökaapelin veto pääkeskukselta ryhmäkeskukselle (tiistai tai keskiviikko)
- yläkerran lattian urien täyttö
Viikon päästä tuvassa pitäisi pärjätä ilman rakennuslämmitintä, jos kaikki menee suunnitellusti. Ensi viikolla takkaa saa alkaa polttamaan kierrolla, joten tämäkin mahdollistaa em. tavoitteen. Ensimmäinen viikko takkaa on käytettävä "kesäpelti" auki, mikä käytännössä tarkoittaa, että lämpö karkaa suoraan yläliitetyn hormin kautta harakoille. Kun kierto saadaan laittaa päälle (eli kesäpelti saadaan sulkea), niin takan pitäisi alkaa lämmittämään siinä määrin, että pikkupakkasistakin pitäisi selvitä pelkästään sen avulla. Tämä tietysti edellyttää, että kaksi viimeistä oviaukkoa hoidetaan umpeen. Ovet ovat valmiina asennettavaksi, mutta ainakaan pääovea emme halua vielä laittaa paikoilleen kolhiintumiselle alttiiksi. Terassin parioven ajattelin laittaa paikoilleen, vaikkakin se tarkoittaa, että sen kautta ei sitten enää tavaraa kanniskella sisälle.
Torstaina 30.10 olimme hautajaisissa alkuiltaan asti. Tontille päästyämme otimme heti ensimmäiset savut takasta. Hautajaisasusteissa takan sytyttäminen oli sopivan juhlavaa. Tulen sytyttäminen hieman kangerteli, kun riittävän kuivaa sytykettä ei tahtonut löytyä. Rakennuspaperi paljastui lopulta tavaraksi, joka ei ime kosteutta itseensä. Kun tuli syttyi, takka veti upeasti. Vielä asentamaton tuhkaluukku piti laittaa väliaikaisesti paikoilleen, jotta liiallinen tohina saatiin talttumaan ja tuli palamaan hillitymmin. Hormin suojamuovin jätimme vielä paikoilleen, sillä oletuksemme on, että hormin ulkopinta ei lämpene siinä määrin, että suojamuovitus palaisi hormiin kiinni. Tulen sytyttämisen jälkeen vaihdoimme raksakamppeet ja minä viimeistelin hormin asennuksen yläpohjassa (höyrynsulkumuovitus, hormin tuenta). Jykä levytti pesuhuoneen ja ruokailutilan välisen seinän sekä pohjamaalasi välinehuoneen (teknisen tilan) laatoitusta vaille jäävät seinät.
Perjantaina 31.10 haimme Härmän Airin toisen jälkitoimituksen, tällä kertaa postista. Sitten ajoimme raksalle ja teimme inventoinnin viemäriosista. Sitten kiiruhdimme K-Rautaan, josta hain maalarinteippiä, akryylimassaa, silikonia, telan, pari viemäriputken haaraa sekä 15 säkkiä saneerauslaastia ja saman verran muurauslaastia. Laskin, että yläkerran lattian lämmitysputken urien täyttöön menee noin 350 litraa massaa, joka tekee noin tuplamäärän kuivatavaraa kiloissa mitattuna. Warmian ohjeiden mukaisesti teemme urien täytön massalla, jossa on saneerauslaastia ja muurauslaastia 50-50 -suhteella. Raksalla purimme kuorman ja ehdin palauttamaan K-Raudan lainakärryn noin minuuttia ennen sulkemisaikaa. Tontilla ruuvasin yläkerran lattian suikaleita paikoilleen, kunnes kaikkien akkukoneiden kaikki akut loppuivat. Sanna meni edeltä ja imuroi suikaleiden ruuvausalustan puhtaaksi kipsipölystä etc.
Lauantaina 1.11 Seppo tuli tekemään yläkerran kylppärin vesi- ja viemärivedot. Minä olin hänen apunaan mm. tarvittavien reikien teossa. Samalla vedettiin viemärin tuuletusputki vesikatolle jo kauan sitten asennettuun läpivientiin. Kalle viimeisteli hormin vesikaton muovituksia eilen saapuneilla osilla. Näissä puuhissa meni iltaan asti. Kylppärin lattian kaivosta puuttui sivuliitäntä, joten se jouduttiin irrottamaan ja hakemaan uusi osa maanantaina. Sivuliitäntä tarvitaan IV-koneen kondenssiveden viemäröintiä varten. Onneksi Seppo huomasi asian tuossa kohdassa, eikä vasta lattiavalun jälkeen. Sanna siivoili sekä ulkoa että sisältä. Lisäksi hän ruuvasi viimeiset yläkerran lattian suikaleet paikoilleen. Näin tuo "suikalekerros" saatiin lopulta valmiiksi ja lämmitysputkiston urat ovat valmiit täyttöä varten. En ole pitänyt kirjaa tuntimääristä, jonka tuo työvaihe vaati, mutta hirvittävä työmäärä se joka tapauksessa on - paljon, paljon suurempi kuin olisimme uskoneet. Lauantaina lopettelimme jo alkuillasta, pitkä viikko takana.
Sunnuntaina 2.11 rakensin yläpohjaan kulkusillan. Olin jo päättänyt, etten tee kulkusiltaa, koska arvelin, että se vain hankaloittaa puhalluseristeen asentajan hommaa, kun työskentelykorkeudesta katoaa 50 cm. Lisäksi arvelin, ettei yläpohjassa niin usein tule käytyä, että kulkusilloille olisi käyttöä. Hormin asennuksen yhteydessä kuitenkin muutin mieltäni. Totesin, että haluan päästä yläpohjassa tarkistamaan aika ajoin mm. hormin läpiviennin vedenpitävyyden. Kulkusiltojen tekeminen oli itse asiassa melko pieni työ. Ja lopputuloksena on huomattavasti helppokulkuisempi yläpohja. Vaikka kulkusillalla astellaan hieman ylempänä kuin kattoristikoiden alapuiden päällä, on kulku sittenkin huomattavasti mukavampaa, kun kattoristikon vinotukien kohdalla ei tarvitse kyyristellä. Talon pystytysryhmän itselleen työalustaksi ristikoiden alapuiden päälle jättämät laudat riittivät melkein koko kulkusillan tekemiseen (3 lautaa rinnakkain), joten vaakapuiden asentamisen lisäksi ei tarvinnut kuin sujauttaa nuo laudat ristikoiden oikealle puolelle - siihen keskimmäiseen aukkoon. Kulkusillan rakentamisen jälkeen eristimme eilen asennetun viemärin tuuletusputken (samaan tyyliin kuin radonputken pari, kolme viikkoa sitten). Sitten asensin yläpohjan päädyn luukun saranat. Kun kulku yläpohjaan nyt oli toimivaa ulkokautta, voitiin sisäpuolen väliaikainen "luukku" lyödä umpeen. Suljimme höyrynsulkuläpän tuossa kohdassa ja ammuimme puuttuvat sisäkaton koolauspuut paikoilleen. Lopuksi vielä teippasimme kaikki yläpohjasta läpiviedyt sähköputket. Ennen tuota työvaihetta modifioin korkean tilan työtelinettäni vastaamaan paremmin nykytarvetta: yläkerran lattian päälle ulottuvat aisat sahattiin pois, koska kipsilevytyksen asentamisen jälkeen aisojen käyttö ei enää ole mahdollista. Jäljelle jäi noin 3 x 1,5 -metrinen työskentelytaso. Se toivottavasti riittää jäljelläoleviin korkean tilan töihin (katon kipsilevytys ja panelointi).
Ensi viikolla pitäisi tapahtua isoja juttuja:
- yläpohjan puhallusvillan asennus (tiistai tai keskiviikko)
- maalämpöpumpun asennus (suurimman osan viikkoa)
- sähkökaapelin veto pääkeskukselta ryhmäkeskukselle (tiistai tai keskiviikko)
- yläkerran lattian urien täyttö
Viikon päästä tuvassa pitäisi pärjätä ilman rakennuslämmitintä, jos kaikki menee suunnitellusti. Ensi viikolla takkaa saa alkaa polttamaan kierrolla, joten tämäkin mahdollistaa em. tavoitteen. Ensimmäinen viikko takkaa on käytettävä "kesäpelti" auki, mikä käytännössä tarkoittaa, että lämpö karkaa suoraan yläliitetyn hormin kautta harakoille. Kun kierto saadaan laittaa päälle (eli kesäpelti saadaan sulkea), niin takan pitäisi alkaa lämmittämään siinä määrin, että pikkupakkasistakin pitäisi selvitä pelkästään sen avulla. Tämä tietysti edellyttää, että kaksi viimeistä oviaukkoa hoidetaan umpeen. Ovet ovat valmiina asennettavaksi, mutta ainakaan pääovea emme halua vielä laittaa paikoilleen kolhiintumiselle alttiiksi. Terassin parioven ajattelin laittaa paikoilleen, vaikkakin se tarkoittaa, että sen kautta ei sitten enää tavaraa kanniskella sisälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)