Eilen lauantaina kävimme tontilla tekemässä muutaman pikkuhomman.
1) Muovien poisto. Poistimme muovit ulkolattioden valujen päältä. Ruduksen ohjeen mukaan muovia on hyvä pitää valun päällä kuivumisen hidastamiseksi (ja halkeilun estämiseksi) vähintään viikko. Pinta näyttää hyvältä, eikä halkeamia ole näkyvissä. Parhaiten onnistui sisäänkäynnin edusta - ihan oma idea bitumihuopakaistaleen käytöstä muotin sisäseinässä toimi yllättävän hyvin ja lopputuloksena on sileä reuna.
2) Murtuneen perusmuurin korjaus. Asennusryhmän harvoja töppäyksiä on se, että kolauttivat yhden kantavan seinän perusmuuria siten, että ylimmän harkon sauma murtui. Kyseessä on eteisen ja Sannan työhuoneen välinen pikku seinänpätkä, vain noin 40 cm pituinen. Tiedossa oli, että kyseinen kohta on herkkä murtumaan ja suojasimme kyseisen "pilarin" vuoraamalla se styroksilla täyttöjen aikana. Ongelma ei ole suuri ja lattiavalu olisi luultavasti ollut aivan riittävä tuki mahdollista ylimmän harkon nurjahdusta vastaan. Vastaavamme, Petri, kuitenkin totesi, että varmuuden vuoksi murtuneen sauman ympärille kannattaa valaa betonivahvike. Eipä tuo iso työ ollut ja materiaalia meni 10 euron edestä (2 kappaletta kuivabetonisäkkiä). Kaivoin sepeliä jonkun verran "pilarin" ympäriltä, tein muotin ja sulloin sen täyteen betonia. Yläreunan tasasin noin 10 mm lattiavalun alle, millä sain valun ulottumaan noin 15 cm murtuneen kohdan yläpuolelle. Muotin korkeus on noin 40 cm, joten alaspäin murtunut kohta ylitettiin reilummin. Varmuuden vuoksi upotin betonimassaan muutaman harjateräksen pystyyn.
3) Pohjoispäädyn kodinhoitohuoneen oven edustan lattiavalun reunan tasoitus. En tainnut aikaisemmin mainita asiasta, mutta kyseisen lattian valu epäonnistui sikäli, että muotti antoi hieman periksi. Kaiken kiireen keskellä muotin tukeminen tehtiin hieman vasemmalla kädellä, jonka seurauksena muotti pullisteli keskikohdalta noin 30 mm ulospäin. Ongelma olisi voitu korjata oikaisulaastilla. Ja luultavasti reunapinta tullaan joka tapauksessa päällystämään puulla - samalla tavaralla, jota laitetaan itse lattiapintaan. Päätin kuitenkin oikaista tuon kohdan valua seuraavana päivänä, kun betoni ei ollut vielä lopullisesti kovettunut. Viikko sitten perjantaina sivalsin pullistuneen kohdan timanttilaikalla suoraksi. 230 mm laikka ulottuu vain vajaaseen 10 cm syvyyteen, joten loppuosa reunasta (kokonaispaksuus noin 30 cm) oli poistettava lekalla. Parin tunnin moukaroinnin päätteeksi reuna oli suora, mutta luonnollisestikaan ei kovin tasainen. Eilen tasoitin reunan hienorakeisella betonilla (S-30). Homma oli aika erilaista kuin oikaisulaastilla tasoittaminen, eikä lopputuloksena ollut kovin sileä taikka tasainen pinta. Vaan eipä ulkonäöllä tuossa niin suurta merkitystä ole. Mikäli päädymme laittamaan reunaan saman kivirouheen kuin sokkeliin, niin reunan joutunee tasoittamaan vielä oikaisulaastilla.
4) Siivousta. Keräsimme pakuun niin paljon juhannuskokossa poltettavaa jätettä kuin saimme mahtumaan (laudanpätkää, talotehtaan nyyttien suojapahveja, etc). Pakun seinät pullottaen ajoimme Sannan vanhempien luo ja nostimme lastin hyvässä kasvuvaiheessa olevaan juhannuskokkoon. Poltettavan materiaalin toimituksesta saimme palkkioksi rantasaunan maukkaat löylyt (talviturkki tuli heitettyä pois) sekä grillissä valmistetun maistuvan illallisen.
Siivouksesta muutama sana. Asennusryhmämme on esimerkillisen siistiä väkeä. Rakennusjätteitä ei jätetä lojumaan ympäriinsä, emmekä ole tontille tullessamme koskaan kohdanneet likimainkaan sellaista sotkua kuin tiedämme hyvin tavallista olevan. Toisaalta, tehtaan valmispalikoista rakennettaessa jätettä ei kovin paljoa edes synny. Ainoastaan maahan pudonneiden naulojen määrä on yllättänyt. Olemme keränneet arviolta pari kilogrammaa asennusryhmän pudottamia erilaisia nauloja. Pääosin naulat ovat käytettyjä (luultavasti reivauslankkujen ja muiden tilapäistukien poistossa irrotettuja), mutta joukossa on paljon myös iskemättömän näköisiä. Tuskinpa noista olisi suurta haittaa lattiastyroksien alla, mutta Sanna niitä on keräillyt pois.
Kadun puoleinen pääty alkaa olemaan rungoltaan valmis. Sisääntulon ylle tuleva parveke vain puuttuu.
Idän puoleinen seinä sekä pohjoispäädyn seinät ovat saaneet tuulensuojalevyä päällensä alakerran osuudelta. Tuulensuojalevy on 25 mm Runkoleijona. Ikävän näköistä tavaraa, mutta ymmärtääksemme tuulensuojalevymateriaalien kuningas ominaisuuksiltaan. Etualalla näkyy saunan ikkuna-aukko. Seinälle tuleva oviaukko on vielä puhkaisematta. Muovin alla näkyy tuo ylempänä mainittu lattia, jota jouduin hieman oikaisemaan.
Lännestä katsottuna talo näyttää huomattavasti keskeneräisemmältä. Suurten ikkunoiden kohdalta puuttuu yläjuoksu ja terassin päältä puuttuu parveke. Allekirjoittanut itse nojailee päämakkarin ikkuna-aukkoon. Yläkerrassa on harvalaudoitus pääosin ladottu ja kevyesti heftattu paikoilleen. Harvalaudoituksen asentaminen ei kuulunut toimitussisältöön, mutta kaipa asennusryhmä on homman tehnyt ihan omaa työturvallisuuttaan ajatellen.
Ja vielä tällainen kuvakulma. Nopeasti katsottuna "talo" näyttää ad hoc -tyyliin kasatulta, hahmottomalta risukasalta. Lähempi tarkastelu paikan päällä ja varsinkin talon sisällä kuitenkin muuttaa tilanteen: risukasa alkaa jo tuntumaan talolta. Varsinkin yläkerrassa tepastelu antaa minulle vahvan talossa liikkumisen illuusion. Enkä sano tätä vain kiusatakseni Sannaa, joka korkeanpaikankammoisena ei uskaltanut kiivetä tikkaita yläkertaan kokemaan tuo vaikutelma. Kun taloa on monta kuukautta pyöritellyt tietokoneella kolmiulotteisena mallina, niin ensikokemus vastaavasta reaalimaailmasta on hämmästyttävä. Alitajunta luultavasti sotkee reaalimaailman keskeneräisyyteen mukaan tietokonesimulaatiosta muistiin palaneita kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti